Osallistumme kurssin aikana Suomen kielen opetukseen tähtäävään hankkeeseen yhdessä Vantaan aikuisopiston opiskelijoiden kanssa. Hankkeessa rakennamme yhdessä moniaistillisen tilan, jossa kielenopiskelijat pääsevät soveltamaan tähän mennessä oppimaansa käytännössä. Moniaistillinen tila soveltuu monenlaiseen tunnelmointiin, mutta tässä tapauksessa sen on tarkoitus motivoida Suomen kielen puhumiseen. Suomen kieli on vakiinnuttanut asemaansa yhteiskunnassa noin kahdensadan vuoden ajan. Mikä kielen opiskelusta on tehnyt tärkeää tuolloin ja mikä siitä tekee tärkeää nykyään?
Suomessa alettiin korostaa oman kielen merkitystä useiden muiden Euroopan maiden tavoin 1800-luvun alkupuolella valistusaatteen nostaessa päätään. “Kun korkeampi sivistys ei ole pukeutunut suomenkieliseen asuun, niin sen saavutuksetkaan eivät ole voineet tulla kansan omaisuudeksi”, sanottiin. Lause pitää edelleen paikkansa; mitä vahvempi kielitaito ihmisellä on, sitä laajemmassa mittakaavassa tällä on puitteet tuoda omia vahvuuksiaan esiin yhteiskunnassa.
Viime vuosina joillakin tahoilla herännyt huolta suomalaisnuorten äidinkielen taidosta, mikä ilmenee esimerkiksi IS:n artikkelista Lukiolaisten äidinkielen taito puhuttaa – Opettaja kertoo, mitkä sanat oppilailla menevät sekaisin. Mielestäni kielen ja sen opetuksen merkitys korostuu kuitenkin sen mukaan, mitä lähempänä nollaa se yksilöllä on. Tämä on tärkeää sekä yhteiskunnallisesta näkökulmasta että yksilön osallisuuden kannalta. Suomalaisessa yhteiskunnassa ei kuitenkaan ole mahdotonta tulla toimeen kielitaidottomana – olen itse työelämässä tavannut henkilöitä, jotka ovat asuneet Suomessa kymmenenkin vuotta juurikaan oppimatta kieltä. Toisin kuin voisi siis luulla, työllistyminen ja toimeentulo eivät välttämättä yksinään motivoi ihmisiä Suomen opiskeluun. Meitä on moneen junaan.
Yle Uutiset on jokunen vuosi sitten artikkelissaan Ei kielioppia vaan puhetta – suomen kielen opinnot on usein aloitettava aakkosista kirjoittanut, että Suomen kieltä oppivat parhaiten henkilöt, jotka uskaltavat rohkeasti puhua sitä, vaikka kielitaito ei olisikaan niin vahvoilla. Voimmeko olettaa, että jokaiselta Suomen opintojensa alkutaipaleella olevalta löytyy riittävästi kontakteja kielen riittävään käytännön harjoittamiseen?
Emme välttämättä. Toivon mukaan saamme kuitenkin moniaistillisen tilan avulla väkerrettyä puitteet yhteen sellaiseen.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kiitos kirjoituksestasi Ville, nämä olivat hyviä ja ajankohtaisia huomioita!
Olen itse kohdannut lapsia ja heidän perheitään sellaisissa tilanteissa joissa yhteistä kieltä on ollut hyvin niukasti, tai ei lähes ollenkaan. Yhteisymmärryksen muodostamisen ja osallisuuden toteutumisen kannalta tämä on hyvin pulmallinen tilanne. Totta kai asioita saadaan hoidettua esimerkiksi elein ja puhelimen kääntäjän avulla, mutta varmasti molemmille osapuolille jää tällaisissa tilanteissa tunne, että puhummeko varmasti samasta asiasta.
On myös vaikea päästä pintaa syvemmälle ja ymmärtää toisen ihmisen persoonaa, kun pelkän tiedon jakaminen näissä tilanteissa vie kaiken huomion. Tällöin jäävät monet vuorovaikutuksen sävyt uupumaan. Kun jokapäivä on vain taistelua siitä että tulee ymmärretyksi, voivat yksilöiden monet sosiaaliset tarpeet jäädä täyttymättä.
Tähän haasteeseen tulisikin puuttua nimenomaan hyvissä ajoin, ettei yhteiskuntamme ala eriytyä , vaan voisimme kaikki ymmärtää toinen toisiamme mahdollisimman hyvin.
Paluuviite: KieliStartti - toiminnallista Suomen kielen opiskelua | Laurea Showcase