“A stitch in time saves nine”

Miten Korona on vaikuttanut teidän arkeenne? Miten sujuu koululaisen koulunkäynti? Entä teinin? Ja siihen päälle aikuisen etätyöt ja päiväkoti-ikäinenkin tarvitsee oman huomionsa. Paletti on valmis monelle haastavalle tilanteelle. Viime viikkojen tapahtumat ovat meille kaikille uutta ja hämmentävää. On paljon asioita, joita emme tiedä, on vain mentävä päivä kerrallaan. Tilannetta kuvaa hyvin Maaret Kallion kolumni ”Tämä on pitkä lento myrskyn läpi, ja sinulla on tärkeä tehtävä”. On tärkeää, että kukaan ei jää yksin ja apua osataan pyytää ajoissa. Apua koululaisen etäopiskeluun voit löytää myös täältä.

Etäopetukseen siirtyminen voi näkyä myöhemmin koululuokissa kasvaneina eroina oppilaiden välillä.” Toteaa opetusministeri Li Andersson.

Ennen koronaa huomasin työssäni päiväkodissa, kuinka vanhemmat tuskailevat lasten kanssa arkisista asioista. Selkeiden rajojen asettaminen tuntuu vaikealta, eikä lapsen pettymyksen tunteita haluta vastaanottaa. Päiväkodista ei haluta lähteä kotiin tai kysytään, saako lapsi tuoda omia leluja viisi, koska muuten ei päästä lähtemään aamulla päiväkotiin. Tai mietitkö mikä on sopiva määrä ruutuaikaa? Kuinka paljon lapsi saa pelata? Käyttäytyykö lapsesi agressiivisesti? Entä kun teini ei suostukaan lähtemään kouluun?

Tosinaan ongelmat lähtevät käyntiin jostain aivan pienestä, mutta pikkuhiljaa ongelmat voivat lisääntyä ja kasaantua ja niiden selvittäminen on jo vaikeaa. Pienissäkin asioissa sinua auttaa ja kuuntelee Perhekoutsi. Heille voi soittaa tai lähettää viestiä, yhteydenottosi voi olla myös nimetön, jos niin haluat. Palvelu on ilmainen eikä sinne tarvitse jonottaa. Normaali tilanteessa voitte tavata kotona, toimistolla tai vaikka puistossa jutellen. Tällä hetkellä käytössä ovat etäyhteydet. Heiltä saat tukea ja he kuuntelevat sinua sekä tarvittaessa ohjaavat oikean palvelun pariin.

Pidetään toisistamme huolta.

Yksi kommentti artikkeliin ”“A stitch in time saves nine”

  1. Kiitos kirjoituksestasi, Sani. Aivan kuin kupla ympäriltämme olisi hajonnut ja nyt joudumme selviytymään parhaalla mahdollisella tavalla maailmassa ja arjessa. Itsekin olen työssäni havainnut, kuinka helposti vanhemmat “pakenevat” ikäviltä tilanteilta kiireen taakse ja toisaalta kiirettä tuotetaan arkeen aivan tarpeettomasti itse.
    Tuntuu kuin tämä kausi päiväkodissa olisi nyt päättynyt ja ajatukset työn puolesta ovat jo syksyssä. Nähtäväksi jää, miten tilanne on lapsiin ja perheisiin vaikuttanut. Oma käsitykseni työstäni on perustunut vahvaan ajatukseen siitä, että lapsi tarvitsee ryhmäkasvatusta ja pedagogista ohjausta haasteisiinsa. Lisäksi olen luottanut arjen säännöllisyyteen ja ennakoitavuuteen lapsen hyvinvoinnin edistäjänä. Todellakin toivon, ettei varhaiskasvatukseen palaa peliaddiktoituneita lapsia!
    Toivoisin, että tämä ikävä tilanne perheille toisi myös hyvää. Arjesta korostuisi perheelle kaikista tärkeimmät arvot ja niiden eteen nähtäisiin vaivaa. Perheenjäsenten kohtaaminen, yhteisen hyvän eteen ponnisteleminen ja lopulta selviytyminen voivat tuoda keskuuteemme paljon hyvinvointia.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *