Tässä tekstissä halusin käsitellä yhtä huolestuttavaa ilmiötä, joka koskee suurta osaa vapautuvista vangeista. Monet vapautuvat vangit palaavat vanhoihin tapoihinsa. Tämä ilmenee esimerkiksi päihteiden ongelmakäyttönä tai rikollisen toiminnan jatkumisena.
MTV-uutisten sivuilla julkaistussa artikkelissa haastateltiin ylilääkäri Alo Jüriloota Vankiterveydenhuollon yksiköstä. Hänen mukaansa jopa joka toinen päätyy ensimmäisen vankeustuomionsa jälkeen uudestaan vankilaan. Tässä yhdeksi syyksi hän nostaa sen, kuinka suuri ero ammattiavun saatavuudessa on muun muassa psykiatrisen hoidon kannalta siviilissä ja vankilassa. Vankilassa hoitoon pääsy on nopeampaa, sekä hoito on koettu toimivammaksi. Tähän vaikuttaa varmasti moni asia, mutta vankilaympäristö mahdollistaa hoidon johdonmukaisen seurannan sekä oikea-aikaiset toimenpiteet. Siviilissä vastuu hoidon jatkuvuudesta sekä hakemisesta on pitkälti henkilöllä itsellään. Hoitoa hakeva voi siviilissä joutua odottamaan hoitoon pääsyä ja on myös todennäköisempää jättää hakeutumatta tuen piiriin byrokratian hankaluuden takia.
Rikolliseen toimintaan palaaminen rangaistusajan jälkeen voi johtua myös muista tekijöistä. Monet ovat kokeneet hankalaksi pysyä kaidalla tiellä, jos vankilasta vapauduttua sama tuttu arki odottaa. Muutoksen tekeminen on kenelle tahansa hankalaa huolimatta siitä, onko henkilöllä itsellään motivaatiota muutokseen. Monen vapautuneen vangin kohdalla tämä muutos on kuitenkin vaatinut myös entisen tukiverkoston ja läheisten hylkäämistä oman edun vuoksi. Kriminaalihuollon tukisäätiön nettisivuilta löysin entisten vankien anonyymeja mietteitä ja vinkkejä aiheesta. Ne kuuluivat seuraavasti:
“Itse kyllästyin vuodesta toiseen lusimiseen. Annan vinkin, että kun vapautuu, vaihtaa kaveripiirin täysin, vaikka se on iso ja raskas päätös. Mitä nopeammin ja mitä isommalla kädellä pääset eroon, sitä suurempi hyöty siitä on.”
“Jos jäät samaan kaveripiirin, huomaat ennemmin tai myöhemmin, että sama meno jatkuu. Se on tuttu tapa selviytyä arjesta. Alat toistaa samaa, koska olet tehnyt sitä jo monet vuodet ja sen osaat. Itse huomasin, että elämässä on muutakin kuin päihteet ja rikokset.”
On varmasti raskasta kuvitella itsensä tilanteeseen, jossa joutuu kääntämään selkänsä niille ihmisille ja tavoille, jotka ovat aiemmin olleet tuttuja ja turvallisia. Muun muassa tältä kannalta ajateltuna on ensisijaisen tärkeää tukea vapautuvaa vankia ennalta ehkäisevästi, pitkäkestoisesti sekä ymmärtäväisesti.
YLE:n julkaisemassa artikkelissa haastateltiin Apulaisprofessori Solja Niemelää. Hänen mukaansa korvaushoitoja päihderiippuvaisille toteutetaan vankiloissa vähemmän, kuin mitä tarve vaatii. Tämä on yksi niistä syistä, joka aiheuttaa suuren yliannostusriskin ja päihteiden ongelmakäytön jatkumisen vapautumisen jälkeen. Toleranssi erinäisiä aineita kohtaan laskee vankeusaikana, ja tätä ei välttämättä moni vapauduttuaan ota huomioon. Kuten jo edellä mainitsin, miten luonnollista on palata vanhoihin tuttuihin asioihin, päihderiippuvaisuuden kohdalla riski on vielä suurempi ja hengenvaarallinen. Yliannostuksesta johtuvien kuolemien määrä on kasvanut 2010-luvulla. Huumekuolemat ovat nuorten miesten toiseksi yleisin kuolinsyy. YLE:n vuonna 2019 julkaistun artikkelin mukaan vuonna 2018 huumeisiin kuoli useampi kuin koskaan aiemmin. (https://yle.fi/uutiset/3-11119125) On positiivista kuitenkin huomata, että korvaushoitojen aloitus vankeusaikana on yleistymässä. Tämä alentaa riskiä siitä, että vanki palaa vapauduttuaan päihteiden ongelmakäyttöön. YLE:n artikkelista on kuitenkin havaittavissa haastateltujen asiantuntijoiden suuri huoli vapautuvien vankien terveydestä.
Kun elää arkeaan vankilassa, tulee siitä uusi normaali. Tähän uuteen normaaliin kuuluu suurena osana oman vapauden menetys. Vapauden menetys vaikuttaa todistetusti myös vapautumisen jälkeen. Kun vastuu omasta elämästä siirretään väliaikaisesti pois henkilöltä itseltään, on oletettavaa, että vastuun uudelleen ottaminen tuo omat haasteensa. Tämän vastuun ottamiseen tarvitaan selkeästi yhä enemmän ammattilaisten tukea, jotta rikolliseen toimintaan palaaminen ja mahdolliset päihdeongelmien uusiutuminen sekä niistä johtuvat kuolemat vähenisivät.
Vankeinhoidossa vankia valmistellaan vapautumiseen jo hyvissä ajoin ennen rangaistusajan päättymistä, mutta on havaittavissa aiheita, jotka vaativat vielä enemmän huomiota. Toivon, että tulevaisuudessa tukea kohdistetaan enemmän ennalta ehkäisevästi ja pitkäkestoisesti päihteiden ongelmakäyttäjille ja riippuvaisuustaustaisille. Toivon myös, että vapautuneiden vankien ei tarvitsisi jäädä yksin tehdessään elämänsä mahdollisesti suurinta muutosta.
Kiitos, kun luit mietteitäni!
Lähteet:
https://yle.fi/uutiset/3-11456553
https://yle.fi/uutiset/3-11119125
https://www.krits.fi/tietoa/vapautuminen/miten-pysyn-kaidalla-tiella-vapauduttuani/
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Moikka,
Paljon ajatuksia herättävä kirjoitus, kiitos siitä!
Omaan lähipiiriini kuuluu henkilö, joka on 2/3 aikuis-iästään istunut vankilassa. Paljon lyhyitä tuomioita, pisin 3,5 vuotta. Aina tuomion päättymisen jälkeen ko. henkilö vapautuu, vailla minkäänlaista suunnitelmaa. Ilman asuntoa, ilman minkäänlaista tukea. Samat tutut kaverit odottavat ja mikään ei muutu. Henkilöllä itsellään on vankeusajalla usein ajatuksia paremmasta elämästä, mutta kun vankeus päättyy, näitä ajatuksia on hyvin haastavaa lähteä muuttamaan käytännön tasolle.
Itselläni on käsitys, ettei oikeen mikään taho ota koppia tämän kaltaisista henkilöistä, jotka ovat lähes koko elämänsä olleet huonoilla poluilla. Näillä henkilöillä ei useinkaan ole omasta takaa keinoja tai voimavaroja oman tilanteensa kääntämiseen.
Usein saatetaan ajatella, että rikollinen itse valitsee polkunsa, mutta onko todella aina näin? Jos jo nuoresta lähtien ihminen on vailla tukea ja apua, mitä häneltä voi odottaa?
Mielestäni yhteiskunnan tulisi ottaa voimakkaampi ennaltaehkäisevä ote nuorten pahoinvoinnista ja estää rikos- ja vankilakierre jo ennen kuin ne ehtivät alkaa.