Ihan pihalle jäänyt?

Nostan tänään kirjoituksessani esiin ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden teemoja. Tämän kyseisen aiheen äärelle minut herätteli Yle Teeman Mä oon mä -niminen sarja. 

Sarjassa viisi nuorta johdattelee katsojan lyhyelle matkalle elämäänsä, yksilöllisten tarpeidensa, haasteidensa ja voimavarojensa pariin. Tiiviiden tarinoiden myötä ilmenee, kuinka nämä ominaisuudet voivat luoda moninaisia haasteita muun muassa osallisuuden, sosiaalisten suhteiden, työllistymisen ja itseilmaisun saralla. Itseäni sarjassa puhuttelivat nuorten tarinoista välittyvät yksinäisyyden ja eristäytymisen kokemukset. Monet sarjan nuoret kokevat vaikeita haasteita, mutta eroavaisuudet valtaväestöstä vaikuttavat myös hienovaraisemmilla tasoilla. Kysymys kuuluukin, kuinka voisimme luoda aivan jokaiselle ihmiselle parhaat mahdolliset lähtökohdat olla osallinen, niin omassa elämässään kuin yhteiskunnassakin?

Jatkuvaa tai usein toistuvaa yksinäisyyttä kokee 15 prosenttia 18-24 vuotiasta.

Helsingin yliopiston uutiskirjeessä käy ilmi, että tutkimusten valossa valtaosa yhteiskunnassamme yksinäisyyttä kokevista on nuoria aikuisia. Jatkuvaa tai usein toistuvaa yksinäisyyttä kokee 15 prosenttia 18-24 vuotiaista.  On tärkeä muistaa, että yksinäisyys ja vapaaehtoinen yksinolo tarkoittavat aivan eri asiaa. Täten emme koskaan voi olettaa toisen ihmisen yksinäisyyden kokemuksia. Yksinäisyyteen liittyy monesti häpeän tunne, kokemus siitä, että itsessä on jotain vialla. Erityisiä haasteita voi luoda se, ettei ihminen jostain syystä sopeudu muiden joukkoon, tutkimukset kertovat että jopa viidesosa suomalaisista nuorista kokee näin. Yhteyden luomisen tiellä voivat olla monet syyt.

Yhdenvertaisessa maailmassa kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta heidän iästään, etnisestä tai kansallisesta alkuperästään, kansalaisuudestaan, kielestään, uskonnostaan ja vakaumuksestaan, mielipiteestään, vammastaan, terveydentilastaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan, sukupuolestaan, sukupuoli-identiteetistään, sukupuolen ilmaisustaan tai muusta henkilöön liittyvästä syystä.

Ihmisoikeusliitto

Näihin haasteisiin tulisi puuttua ennaltaehkäisevästi entistä tehokkaammin. Helsingin yliopiston uutiskirjeessä nostetaan esiin, kuinka yleistä syrjintä on pohjoismaisissa kouluissa. Nuoria kohtaavilla työntekijöillä tulisi olla enemmän ymmärrystä nuoria toisistaan eriyttävistä ja eriarvoistavista normirakenteista. Työntekijöille tulisi tarjota keinoja joilla voidaan vaikuttaa korjaavasti tällaisiin ilmiöihin. Kun heillä on tietoa siitä, miten saada muutoksia näihin voimakkaisiin normeihin, edistää se yhteiskuntaamme kehitystä tasa-arvoisempaan suuntaan. Tutkijat kutsuvat tätä normikriittiseksi ajatteluksi. Kun ongelmia tunnistetaan ja nuorille voidaan välittää tietoa, lisäten heidän ymmärrystään, voidaan poistaa turhia raja-aitoja toistemme väliltä.

Kuva lainattu pexels

Emme voi koskaan täysin tietää miltä toisesta ihmisestä tuntuu, mutta kysymällä voimme kuitenkin oppia paljon. Kun tahdotaan ehkäistä yksinäisyyttä, ovat avainasemassa itsetuntemus ja asioista puhuminen. Itsetuntemus ja itsensä hyväksyminen auttavat tunnistamaan omia rajoja sekä luomaan myös sellaisia sosiaalisia suhteita, jotka tekevät sinulle hyvää. Parhaassa tapauksessa keskustelu turvallisen ihmisen kanssa voi auttaa näkemään uusia voimavaroja ja mahdollisuuksia itsessään sekä omassa elämässään. Ihmiset tarvitsevat toinen toisiaan, eikä kukaan meistä ole poikkeus, se on ihmisen sisäänrakennettu ominaisuus.

Aluksi on tärkeää hyväksyä ja myöntää omat yksinäisyyden kokemuksensa. Jos yksinäisyys kuormittaa omaa jaksamista, on tärkeä pyytää apua. Usein apua pyydetään vasta liian myöhään, joten toimi rohkeasti heti, jos koet avun tarvetta. Apua voi lähteä hakemaan esimerkiksi nuorisotyöntekijältä, terveysasemalta tai esimerkiksi nimettömänä verkon välityksellä.

On meidän kaikkien vastuulla toimia yksinäisyyttä vastaan. Toisen kohtaaminen, hymy ja kysymys, mitä sinulle kuuluu? voi merkitä enemmän kuin uskotkaan.

2 kommenttia artikkeliin ”Ihan pihalle jäänyt?

  1. Pasova_kaltun

    Blogisi aihe on yhteiskunnallisesti merkittävä asia, ja myös asia, joka on yleinen yhteiskunnassamme. Siihen vaikuttavat monet tekijät ja sen seuraukset ovat myös monet. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että jopa pieni ele, kuten hymy voi vaikuttaa yksilön elämään positiivisesti. Kaiken kaikkiaan blogisi oli mielenkiintoinen ja myös tärkeä.

    Vastaa

  2. Voi, miten hienosti tiivistetty ydin isosta ja tärkeästä asiasta. Hienosti kannustava viesti!

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *