Kelan tilastojen mukaan mielenterveyden häiriöt ovat suurin sairauspäivärahojen syy 16-34 vuotiaiden keskuudessa. Uupumus, ahdistuneisuus ja masennus eivät ole millään tavoin enää vain aikuisten ”tauti” vaan myös entistä nuoremmat, jopa yläkouluikäiset nuoret uupuvat paineiden ja suorituskeskeisen yhteiskunnan edessä.
Nyky-yhteiskunnassa valitsee vahva suorituskeskeisyys, jossa pitäisi olla parempi ja tavoitella aina sitä seuraavaa etappia. Tämä aiheuttaa myös nuorille valtavia paineita jo koulussa. Koulu-uupumusta kuvaa voimakas koulutyöhön liittyvä väsymys, välinpitämätön suhtautuminen ja heikko suoriutuminen koulutyössä. Jatko-opiskeluihin liittyvät koulutusuudistukset kuten ensikertalaiskiintiö ja pääsykoeuudistus lisäävät koululaisten stressiä ja paineita. On hyvin stressaavaa miettiä alle 20-vuotiaana sitä mitä elämässään haluaa tehdä. Monesti päätökset tuntuvat lopullisilta vaikka sitä ne eivät todellisuudessa ole.
Koulu-uupuminen on vakava ilmiö. Vaikka uupumus on jossain määrin normaalia, voi se pahentuessaan muuttua masentuneisuudeksi tai aiheuttaa syömishäiriön. Uupumisen seurauksissa on eroja sukupuolten välillä ja uupumus onkin yleisempää tyttöjen keskuudessa. Tytöt ovat suorituskeskeisiä ja ottavat epäonnistumiset itseensä, joka näkyy selvästi tyttöjen lisääntyneenä ahdistuneisuutena. THL:n kouluterveyskyselyn mukaan lähes 20% yläkoulu- ja lukiolaistytöistä ovat ahdistuneita. Pojat taas reagoivat välinpitämättömästi koulutyöhön, joka voi aiheuttaa kielteisen asenteen yhteiskuntaa kohtaan sekä lisätä riskiä syrjäytyä.
Kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro on tutkinut nuorten uupumista. Hänen mukaansa aiemmassa postauksessa käsitellyt tunnetaidot sekä niiden opettelu auttavat nuoria, varsinkin lukioikäisiä, käsittelemään uupumusta ja sen oireita. Hänen mielestään akateemisten taitojen rinnalla pitäisi opettaa myös tunnetaitoja, joiden avulla nuoret pystyisivät käsittelemään tunteitaan sekä muokkaamaan ajattelutapojaan. Salmela-Aro korostaa myös vanhempien roolia nuorten uupumisen tunnistamisessa. Monesti oletetaan, että lukioikäiset nuoret eivät enää tarvitse vanhempien tukea, mutta onkin erityisen tärkeää huomioida nuoria sekä olla saatavilla ongelmien ilmetessä.
Yeesi ry ja Nyyti ry ovat yhdessä Jaksaa jaksaa-hankkeessa mukana, jossa pyritään vähentämään nuorten lukiolaisten ja ammattiin opiskelevien nuorten uupumusta sekä lisäämään opiskeluintoa. Toivottavasti tällaisten hankkeiden avulla pystytään auttamaan nuoria uupumuksen ja isojen suorituspaineiden vähentämisessä. Mielestäni kaivataan myös yhteiskunnallista keskustelua yleisesti suorituskeskeisen yhteiskunnan vaikutuksista nuoriin sekä nuoriin aikuisiin. Uupumuksella sekä pitkäaikaisella stressillä on pitkäkestoiset vaikutukset yhteiskunnan toimintaan esimerkiksi työpoissaolojen, sairauspäivärahamaksujen ja syrjäytymisen muodossa.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Luin keväällä tutkimusta nuortenaikuisten masentuneisuudesta ja siinä nousi myös esille se, kuinka nuorena lapset ja nuoret alkavat kokemaan uupuneisuutta. On surullista miettiä, kuinka jo ala-kouluikäinen voi kokea riittämättömyyttä, jonka seurauksena ylä-asteella koulunkäynti voi tuntuakin jo mahdottomalta. Nostit hyvin esille uupumuksen yhteiskunnalliset vaikutukset, jotka voivat lopulta koitua valtiolle kalliiksi, jos ongelmaan ei puututa aiemmin.
Nostit esiin tärkeän ja erittäin ajankohtaisen aiheen. Lasten ja nuorten väsyminen ja uupumus ovat lisääntyneet huomattavasti. On kauheaa ajatella, että mahdollisesti jo alakouluikäiset kokevat kouluväsymystä ja uupumusta. Uupumusta lisää se, että aina vain nuorempana on tiedettävä mitä haluaa isona tehdä ja opinnot on osattava suunnitella sen mukaisesti. Jos näin ei osaa tehdä, lisää se uupumusta, epätoivoa ja masennusta. Toivon, että vanhemmat jaksavat tukea nuoria läpi koko opiskeluajan, jotta nuoret jaksaisivat opiskella itselleen toiveammatin.
Todella tärkeän aiheen olet nostanut esiin tekstissäsi! Suorituspaineet, kuten mainitsit, ovat nyky-yhteiskunnassa todella kovia ja ne ulottuvat monille elämän osa-alueille. Koulutyön ohella esimerkiksi myös harrastukset saattavat lisätä suorituspaineita ja lisätä riittämättömyyden tunnetta sekä näin ollen lisätä uupumisen ja ahdistumisen riskiä. Vaikka harrastusten tulisi olla voimavara ja lisätä arjessa jaksamista, on joissakin lajeissa treenimäärät ja kilpailutavoitteet todella korkeat. Siksi olisikin tärkeää mielestäni ottaa aina huomioon kipuilevan nuoren elämän kokonaistilanne ja kaikki uupumukseen vaikuttavat seikat. Hienoa, että myös järjestöt ovat havahtuneet nuorten uupumiseen ja pyrkivät hankkeiden avulla vaikuttamaan arjessa jaksamiseen. Mielestäni nuorten hyvinvointiin panostaminen on koko yhteiskunnan tulevaisuuteen panostamista ja siksi erityisen tärkeää.
Kiitos hyvistä kommenteista!
Erityisesti harrastusmaailman suorituskeskeisyyden nostaminen esille on mielestäni erittäin hyvä pointti! On totta, että (nuoren) ihmisen hyvinvointiin vaikuttaa niin paljon muutkin asiat kuin vain koulun tai työelämän vaatimukset. Jos elämästä ei löydy vastapainoksi mitään missä voi purkaa stressiä ja olla oma itsensä ilman vaatimuksia, suorittamisen pakko alkaa helposti hallita elämää.
Jonkin verran on ollut myös puhetta nuoremman polven maailmankuvasta. Kun on koko ikänsä kasvanut internetin ja sosiaalisen median aikakaudella, on tottunut siihen, että ihminen on jatkuvasti tarkkailun alla ja arvioitavana. Instagramissa, Tiktokissa ja Snapchatissa täytyy edustaa ja näyttää itsestään täydellistä versiota. Nuoret myös mielestäni melko hyvin tiedostavat sen, että internetiin päätyneitä asioita ei välttämättä saa sieltä koskaan kokonaan poistettua.
Olit saanut aikaiseksi hyvin tiiviin ja monilähteisen paketin hyvin tärkeästä aiheesta. Itse pystyin samaistumaan helposti välinpitämättömyyteen yläkoulu/lukio iässä olevaan poikaan, silloin kun sen ikäinen olin. Tämän tyylinen uupuminen jättää kauaskantoiset jäljet ihmiseen ja opiskelumotivaation löytäminen uudestaan on hankalaa. Nykymaailma on toki mennyt eteenpäin jo omista kouluajoista, ja uuden sukupolven ihmisillä on yhä kasvavat haasteensa, joita jo minun ikäiseni on vaikea ymmärtää – vaikka nuori olen minäkin, sosiaalisenmedian ja globaalin tiedon, sekä vaikutteiden samaistaminen omaan itseensä on räjähtänyt viime vuosikymmeninä. Olen samaa mieltä, että aiheesta pitäisi pystyä keskustelemaan ja pitäisi pystyä tutkimaan mitä meille oikein tapahtui yhteiskuntana. Ennen olimme koko maailman kadehdinnan kohteena koulujärjestelmämme puolesta… what happened.