Vanhusten osuus väestöstä kasvaa ja samalla lisääntyy myös vanhuspalveluiden tarve. Hoitajia on kuitenkin liian vähän ja lisähenkilöstöä on vaikea saada. Myös itse hoitopaikkaan pääsy voi olla vaikeaa.
Tilannetta yritetään korjata lisäämällä hoitoalan koulutuspaikkoja. Vanhuspalvelulakiin tulee myös muutos hoitajamitoituksesta porrastetusti. Siirtymäajan päättyessä 1.4.2023 tulee hoitotyössä olla vähintään 0,7 hoitajaa asiakasta kohden. Lakimuutosta edeltävä hoitajamitoitus on vain 0,5 hoitajaa asiakasta kohden. Näillä parannuksilla yritetään saada hoitoalalla vallitsevaa muun muassa kiihtyvästä eläköitymisestä johtuvaa työvoimapulaa hallintaan. Myös kotona asumista ja kotona tapahtuvaa hoitoa halutaan lisätä. Lainsäädäntöön tulisi saada myös tarkemmat määritteet kotihoidon henkilöstömitoituksesta. Vaikka kotihoidon osuutta yritetäänkin lisätä, tulee myös ympärivuorokautisen asumispalvelun tarve kasvamaan.
Nykyisellä mitoituksella hoitohenkilökunta on uupunutta. SuPerin (Lähi- ja perushoitajien liitto) tekemän kyselyn mukaan yli puolet vastanneista epäili kykyään toimia nykyisissä tehtävissään kahden vuoden kuluttua. Yli viidennes kyselyyn vastanneista koki työnsä raskaaksi ja 70 prosenttia on harkinnut alan vaihtoa. Moni alalla työskentelevä kokee, ettei pysty tekemään työtään tarpeeksi laadukkaasti, vaikka halua olisikin. Kyselyn tiedot ovat varsin huolestuttavia ja ne on syytä ottaa vakavasti.
Pelkät lakimuutokset eivät kuitenkaan riitä. Onkin tärkeää turvata hoitohenkilökunnan riittävyys ja lisätä työviihtyvyyttä. Tämä on suuri haaste nykyisellä palkkauksella ja hoitajamäärällä. Tulevaisuudessa palkkoja olisi saatava nostettua ja työkuormaa pienennettyä. Alan houkuttelevuutta on nopeasti saatava lisättyä ennen kuin hoitoalan työvoimapula muuttuu krooniseksi. Myös asumispalveluyksiköitä tulisi olla enemmän.
Vanhustenhoidon rahoitukseen tulisi lisäksi nopeasti löytää ratkaisu, alaa piinaa suuri resurssipula. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Ruotsissa vanhuspalveluihin käytetään 2,2 prosenttia bruttokansantuotteesta, Suomessa vaivaiset 1,5 prosenttia. Olennaisin syy vanhustenhoidon ongelmiin onkin pitkään jatkunut alirahoitus. Tämän ongelman ratkaisemiseksi poliitikoilla riittää varmasti tehtävää.
Lähteet:
https://stm.fi/iakkaiden-palvelut/henkilostomitoitus
https://www.superliitto.fi/viestinta/vaikuttaminen/super-vanhustenhoidossa/
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
On mielenkiintoista nähdä, miten kaikki nämä tässäkin blogikirjoituksessa mainitsemasi ongelmakohdat (esim. työvoimapula, työssä viihtyminen ja rahoitus) ratkaistaan. Tuntuisi ainakin, että ne on pakko ratkaista jollakin tavalla, jotta alalla on minkäänlaista tulevaisuutta. Varmasti pelkkä kotihoidon lisääminen ei myöskään ole oikotie onneen. Monet huonokuntoiset vanhukset (eivät toki läheskään kaikki) haluaisivat palveluasumisen piiriin, mutta eivät sinne yrityksistään huolimatta pääse. Oma mummoni on esimerkki tästä. Hänellä käy jo monta kertaa päivässä kotihoito, mutta hän haluaisi silti ihan perinteiseen palvelutaloon. Ei kuitenkaan vielä pääse. Sitten hän kaatuilee kodissaan aika usein ja joutuu murtumien vuoksi sairaalahoitoon. Eihän palvelutalo kaatuilua välttämättä estäisi, mutta ainakin apu olisi aina lähellä, jos sitä tarvitsee. Varmasti toisi joillekin vanhuksille paljon lisää turvallisuuden tunnetta. Mutta jäädään seuraamaan, miten hoitoala tulevaisuudessa selviää. Toivottavasti ongelmat onnistutaan vielä ratkaisemaan ja saamme kaikki hyvää hoitoa sitä tarvitessamme myös tulevaisuudessa!