Työuupumus eli burn out, koskettaa nykyään monia työelämässä olevia ihmisiä ja se on ollut esillä mediassa viime aikoina laajasti. Työterveyslaitoksen mukaan suomalaisista työntekijöistä neljännes kokee työuupumusta, Euroopan keskiarvo puolestaan on 22 prosenttia. Työuupumus on yhteiskunnallisesti kallista ja yksilölle erittäin kuormittavaa. Aikaisemmin työuupumusta on ollut vaikea määritellä, mutta nyt uupumukselle on tulossa ns. liikennevalomalli.
Helsingin Sanomien artikkelissa kirjoitettiin 8.10, että Työterveyslaitos olisi laatimassa työuupumukselle raja-arvoja hälytysmerkeistä ja vakavasta työuupumuksesta. Hälytysmerkkejä voivat olla krooninen väsymys, henkinen etääntyminen sekä kognitiivisen hallinnan ja emotionaalisen hallinnan heikentyminen. Edellä mainitut merkit varoittavat uuden liikennevalomallin mukaan uhkaavasta uupumisesta. Työstressi muuttuu pitkäaikaisena työuupumukseksi, joka puolestaan voi pidemmällä tähtäimellä aiheuttaa myös masennusta.
Työn teko on muuttunut yleisesti henkisesti raskaammaksi ja työn jatkuvuus on monella epävarmaa. Työuupumus voi aiheuttaa työssä tehottomuutta, sillä uupunut henkilö saattaa esimerkiksi unohdella asioita. Kenen vastuulla työssä jaksaminen on ja mitä työuupumuksen välttämiseksi voitaisiin tehdä? Niin työntekijä kuin esimies pystyvät omalta osaltaan vaikuttaa työssä jaksamiseen, mutta työnantajan olisi tarjottava tarvittavat ja kattavat palvelut esimerkiksi työterveydenhuollon kautta.
Työuupumuksen ennaltaehkäisy olisi erittäin tärkeää ja sairastumisen merkit olisi hyvä tiedostaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Pahimmassa tapauksessa työuupumus voi aiheuttaa pitkäaikaista tai jopa lopullista työkyvyttömyyttä, mikä ei missään nimessä ole kenenkään etu. Oletko ikinä miettinyt, mitä juuri sinä voisit mahdollisesti tehdä oman ja työyhteisösi jaksamisen ja työhyvinvoinnin puolesta?
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Mielestäni burnouttien lisääntymiseen vaikuttaa hyvin pitkältä yhteiskunnan vaatimukset ja sosiaalinen media. Sitä kautta kuinka “hyvin” yksilö ne sisäistää, joka taas luo kovat painet yksilölle. Ihmisten täytyy nykypäivänä olla hyvä kaikessa ja kaikki pitää olla hyvää, sosiaaliset suhteet kunnossa, pitää olla korkeasti koulutettu, perhe omakotitalo ja unohtamatta sitä kultastanoutajaa. Ulkoinen habitus täytyy olla kunnossa fyysisen kunnon lisäksi ja elämä muutenki täytyy näyttää loisteliaalta sosiaalisessa mediassa. Tätä oravanpyörää ruokkii hyvin muiden yksilöiden elämien seuraaminen sosiaalisessa mediassa. Myös yksilöt ruokkivat toisten yksilöiden burnouttia. Voisin sanoa, että pikku breikki sosiaalisesta mediasta tekisi hyvää kaikille.
– Antti
Tärkeä aihe, josta onneksi nykyään puhutaan myös julkisesti. Itse loppuunpalamisen kokeneena ja myös sitä lähipiirissäni nähneenä koen, että nimenomaan asiasta puhuminen olisi yksi keino välttää sitä työyhteisöissä ja suuri apu siitä toipumisessa. Kun itse koin tätä työelämässä sain kuulla yllättäviltäkin tahoilta, että he ovat kokeneet samankaltaisia asioita. Asioiden ja kokemusten jakaminen oli itselle helpottavaa ja poisti stigmaa asian ympärillä. Loppuun palaminen ja poissaolo töistä aiheutti ainakin itselle häpeää ja epäonnistumisen tuntemuksia, mutta onneksi asiaa hoidettiin kohdallani hienosti, niin sairasloman aikana, kuin töihin palatessa. Itse puhuin omasta tilanteestani avoimesti ja en todellakaan häpeä asiaa enää. Ehkä juuri ennaltaehkäisyn kannalta toivoisin asiasta puhuttavan avoimemmin työpaikoilla, tietysti jokaisen yksityisyyttä kunnioittaen.
-Henni
Tärkeä aihe, kiitos sen käsittelyyn ottamisesta. Olen itse jälkeenpäin ymmärtänyt kokeneeni työuupumuksen, mutta en osannut hakea silloin apua. Tänä päivänä osaan pysähtyä miettimään asiaa ja tiedostan jos menee liian rankaksi töissä.
Työuupumuksen vuoksi voi olla paikallaan jäädä sairaslomalle, mutta on ristiriitaista miten se diagnosoidaan sairauslomatodistukseen ja onko työnantajalla velvollisuus maksaa palkkaa kyseiseltä ajalta. Tämän asian pelossa lääkärit kirjoittavat sitten diagnoosiksi “masennus”. Tämä tekee mielestäni erittäin ongelmalliseksi asian tilastoimisen. Olisi erittäin tärkeää nähdä, onko jokin ala tänä päivänä erityisen kuormittava tämän asian suhteen. Tämän syksyn ajalta minulla on kahden ystävän samanlainen kokemus esimerkkinä ja heille molemmille on myönnetty sairausloma diagnoosilla “masennus” työstä johtuvan uupumuksen sijaan.
On tärkeää pysähtyä miettimään, miten omaa työhyvinvointiaan pitää yllä, mutta kun se ei riitä, on viimeistään aika keskustella esimiehen kanssa ja hakea itselleen apua. Pidetään huolta itsestämme ja työkavereistamme! Kiitos!
Mielestäni todella tärkeä aihe ja hyvä, että otit asian esille. Nykymaailma tuntuu pyörivän vähän turhankin paljon työn, uran ja ansaitsemisen ympärillä. Esiin nostamasi työn epävarmuus, yhdistettynä yksilöä kohtaaviin odotuksiin esimerkiksi juuri uran suhteen, voivat aiheuttaa pidemmän päälle pystymättömyyden tunnetta ja uupumusta. Myös Antin mainitsema sosiaalinen media on varmasti osakseen luomassa paineita uran ja oman suoritustason suhteen. Tuntuu hetkittäin, että nykysuuntauksella yhteiskunta haluaa kaluta yksilön mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti loppuun, valitettavasti seurauksista välittämättä. Ja jos seurauksia tuleekin, niin niitä voidaan arvioida kansantalouden ja suhdanteiden kautta, sen sijaan että yksilön hyvinvointi olisi etusijalla.
Työuupumus on tärkeä aihe puhua ääneen julkisesti. Varmasti jokainen tuntee lähipiiristään jonkun burn outin kokeneen. Upeaa, että aiheesta puhutaan. Ennaltaehkäisy on tässäkin aiheessa erittäin toivottavaa!