Eteva on yksi Suomen suurimmista vammaisalan osaamiskeskuksista, joka tuottaa palveluita eritystä tukea tarvitseville (Etevan verkkosivut). Lähdimme projektitiimillä ottamaan selvää kehitysvammaohjaajien työstä yritysvierailun merkeissä ja saavuimmekin lokakuisena torstaina projektimme toimeksiantajan, kuntayhtymä Etevan Espoon yksikön pihaan. Etevan erikoisohjaaja Samuli Soininen viittoili jo ovella toivottamassa tervetulleeksi peremmälle!
Projektissa tavoittelemme lopputulemaksi vaikuttavaa rekrytointiviestintää kehitysvamma-alalle, vastaamaan alan suureen työvoimakysyntään ja tuomaan esiin ohjaajien työn hyviä puolia. Näkökulman toivotaan olevan niin sanotusti ”boksin ulkopuolelta”, johon tiimillämme onkin alaa entuudestaan tuntemattomina hyvät lähtökohdat.
Tuore näkökulma viestintämme sisältöön on siis toivottavaa, mutta tarvitsimme työskentelymme perustaksi myös luotettavaa ja aitoa kokemusta ohjaajan työstä. Vierailupäivän suunnitelma oli kartuttaa ohjaajanäkökulman lisäksi materiaalipankkia. Haastattelisimme ohjaajia ja kuvaisimme yksiköiden arkea. Kuvamateriaalin saisimme käyttöömme, kunnes Samuli on sen ensin tarkistanut. Jokaisen kuvissa esiintyvän henkilön kuvausluvat on oltava kunnossa.
Eteva-päivämme muodostuisi piipahduksesta toimistotiloissa, käynnistä päiväaikaisen toiminnan yksikössä ja muutamassa eri asumisyksikössä. Toimistotiloissa sijaitsee monenlaisia asiantuntijapalveluita mm. fysioterapia, psykologi, toimintaterapia ja AAC-ohjaajan eli puhevammatulkin palvelut. Tiloissa on aamupäivällä autiota ja hiljaista. Osassa asiantuntijatyöstä pystytään hyödyntämään etätyöskentelyn mahdollisuuksia ja toisaalta voidaan mennä myös käymään suoraan asiakkaan luona.
Asiantuntijapalveluiden kanssa samassa pihassa sijaitsee päiväaikaisen toiminnan yksikkö. Vierailimme siellä Samulin johdolla kahdessa ryhmässä, joista jo heti ensimmäisessä saimme lämpimän vastaanoton tervetulotoivotusten ja asiakkaiden lämpimien hymyjen muodossa.
Merkityksellisintä ovat asiakkaat.
Toisessa ryhmässä asiakkaat pääsevät osallisiksi myös työvalmennukseen. Siellä olikin heti havaittavissa aktiivista menoa ja meininkiä! Saavuimme paikalle kesken siivoushommien. Varusteet ovat asianmukaiset, siivoushanskat käsissä, moppi kulkee ja jokainen tuntuu tietävän tehtävänsä! Puuha vaihtui jälleen iloisiin tervehdyksiin ja meiltä tultiin mutkattomasti kysyen varmistamaan, etteihän meillä vain ollut koronaa! Tunnelma oli välitön, innostunut ja utelias.
Nappasimme molemmissa ryhmissä haastateltavaksi muutaman ohjaajan. Lupasimme, että kysymykset eivät olisi vaikeita ja osa jopa ilahtui, että heiltä kysytään heidän työhönsä liittyviä asioita. Vastauksissa toistui samoja elementtejä: työ koetaan merkitykselliseksi, ihmisläheiseksi ja työpäivien sisältöön pääsee vaikuttamaan sekä käyttämään luovuuttaan. Kun tiedustelimme, mikä on heidän työssään parasta, saimme aina helpon tuntuisen vastauksen, jota kukaan ei jäänyt pohtimaan: ”Parasta ovat nää tyypit tässä!”, ”Parasta on asiakkaat!”.
Siirryimme lyhyen automatkan päähän Etevan asumispalvelun yksikköön, Ingaksenmäkeen. Osoitteessa on muutamia taloja, joissa kussakin asuu useampia kehitysvammaisia asukkaita. Asukkailla on omat huoneet ja he jakavat yhteiset olohuone-, keittiö- ym. tilat. Nämä ovat siis koteja, joissa ohjaajat ovat paikalla tukemassa ja mahdollistamassa jokaisen asukkaan oman näköistä elämää. Asunnot ovat kotoisia ja niissä tehdään ihan tavallisia asioita, kuten keitetään kahvia ja katsellaan televisiota. Osa asukkaista ei ollut vierailuhetkellä kotona. He käyvät päivätoiminnoissa, harrastuksissa ja vaikkapa ostoksilla ohjaajan avustamana.
Jo projektimme aluksi meille kävikin selväksi, että tällä alalla työnimike on nimenomaan ohjaaja, ei hoitaja.
Saimme täälläkin ohjaajilta haastattelut ja totesimme, että haastatteluotantamme ohjaajat ovat päätyneet ammatteihinsa suurimmaksi osaksi alan vaihtajina ihan muilta aloilta tai jostain toisesta sosiaalialan työstä. He ovat kokeneet työn ohjaajana, nimenomaan kehitysvammapuolella, monesta syystä mielekkääksi. Työ on vaihtelevaa ja asiakkaiden hoidollinen tarve ei välttämättä ole ensisijainen painopiste. Jo projektimme aluksi meille kävikin selväksi, että tällä alalla työnimike on nimenomaan ohjaaja, ei hoitaja. Asiakkaita tuetaan omatoimisuuteen ja työtä tehdään paljon omalla persoonalla ja sydämellä. Viimeisessäkin haastattelussa kiteytyi tuttu sanoma: ”Merkityksellisintä ovat asiakkaat.”
Lopputulemana saimme vierailustamme arvokasta sisältöä, hyvää kuvamateriaalia ja tietoa projektityöhömme. Kokemus oli mieleenpainuva ja silmiä avaava monessa mielessä. Ohjaajien työ on olla asiakkaiden arjessa mukana ja mahdollistaa heille oman näköinen elämä, auttaa kehittymään, osallistaa ja tukea. Työ on tärkeää ja merkityksellistä ja sitä tehdään lähellä asiakasta, yhdessä. Unohtamatta työn vaativuutta, näkyi työssä ja työympäristössä paljon lämpöä, kodinomaisuutta, erilaisia persoonia, iloa ja ihmisläheisyyttä! Kokemuksen valossa voi todeta, että yleinen, harmittavan negatiivinen käsitys kehitysvammatyöstä, kaipaa ehdottomasti oikaisua. Alan hyvät puolet avaavalle, vaikuttavalle viestinnälle, on todella tarvetta.
Teksti: Katja Heikkilä
Kuvat: Elias Silvola, Eetu Pyykkö, Katja Heikkilä, Viivi Koppinen, Samuli Soininen
Lähteet:
https://www.eteva.fi/ viitattu 3.11.2022
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!