Ensimmäiset viisitoista minuuttia vankilasta vapautumisen jälkeen ovat kaikkein kriittisimmät ja muodostavat pohjan ex-vangin tulevaisuudelle, sanoo psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri ja psykiatrian dosentti Hannu Lauerma Kirkko ja kaupunki- lehden artikkelissa 16.10.2015.
Se keitä ja mitä ex-vankia odottaa portin takana voi vaikuttaa suuresti vapautuvan vangin tulevaisuuteen. Jos portin takana odottaa kumppani, perhe, opiskelu- tai työpaikka on ex-vangilla suurempi todennäköisyys olla uusimatta rikosta, kuin niillä kenellä portin takana odottaa vain vanha rikollinen elämä. Vaikka kaikki vangit ja heidän tarinansa ovatkin yksilöllisiä, on tutkittu, että tukiverkostoilla ja päihteettömällä elämällä on keskeinen rooli kaidalla tiellä pysymiseen. Jotkut osoittautuvat poikkeuksiksi, jotka pärjäävät omillaan, mutta lähtökohtaisesti laaja-alainen kuntoutus- ja tukitoiminta on osoittautunut monen kohdalla tärkäksi osaksi kokonaisuutta, joka on estänyt heitä uusimasta rikosta.
Alle puolet vapautuvista vangeista palaa vankilaan uusittuaan rikoksen, mutta nuorten 15-18-vuotiaiden kohdalla tämä luku on peräti 80%. Lauerma valottaa syitä tähän kertoen, että nuorten tuomiot ovat usein lyhyitä ja nuorten monimuotoisiin ongelmiin ei ole aikaa tarttua niiden vaatimalla intesiteetillä. Nuoret saattavat olla jo niin syvällä rikollisuuden maailmassa, että lyhyt tuomio, ei anna pelivaraa kuntouttavan työn riittävään toimeenpanoon. Pitkän tuomion aikana ihminen ehtii kypsyä henkisesti ja kuntouttavassa työssä päästään pitkälle. Päihdeongelmien käsitteleminen ja niistä irti pääseminen edesauttavat siviilissä pitkälle. Vangilla on myös pitkän tuomion aikana aikaa esimerkiksi opiskeluun ja uusien elämänhallinnan keinojen opetteluun.
Kun rakennetaan elämää pitkäjänteisesti uudestaan, tulevaisuudennäkymät voivat olla hyvinkin positiiviset
Toinen ongelma on se, että vankeinhoidon terveydenhuolto on irrallaan kuntouttavasta toiminnasta, sekä päihdetyöstä. Lauerma kertoo myös, että Suomessa tehdyistä henkirikoksista keskimäärin 4/5 on tehty alkoholin vaikutuksen alaisena. Tämän lisäksi 5/6 vangeista omaa päihdehistoriaa. Sanomattakin on siis selvää, että päihdetyöllä on kuntouttavan toiminnan lisäksi suuri rooli vankeinhoidossa.
Vankeinhoidon terveydenhoito pitäisi Lauerman mielestä liittää osaksi yhteiskunnan terveydenhuoltoa. Nyt osa päihdeongelmaisista vangeista hakeutuu vapautuessaan lääkäreiden vastaanotoille, jotka myöntävät helposti esimerkiksi rauhoittavia lääkkeitä. Onkin todettu, että usein syy väkivaltaisen teon uusimiselle löytyy rauhoittavien lääkkeiden ja alkoholin väärinkäytöstä.
Lauerma haluaa lopussa kuitenkin korostaa, ettei sana ´vanki´ kuvaa mitään yhtä tietynlaista ryhmää ihmisiä, vaan niin vangit kuin rikoksetkin ovat erilaisia. Se miten suhtaudumme ex-vankeihin vie meitä kaikkia yhteiskunnassa eteenpäin.
Lähde: Horila, H. 2015. Vapautumisen jälkeinen vartti määrää ex-vangin elämän. Kirkko ja kaupunki -lehti. Viitattu 31.10.2020. https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/vapautumisen-jalkeinen-vartti-maaraa-ex-vangin-elam-1#5320fc21
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Tosi tärkeä ja mielenkiintoinen aihe! Vankien kuntoutuksen tärkeys on yleismielipiteessä hyvin aliarvioitu, ja yhteiskunnan rakenteissakin siihen tulisi mielestäni panostaa entistä enemmän – toitkin hyvin esille, että esimerkiksi lyhyemmät tuomiot eivät anna tilaa kuntoutumiselle samalla tavalla kuin pidempi tuomio antaa.
Tukiverkostot ja lupaava elämä voivat monelle olla kaukaisuudessa olevaa luksusta, joten jäin miettimään, miten vankien ensimmäistä vapaata varttia voisi yhteiskunta parantaa. Voimmeko edes tehdä mitään kuntoutusmenetelmien lisäksi? Voimmeko ottaa yhteyttä läheisiin, tai vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen?
Kiitos kommentista Ronjuska! Tartuit aivan oikeaan – itse olen pohtinut samaa. Mitä voisimme yhteiskuntana tehdä vaikuttaaksemme vapautuvan vangin ensimmäiseen varttiin? Yleinen asenne on yksi vaikuttava tekijä, mutta ei yksin kuitenkaan riittävä. Nähtäväksi jää löydämmekö vastausta tähän tulevien postausten aikana!
Moikka Ines! Tosi tärkeä asia sulla tässä tekstissä. Olen jutellut joidenkin ex-vankien kanssa itse ja keskustelusta kävi myös tosi vahvasti ilmi, että ongelma vapautumisen myötä oli myös se, että ei ollut mitään paikkaa minne mennä. Moni on kuulemma asunnoton vapauduttuaan ja tukiasuntoa ei kaikille saada aikaiseksi. Tämä sitten johti siihen, että punkkailtiin kadulla tai kavereilla, jotka saattoivat olla samalla rikollisuuden polulla. Ja sama kierre alkoi. Jossain vaiheessa kuulemma tulee sellainen olo, että haluaa tehdä jonkun pahemman rikoksen, että pääsisi takaisin vankilaa eikä tarvitsi selviytyä joka päivästä etsien yösijaa ja rahoitusta ruokaan ja muuhun elämiseen. Itse tämän keskustelun käytyä kävin ajatusleikkiä siitä, että mitä itse tekisin jos minut laitettaisiin kadulle instituutiosta vuosien jälkeen, ja minulla ei olisi asuntoa mihin mennä. Ajatusleikki oli todella pelottava. Ainut toivo olisi, että kaveri ja perhesuhteet olisivat säilyneet tuomion yli ja he ottaisivat minut avosylin vastaan.
Kiitos kommentistasi Summer!
Juurikin näin. Tulevissa kirjoituksissa tulemme perehtymään juuri tähän aiheeseen – kuinka vapautuvien vankien asunnottomuus on suuri ongelma.