Sisältövaroitus.
Itseäni on aikuisiällä alkanut kiinnostamaan enemmän Suomen sotahistoria. Isän puolelta isovanhempani tekevät töitä Veteraaniliitossa ja mummoni on Pielaveden Lottaperinneyhdistyksen puheenjohtaja. Heitä on aina kiinnostanut historia ja erityisesti sotahistoria, sieltä uskoisin oman kiinnostuksenikin tulevan. Isoukkini oli sodassa ja ukkini on säilyttänyt kaikki merkinnät niiltä ajoilta. Isoukkini rintamakirjeet, valokuvia, sotilaspassin ja kunniamerkit.
Sota jättää jälkensä. Siihen aikaan ajateltiin, että psyykkinen oireilu ei johtunut sodasta, vaan sotilaasta itsestään. Psyykkisesti oireili yli 18 000 ihmistä ja 15 700 ihmistä joutui jatkosodan aikana psykiatriseen hoitoon. (Yle 2017; Trötschkes 2012.) Katsoin dokumenttielokuvan ‘Sodan murtamat’, joka on Timo Korhosen ohjaama elokuva. Elokuvassa sotilaiden lapset ovat äänessä ja muistelevat vanhempiaan, jotka sodasta tulivat takaisin kotiin. Kuinka viha oli vahvasti läsnä. Ihmiset jäivät yksin tunteidensa kanssa ja viha siirtyi seuraaville sukupolville. (Yle 2017.)
Osa lapsista on sodassa edelleen. – Sodan murtamat 2017
Ajan tapaan ajateltiin, että aina oli joku, jolle oli käynyt vielä huonommin, joten omia kokemuksia pyrittiin enemmän vähättelemään. – Trötschkes 2012
Dokumentissa mukana ollut kertoo, kuinka oma isä ei enää kestänyt. Isä päätyi itsemurhaan. Isä oli jättänyt kirjeen, jossa syyttää itseään siitä, että kaikki hänen joukkonsa miehet menehtyivät. Se taakka oli liikaa. Lääkäri ei koskaan ollut tavannut isää, mutta kirjasi kuoleman syyksi skitsofrenian. (Sodan murtamat 2017.)
Sotilassairaanhoidon psykiatrinen hoito, voi nykyhetkellä tuntua todella brutaalilta. Jos kevyemmät hoitomuodot kuten lepo ja puhuttelut eivät auttaneet, hyödynnettiin insuliinihoitoa ja sähköshokkihoitoa. Insuliinihoidossa potilas ajautuu koomaan, josta hänet herätetään sokeriliemellä. (Trötschkes 2012.) Kuitenkin täytyy muistaa, että se oli ajan henki. Tietoutta ei ollut ja nämä kyseiset hoitomuodot koettiin edistyksellisiksi. Sähköhoito on edelleen yksi psykiatrian hoitomuodoista, mutta tänä päivänä potilas nukutetaan toimenpidettä varten.
Tunne-elämän haasteet, apaattisuus, arvaamattomuus, väkivalta, tunnottomuus ja alkoholismi olivat yleisiä. (Trötschkes 2012.) Mitä voidaan olettaa? Traumat ja niistä johtuvat ptsd oireet olivat ymmärrettäviä. Muistan kohdanneeni erään, joka triggeröityi äänestä/hajusta ja luuli, että nyt häntä kivitetään. Pitää piiloutua.
’Isä nukkui aina kirveen kanssa.’
’Rikkoi huonekaluja.’
’Tavallaan hän meni puolustamaan rauhaa, mutta toi kotiin sen rauhattomuuden.’ -Sodan murtamat 2017.
Äitini puolelta ukkini oli sodassa. Ukista en itse muista paljoa, sillä olin kovin pieni hänen eläessään. Minulla vähäiset muistot ovat hyviä, mutta tiedän, että hän oli alkoholisoitunut ja väkivaltainen. Ukkini ei puhunut. Vaikeneminen synnyttää väkivaltaa. Oli veteraaneja, jotka halusivat puhua kokemuksistaan, mutta sille ei ollut tilaa. Vaikeneminen oli tapa myös suojella itseään ja muita. Pahaa oloa purettiin kotiväkivalloin. (Näre & Kirves 2008.)
’Sodan jälkeinen Suomi ei hyväksynyt heikkoutta, vaan ihmisten tuli pystyä kääntämään katseensa tulevaisuuteen menneisyyden sijaan.’ – Näre & Kirves 2008.
Ensin tuli turpaan hevoselle ja sitten tuli turpaan velipojalle. – Sodan murtamat 2017.
Lapsuuteeni kuului väkivalta. Kannamme sodan traumaa suvussamme edelleen ja asioista ei saisi puhua. Väkivaltaa ei tule koskaan hyväksyä. Kuitenkin syyt väkivallan takana ja sen ymmärtäminen on auttanut minua pääsemään eteenpäin. Kun kasvaa väkivallan uhassa, se on se toimintamalli minkä oppii ja sitä ei välttämättä edes kyseenalaista.
’Erään teorian mukaan vasta 4. sodan jälkeen syntynyt sukupolvi pystyy purkamaan sodan aiheuttamaa traumaa.’ – Trötschkes 2012.
Nyt voin olla se, joka katkaisee tämän. Väkivalta ei siirry eteenpäin. Voin olla se, joka häpeämättä puhuu. Haluan ymmärtää ja tahdon tietää enemmän. Enää en voi ukkini kanssa aiheesta puhua, mutta onneksi muita on.
Suosittelen Sodan murtamat dokumenttia, jos aihe kiinnostaa. Itselleni se avasi lisää silmiä ja ymmärrystä siitä, miten sota voi jättää jälkensä sukupolvelta toiselle. Sota johti siihen, että niin moni, joutui kokemaan kohtuuttoman rankan elämän. (Sodan murtamat 2017.)
Lähteet:
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Hieno kirjoitus, kiitos! Jos nykyaikaa miettii ja kuinka paljon keskusteluapua ja kuulluksi tulemisen merkitystä on korostettu vaikeiden asioiden käsittelyssä, niin toista on ollut aika tuolloin. En ole hirveästi miettinyt sukupolvien perintöä, mutta onhan menneiden sukupolvien vaikutus olemassa ja tosi mielenkiintoinen aihe.
Se, että ihmismielen normaali toiminta käsittämättömän kamalassa tilanteessa on ollut riittävä syy diagnosoida mielenterveyshäiriö, on aika hurjaa kyllä. Diabeetikkona nuo insuliinihoidot aina herättää monenlaisia ajatuksia.
Mitenhän mielenterveysasiat on 70 vuoden päästä? Varmaan ymmärretään ihmismielen normaalia toimintaa tämän päivän elämässä nykyistä paremmin. Tässä hetkessä on vaikea olla läsnä ja mieli on seitsemässä paikassa ja helposti kaikkialla muualla paitsi siinä, mitä ihminen tekee juuri nyt. Onneksi pahasta olosta ja vääryyksistä puhuminen on tämän ajan henki ja ainakin luulemme tekevämme asioita tulevaisuuden parasta ajatellen. Olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei hiljaa kannata olla ja rohkeat puhuu heikkouksistaan.
Olen itse kiinnostunut historiasta ja juurikin mitä meidän isovanhemmat ja heidän vanhempansa ovat kokeneet. Surullista on, kuinka moni kärsi traumasta sodan jälkeen joka johti moneen ikävään, pahimmassa tapauksessa oman henkensä riistämiseen. Ja miten nämä kaikki ovat vaikuttaneet meidän sukupolviin. Vaarini oli vielä lapsi, kun oli talvisota sekä jatkosota, joten hän jäi auttamaan äitiään tilalle. Vaarini kertoi kyllä kuinka naapuri tilan isäntä “sekosi” sodan jälkeen tai heidän perheensä koki väkivaltaa sodan jälkeen. Niinhän sitä sanotaan että lapsen kasvatus siirtyy sukupolvelta toiselle, joten tässä tilanteessa he jotka ovat syntyneet sodan tai sodan jälkeen ovat kokeneet kovia. Mahdollisesti eivät ole saaneet minkäänlaista turvaa, tai edes kiintymyssuhdetta omiin vanhempiin. Ja heille se oli normaalia arkea päivästä toiseen. Voi kun olisi ollut palveluita auttaa, monet ovat vieneet muistot sodasta hautaan asti, eikä ole kertoneet sanallakaan tapahtumista. Tuon aikaisia hoitomenetelmiä ei voi kyllä verrata tämän päiväisiin. Tiedän että sähköshokkihoitoa käytetään vieläkin masentuneille mutta insuliinishokki-hoito, sitäkin käytettiin vielä 1960 luvulle asti psykiatrisena hoitomuotona. Monesti mietin meidän lottien kohtaloa myös, miten he menettivät kunnian ja heitä paheksuttiin. Onneksi he ovat saaneet kunniansa takaisin, mutta vielä on lottia jotka eivät uskalla puhua asioista ääneen.
Täytyy ehdottomasti katsoa dokumenttielokuva. Kiitos vinkistä.
Moi Nina,
Kiitos mielenkiintoisesta ja erittäin tärkeästä tekstistä!
Valtioiden historiaa pidetään myös sotien historiana. Valtiot, jotka perustettiin ja säilyivät läpi historian, tekivät tämän taistelemalla. Siksi voin sanoa, että vuosia, joina ihmiset elävät ilman sotaa, ei ole montaa vuotta. Toiselta tutkimusten mukaan tämä päivä on ihmiskunnan historian rauhanomaisin ajanjakso. Sanotaan, että elämme ihmiskunnan historian rauhanomaisinta aikaa huolimatta monista parhaillaan käynnissä olevista sodista. Tilastot osoittavat, että sotakuolemissa, murhissa ja muunlaisissa veriteoissa on tapahtunut dramaattinen vähentyminen viime vuosikymmenten aikana.
Tässä blogikirjoituksessa on korostettu tärkeä yksityiskohta; Erään teorian mukaan vasta 4. sodan jälkeen syntynyt sukupolvi pystyy purkamaan sodan aiheuttamaa traumaa. Eli Normalisointi alkaa neljä sukupolvea sodan päättymisen jälkeen. Siksi ymmärrämme, että ihmiskunnan historiassa on monia sukupolvia, jotka ovat kokeneet traumoja. Ajattelen sukupolvia, jotka ovat eläneet pelon, epävarmuuden, ahdistuksen ja vihan kanssa. Ajattelin sukupolvia, jotka hallitsivat valtiota, tekivät yhä uudelleen ja uudelleen sotapäätöksiä ja hyökkäsivät muihin kaupunkeihin toipumatta sodan traumasta.
Luulen tietäväni mitä sota tarkoittaa ja mitkä sen seuraukset ovat. Vuosia puhuin sodan haitoista ihmisille ja yritin selittää sitä ympärilläni oleville ihmisille. Tänä aikana tajusin, että maantieteessä, jossa ihmiset tappavat toisiaan, vammaisten oikeuksista, lasten oikeuksista, seksuaalivähemmistöistä, eläinten oikeuksista ja luonnonsuojelusta ei juurikaan puhuta. Yleisimmin sanottuna eettiset ja moraaliset periaatteet mätänevät yhteiskunnassa ja alkavat kadota. Tällaisia asioita pidetään liian vähäpätöisinä, jotta ne voitaisiin ottaa vakavasti.
Synnyin Turkissa ja kamppailin vuosia ihmisoikeuksien ja demokratian kehittämisen puolesta Turkissa. Oli ihmisiä, jotka taistelivat tätä taistelua aseet käsissään, sekä niitä, jotka taistelivat ihmisoikeuksien puolesta akateemisella, siviili- ja poliittisella alalla. Ne ovat edelleen olemassa. Puhun vuosia kestäneistä aseellisista konflikteista, kuolemista, pidätyksistä ja katumielenosoituksista. Myös isoisäni ja isäni asuivat sellaisessa ympäristössä.
Sotia, joita rauhansopimukset eivät voineet lopettaa…
Eräänä päivänä katsellessani ympärilleni huomasin olevani loputon sota. Ymmärsin, että nämä yhteiskunnat, jotka ovat taistelleet toisiaan sukupolvien ajan ja tappaneet ihmisiä, eivät voi helposti pysäyttää sotaa. Jos se jatkuisi näin tajusin, että lapseni kohtaavat saman kohtalon kuin isoisäni, isäni ja minä. Sodasta oli nyt tullut kulttuurinen osa yhteiskuntaa. Sukupolvelta toiselle siirtyneistä sodista oli tullut kulttuurinen rutiini. Toisin sanoen meistä tuli sotien lapsia, joita edes rauhansopimukset eivät voineet lopettaa.
Kiitos Nina ja kaikki kommentoijat todella mielenkiintoisista ja tärkeistä teksteistä. Omasta lähisuvustani löytyy myös samanlaisia sotien traumojen kohtaloita – mutta tarinoita huomattavan vähän. Tarinat ovat lähinnä omia palapelin palasia, johtuen toki isolta osalta siitä, ettei ole enää heitä joilta näistä asioista voisi suoraan kysyä. Kiitos myös edelliselle kirjoittajalle, että jaoit kokemuksesi omasta synnyinmaastasi. Olen todella pahoillani, että olet joutunut kokemaan nämä asiat. Toivottavasti emme missään maassa unohtaisi demokratian tärkeyttä rauhan ajan syövereissä, vaan muistaisimme, että meidän jokaisen on tärkeää omalla toiminnallamme edistää demokratiaa ja osallisuutta.
Hei, kiitos tekstistä. Kaiken tekstin tuoman tiedon joukossa huomioni kiinnitti eniten teoria, jonka mukaan trauma normalisoituu ja voitetaan vasta neljännessä sukupolvessa, ja hiljaisuus suojakilvenä, joka esti ihmisiä puhumasta traumoistaan ja hoitamasta niitä ja olaan vahva siirtyäksesi eteenpäin. Tämän seurauksena sukupolvet kärsivät käyttäytymishäiriöistä, joita tukahduttaa kieltäytyminen tuntemasta heikkoutta, hoitamasta traumojaan voidakseen katsoa tulevaisuuteen. Koimme tämän perheessämme äskettäin anoppini kanssa, joka päätti muuttaa pois Suomesta ja Euroopasta toistaiseksi heti, kun Ukrainan sota alkoi ja huhut Suomea uhkaavasta uhkauksesta nousivat esiin. Ja muutamassa päivässä hänen mielenterveytensä heikkeni johtuen hänen muistoistaan siitä, mitä hänen perheelleen sodan jälkeen tapahtui. Hän ei edes tiennyt, kuinka paljon uinuvaa traumaa hänellä oli tästä aiheesta. Viikon sisällä hän oli järjestänyt lähtönsä katsomatta taaksepäin. Hän jätti meille kaiken mitä hänellä oli myynnin järjestämiseen ja lähti. Emme tienneet mitä tehdä, tuimme vain hänen päätöksiään, jotta hän tunsi olonsa mukavaksi 85-vuotiaana. Olemme pohtineet itseämme, oliko kaikella järkeä, mutta ei ole olemassa oikeaa tai väärää mittaa ihmiselle, jolla on ilmeisesti ratkaisematon trauma.