Lastensuojelutyön ongel…haasteita

Lasten kiireellisten sijoitusten tarve on kasvanut lähes joka kunnassa. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä kasvoi noin 30 prosenttia hoitovuorokausia tarkasteltaessa vuosien 2019-2020 välillä. Nykyään elämme vuotta 2022, eikä luku ainakaan ole laskusuhdanteinen. Tarkastelen tätä aihetta lastensuojeluyksikön työntekijän näkökulmasta sekä osin sujautan omia henkilökohtaisia mielipiteitäni mausteeksi.

Lastensuojeluun erikoistunut Turun yliopiston työelämäprofessori Oona Ylönen kertoo Ylen verkkosivuilla, että aikaisemmissa toimenpiteissä lapsen ja perheen hyväksi on epäonnistuttu, kun luvut näyttäytyvät noin suurina. Hänen mukaansa, ja totta onkin, lasta pitäisi pääsääntöisesti pystyä auttamaan jo ennen lastensuojelua. Myös tarjolla olevien peruspalveluiden hyvät resurssit ja osaava henkilökunta vähentää painetta lastensuojelussa.

Ylönen myös nimeää työntekijöiden vaihtuvuuden erittäin vakavaksi asiaksi, sekä pitkät työurat lastensuojelussa ovat harvinaisia. Uusilla työntekijöillä olisi hyvä olla kokeneempi mentori, mutta tämäkin on harvinainen tilanne. Se kokeneinkin saattaa omata ainoastaan yhden vuoden työkokemuksen. (Yle 2020.)

Yhtään vähättelemättä sosiaalityöntekijöiden asiakasmääriä ja vaihtuvuutta, heitä kohdanneet haasteet heijastuvat suoraan myös meihin lastensuojeluyksiköissä työskenteleviin henkilöihin, sekä lastensuojeluyksikössä asusteleviin lapsiin ja nuoriin. Nuoret ja lapset toistelevat usein, kuinka ”p***a sossu mulla on, ku se ei v***u hoida mun asioita.” Tuossa kohtaa on vaikea yrittää selittää, että hänkin on vain ihminen ja yrittää varmaasti parhaansa.

STM:n lausunnossa vuonna 2018 mainitaan Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananojan vetämä, sosiaali- ja terveysministeriön asettama Toimiva lastensuojeluryhmä. Kyseinen ryhmä teki JO vuosina 2012–2013 lukuisia ehdotuksia lastensuojelun ja laajemminkin lapsiperhepalvelujen JO SILLOIN kriisiytyneen lastensuojelun tilan ratkaisemiseksi. Tämän jälkiaallokossa syntyi hankkeita ja oppaita. Kysynkin, kuinka paljon erilaisia tutkimus- ja kehittämishankkeita ja oppaita täytyy olla, että asioita saadaan konkreettisesti käytäntöön?

Oppaat kun eivät auta silloin, kun huomaat olevasi yksin tilanteessa, kun suhteellisen kookas nuori lähestyy sinua uhkaavasti esimerkiksi naulaisella laudanpätkällä. Tuossakin tilanteessa täytyisi muistaa nuorta kunnioittava asenne sekä hänen perusoikeutensa koskemattomuuteen, vaikka tekisi mieli heittää tuolilla ja juosta takavasempaan. Ja missä ne työkaverit siinä tilanteessa ovat? No saikulla, joko koronan vuoksi tai sitten perheen kaikki kuusi lasta räkivät samaan aikaan. Työparina saattaa olla sijaisten taika-arkusta nostettu ”Leena” (hei te Leenat ootte oikeesti ihan ok) jolla on pitkä ura varhaiskasvatuksessa. Kun alkaa rymistä, Leena löytyy wc:stä roskiksen takaa piilosta. Normaalien nakkihommien lisäksi lasten ja nuorten kuukausikoosteiden tulisi olla ajallaan, mutta tämä harvoin onnistuu, kun joudut harjoitella seuraavaa toimintaelokuvaa varten eristyshuoneessa lähes päivittäin useamman tunnin ajan. Stuntti seis!

Ja aina kun jostain erehtyy valittaa, täytyisi tarjota myös ratkaisuja. Sanotaan, ettei raha ratkaise. Mutta jos vaikka keskittyisimme pitämään paremmin oman maamme jyvistä huolta sen sijaan, että syydämme rahaa ulkomaille liito-oravien pelastusoperaatioihin, niin ehkä- EHKÄ tekijöitäkin alkaisi sosiaalialalle löytyä siinä määrin riittävästi, ettei työuupumuksista koostuvat kustannukset valtiolle kävisi kohtuuttoman suuriksi.

Ihanaa takatalvea kaikille.

-Vulle

Lähteet:

STM 2018. Lausunto. Lastensuojelun ajankohtaiset haasteet ja resurssit. Viitattu 28.3.2022. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2018-AK-211282.pdf

Leppänen, P. 2020. Lastensuojelun suuri haaste on saada työntekijät jaksamaan ja pysymään alalla – työelämäprofessori: “Vaihtuvuus vaarantaa koko systeemin” Yle. Viitattu 28.3.2022. https://yle.fi/uutiset/3-11208454

Kommentoi