Tämän blogin kirjoittamisen loppupuolella halusimme kertoa teille vammaisten henkilöiden sosiaalisista suhteista. Sain aiheen itselleni ja löysin aiheeseen tutustuessani mielenkiintoisen, Kehitysvammaliiton julkaiseman tutkimuksen, johon tutustuessani sain hieman kuvaa aikuisten kehitysvammaisten sosiaalisista suhteista. En kerro tässä postauksessa erityisemmin siitä, kuinka sosiaalista kanssakäymistä opitaan ja miten siinä kehitytään, vaan kerron enemmän siitä, millaisia asioita siihen liittyy aikuisilla vammaisilla henkilöillä.
Tutkimus, johon tutustuin, oli Susan Erikssonin tutkimus Erot, erilaisuus ja elinolot – vammaisten arkielämä ja itsemäärääminen (Eriksson 2008), ja se kuuluu Kehitysvammaliiton julkaisuihin. Eriksson oli tutkimuksessaan haastatellut 30:tä vammaista henkilöä elämän eri osa-alueisiin liittyen. Itse keskityin tutkimuksen sosiaalisista suhteista kertovaan lukuun; ystävyys, rakkaus ja toive perheen perustamisesta.
Tutkimuksen hyvää antia oli se, että kaikilla haastateltavilla oli ystäviä tai ystävä, jonka kokivat itselleen tärkeäksi. Ystävä saattoi kyllä asua kaukana ja olla tuttu vuosien takaa, mutta yleensä tällaisen ystävän kanssa silti pidettiin yhteyttä esimerkiksi puhelimitse. Vammaiset henkilöt saattoivat kokea myös asumisyksikön henkilökunnan tai sosiaalityöntekijänsä ystäväkseen. Ei siis välttämättä ole niin tarkkaa, onko henkilö työntekijä tai ystävä muuta kautta, kunhan tarpeet vuorovaikutukseen tulevat tyydytettyä. Useilla haastatelluilla oli myös parisuhde, tai sellaista muistuttava vahva ystävyyssuhde. Ystävyys oli kaikille tärkeää ja mielihyvää tuottava asia.
Vammaisten henkilöiden elämässä erityisen korostunut rooli oli usein omilla vanhemmilla ja erityisesti äidillä. Vanhemmat koettiin usein hyvin läheisiksi ja rakkaiksi ja heiltä saatiin paljon emotionaalista tukea. Vanhempien ja vammaisten välillä saattoi olla myös emotionaalista riippuvuutta. Ja vanhemmat saattoivat vaikuttaa lastensa elämään varsin paljonkin, esimerkiksi sosiaalisella kontrollilla. Tuo kontrollointi liittyi esimerkiksi yhden vammaisen henkilön elämässä haaveisiin naimisiinmenosta naisystävänsä kanssa. Vanhemmat olivat kuitenkin puhuneet heidät ulos tästä yhteisestä haaveesta, perustellen kantaansa esimerkiksi raha-asioilla ja sairauksilla.
Tutkimuksessa kerrottiin, että vanhempien lisäksi myös vaikkapa viranomaiset voivat käyttää vammaisiin henkilöihin suostuttelevaa valtaa. Monia asioita ei itsemääräämisoikeuden puitteissa voi päättää toisen puolesta, mutta vammaisen henkilön tahtoa voi olla helppo taivuttaa haluamaansa suuntaan esimerkiksi perheenjäsenen tai viranomaisen taholta. Lähipiiri ja elämään kuuluvat työntekijät voivat myös haluta suojella vammaista henkilöä liikaa, jolloin tämän omat sosiaaliset taidot eivät välttämättä kehity riittävästi. Mitä vähemmän vanhemmat puuttuvat kieltävässä mielessä yksilön tekemisiin, sitä enemmän ja luottamuksellisemmin nämä pääsevät ottamaan kontaktia muihin ihmisiin ja tutkimaan itse erilaisia sosiaalisia kenttiä.
Yksi asia, joka erityisesti nousi tästä tutkimuksesta mieleeni, on tuo suostuttelevan vallan käyttö vammaisiin henkilöihin. Moni vammainen ihminen haaveilee samoista asioista kuin vammattomatkin ihmiset, eli parisuhteesta, naimisiin menosta ja lasten saamisesta. Vammaiset eivät näitä haaveita välttämättä kuitenkaan saa haluistaan huolimatta toteuttaa. Haaveillaan omasta perheestä ja lapsista, mutta kaikkien ei ole mahdollista hankkia lapsia. Voi esimerkiksi olla, että naisia on sterilisoitu. Tutkimusaineistosta ei tullut selväksi, että minkälainen prosessi on vaikuttanut siihen, että joillekin naisille sterilisaation on katsottu olevan paras ehkäisymenetelmä. Tutkimuksessa myös kerrottiin, että kansainvälisesti on tehty tutkimusta strerilisaatiopäätösten oikeudenmukaisuudesta ja esimerkiksi siitä, onko kaikilla naisilla tai heidän huoltajillaan aina ollut täyttä ymmärrystä siitä, mihin sterilisaatiolla pyritään ja mitä se aiheuttaa, jos terveydenhuollossa ei sitä riittävästi selitetä. Vaikka sterilisaatio katsottaisiin joskus parhaaksi vaihtoehdoksi, voi se olla vastakkainen henkilön oman seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja toiveiden kanssa.
Tutkimuksessa oli avattu vammaisten ihmisten itsemääräämisoikeutta monesta näkökulmasta ja esimerkiksi näihin sosiaalisiin suhteisiin liittyen oli kyllä pohdittu sitä, että monet päätökset, joissa käytetään valtaa, ja jotka kaventavat vammaisen henkilön itsemääräämisoikeutta, tehdään päätös moraalisen pohdinnan päätteeksi ja henkilön parasta ajatellen, ja ikään kuin vähiten huono vaihtoehto valiten. Kuitenkaan kaikki vammaiseen henkilöön perustuva vallankäyttö ei perustu tällaisiin mietittyihin ja perusteltuihin ratkaisuihin.
Suosittelen teitä kaikkia lukemaan tuon saman tutkimuksen, jonka pohjalta kirjoitin tämän kirjoituksen. Se oli todella mielenkiintoista luettavaa ja antoi ihan hirveästi ajattelemisen aihetta pelkästään jo vammaisten henkilöiden sosiaalisista suhteista ja itsemääräämisoikeudesta niissä. Aika paljon me vammattomat taidamme tosiaan päättää vammaisten henkilöiden puolesta ihan vaan siksi, että luulemme tietävämme, mikä on toiselle parasta. Jokaisella on kuitenkin oikeus tehdä elämässään omat valintansa, vaikka kaikki valinnat eivät välttämättä olisi niitä parhaita. Liika vammaisten henkilöiden suojeleminen varmasti kaventaa heidän itsemääräämisoikeuttaan. Nopeasti ajateltuna tuntuisi myös aika tylsältä, jos lähipiiri suojelisi niin paljon, että ei pääse edes juuri tekemään mitään virheitä omassa elämässään. Virheetkin kuuluvat kuitenkin mielestäni olennaisesti elämään ja sopiva määrä niitä, tekee elämästä mielenkiintoista ja auttaa oppimaan uutta. Toivon siis, että me vammattomat uskallamme antaa enemmän todellista valtaa vammaisille henkilöille heidän elämissään ja että oikeasti kuuntelemme heidän halujaan ja tarpeitaan, emmekä vain ajattele heidän ”parastaan” heidän puolestaan.
Lähteet: Eriksson, S. 2008. Erot, erilaisuus ja elinolot – vammaisten arki ja itsemäärääminen. Kehitysvammaliitto. Viitattu 5.2.2022. https://www.kehitysvammaliitto.fi/wp-content/uploads/kehitysvammaliiton-tutkimuksia-3.pdf
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!