On uutisoitu, että huostassa olevien määrä väheni vuonna 2021 kolmella prosentilla ja uusien huostaanottojen määrä taas 11 prosentilla edellisvuoteen verrattuna (THL, 2022). Tilasto antaa lohdullista tietoa lasten hyvinvoinnista kotona, vai antaako? Koronan runtelema sosiaalihuolto ja yhteiskunta rajoituksineen ei varmastikaan edesauttanut kaikkia lapsia ja nuoria turvaan kodeista, joissa tukea olisi tarvittu. Koulujen ja harrastusten sulkeminen aiheutti monelle lapselle tilanteen, jossa turvalliset aikuiset loittonivat ja avun saanti vaikeutui huomattavasti. Sote-alalla kytevä kriisi ei rajoitu vain terveydenhuoltoon ja varhaiskasvatukseen vaan runtelee lastensuojelua samalla mitalla, ellei jopa pahiten.
Iltalehden artikkelin Lastensuojelun hälyttävät ongelmat: Kiire pahentunut entisestään, perheet voivat aiempaa huonommin – “Käsissä iso kriisi, jossa ei voida välttyä uusilta Eerikoilta” mukaan lastensuojelun kiireellisten sijoitusten tilanne on vakava. Tilanteet, joissa lapsi tarvitsisi välittömän sijoituksen kodin ulkopuolelle voi joutua jonoon ja avun saanti hidastuu aiheuttaen vaaratilanteita. Artikkelissa mainitaan myös lastensuojelun ydin, eli suunnitelmallisuuden vaikeutuneen etätyöskentelyn ja koronan vaikutusten seurauksena, joka aiheuttaa vaikeuksia moniin tukea kaipaaviin perheisiin.
Sairaspoissaolot ja työuupumus kuormittaa alalla työskenteleviä ammattilaisia, samalla kun työmäärät kasvavat. Oravanpyörä on valmis ja ongelmat alkavat kasaantumaan sekä asiakkaiden että työntekijöiden harteille.
Kaikista kodin ulkopuolelle sijoitetuista 0-17-vuotiaista lapsista vuonna 2021, 46,7% on sijoitettuna laitokseen (Sotkanet.fi). Melkein puolet kaikista sijoitetuista on siis yhä laitoshoidossa, vaikka lastensuojelulaki määrää, että laitoshoitoa järjestään, jos perhehoito ei pysty vastaamaan lapsen hoidollisia tarpeita (Lastensuojelulaki, 50 §). Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi lapsen väkivaltainen käytös tai monivammaisuus. Muissa tapauksissa perhehoito tulee aina olla etusijalla ja tämä tilasto ei näytä sitä toteen.
Lasten laitostumisesta ei ole hirveästi tietoa saatavilla, mutta jo maalaisjärjellä ajateltuna lapsen kasvaminen pienestä pitäen laitoksessa, jossa työntekijät vuorottelevat, vaihtuvat ja muuttuvat ei voi taata lapselle täysin samaa perherakenteen ideologian muodostumista, kuin perheessä kasvaneelle. Kodin ulkopuolelle sijoittaminen on itsessään traumaattinen kokemus, saati sitten muuttaa laitokseen, jossa saattaa olla useita työntekijöitä päivässä ja perhesuhteiden muotoutuminen tulee aloittaa alusta.
Graduja ja opinnäytetöitä löytyi kyllä kattavasti sijaisvanhemman ja lapsen välisestä kiintymyssuhteesta tai sen muodostumisesta, mutta mihin laitoksessa suurimman osan lapsuudestaan elävistä lapsista tehdyt tutkimukset on? Aihe tarvitsee selvästi lisää tutkimusta ja tarkkailua. Ehkäpä tässä on aiheenpoikanen omaan opinnäytetyöhön?
Lähteet:
Lastensuojelu 2021 (julkari.fi)
Tulostaulukko – Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kiitos Saara kirjoituksestasi!
Kirjoituksesi alku tuo hetkellisen toivonpilkahduksen, että ollaanko menossa parempaan suuntaan, kun huostaanotettavien määrä on vähentynyt. Mutta niin, kertooko tällainen tilasto kuitenkaan lopulta mitään lasten hyvinvoinnista. Olisipa tärkeää, että syitä tähän kolmen prosentin laskuun tutkittaisiin tarkemmin. Työskentelen itse pääkaupunkiseudulla lastensuojelun sijaishuollossa ja aika vallitseva ajatus ammattilaisten keskuudessa on, että tällä hetkellä sijoitettavia lapsia olisi jonoksi asti, jos vain vapaita paikkoja löytyisi. Eli onko tilastojen laskuun syynä juuri riittämättömät resurssit ja avun saannin vaikeutuminen.
Olisi mielestäni hienoa, jos jokaiselle lapselle pystyttäisiin taata yksilöllinen ja oikeanlainen avuntarve, kuten juuri mainitsemasi perhehoito. On surullista nähdä lapsi laitosympäristössä, joka eniten hyötyisi perhehoidon kuntouttavasta tuesta. Mutta miten tähän saataisiin muutosta, lastensuojelun palvelujärjestelmän tarvitsisi ehkä valtavaa uudistamista.
Olisi mielenkiintoista saada tutkimustietoa lasten laitostumisesta ja siitä, miten tämä vaikuttaa heihin esimerkiksi tulevaisuudessa. Oma kokemukseni on vain kuultua muutamalta nuorelta, ketkä tulevat todella suljetuista yksiköistä, että he kokevat itse olevansa laitostuneita. On henkilöstä itsestä kiinni, pitävätkö he tätä huonona vai hyvänä asiana ja minkälaisia kokemuksia laitoksista on kertynyt vuosien varrella. Aihe on mielenkiintoinen ja olisikin hienoa, jos joku haluaisi tähän aiheeseen perehtyä omassa opinnäytetyössään, miksi en myös itse.