Koko maailmaa koskettava COVID-19 virusepidemia, on rajoittanut ihmisten sosiaalista kanssakäymistä ja pakottanut ihmiset koteihinsa eristyksiin. Olemme siirtyneet etäopiskeluun ja -töihin; sosiaaliset kontaktit ovat minimissä. On suuri huoli ihmisten, jotka tarvitsevat arjessaan päivittäistä apua, pärjäämisestä. Pidempiaikaisella eristyksellä voi olla huomattavia vaikutuksia ihmisten fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Pelkkä ajatus siitä, että joutuisin olemaan viikkoja tai kuukausia suljettuna omaan kotiini, on ajatuksena hieman ahdistava.
Eristys tai eristyneisyys ovat kuitenkin osalle ihmisistä arkipäivää. Maailmalla asuu ihmisiä, jotka joko omasta tahdosta tai tahtomattaan elävät eristyksissä. Suomen vankiloissa oli vuonna 2019 Rikosseuraamuslaitoksen mukaan omasta pyynnöstään erillään pidettäviä vankeja keskimäärin 73 vankia päivittäin. Yhteiskunta sulkee sen sääntöjä rikkovan ihmisen ulkopuolelleen vankilaan, mutta mitä jos ihminen haluaakin itse sulkea itsensä yhteiskunnan ulkopuolelle?
Hikikomorit
Japanilaisesta yhteiskunnasta löytyy varsin mielenkiintoinen ilmiö nykypäivän erakoista, hikikomoreista. Hikikomorit vetäytyvät sosiaalisista kontakteista ja eivät juurikaan poistu kodistaan tai huoneestaan, osa jopa vuosiin. He ovat pääsääntöisesti nuoria aikuisia ja on arvioitu, että heitä on yli miljoona.
Hikikomoreista suurin osa asuu vanhempiensa luona, omaan huoneeseensa sulkeutuen. Vanhemmat omalla toiminnallaan ruokkivat ilmiötä tarjoamalla ruuan ja katon pään päälle. Japanilaisen kulttuurin jäykät sosiaaliset normit, vanhempien korkeat odotukset ja häpeäkulttuuri tekevät yhteiskunnasta hedelmällisen kasvualustan riittämättömyydelle ja yhteiskunnalliselle paineelle. Vanhemmat pyrkivät kaikin keinoin tukemaan lapsiaan ja häpeäntunne estää hakemasta apua. Eräs BBC:n haastattelemista hikikomoreista, Tomoki 29, kuvaili joutuneensa tilanteeseen lopetettuaan työt vuonna 2015. Hän pyrki palaamaan takaisin työelämään, mutta työn saaminen oli vaikeaa. Hän koki työttömyydestään paineita uskonnollisen ryhmän johtajan sekä perheensä puolelta ja päätti lopulta vetäytyä yhteiskunnasta kokonaan.
Japanilaisessa yhteiskunnassa on ollut pitkään juurtunut tapa eristää ja kerätä niin sanotusti saman katon alle erilaisista ongelmista kärsivät ihmiset ja häivyttää heidät yhteiskunnasta. Hikikomoreihin liittyy usein eriasteiset psyykkiset häiriöt ja näistä yhteiskunta usein kääntää syyttävän sormen kohti vanhempia. Psykologi Saitō Tamakin mukaan hikikomorien hoidossa oleellista on parantaa vanhempien ja erakoituneen vuorovaikutusta. Vanhemmille järjestetään erilaista ohjausta ja koulutusta, kuinka heidän tulisi toimia kotiin erakoituneen aikuisen lapsensa kanssa sekä erilaisia tukiryhmiä.
Hikikomorien päivät kuluvat syöden, nukkuen ja teknologian parissa. Vaikka hikikomorit eivät poistu huoneestaan tai asunnostaan, liittyy ilmiöön vahvasti yhteyden pitäminen muihin ihmisiin tietokonepelien välityksellä tai keskustelufoorumeille kirjoittelemalla. Teknologia mahdollistaa yhteydenpidon muihin ihmisiin, mutta sen kääntöpuolena on kotiin eristäytyminen.
Nykypäivänä meidän ei tarvitse poistua kodistamme, jos emme halua. Käytännössä tarvitsemme internetyhteyden ja puhelimen tai tietokoneen, joiden välityksellä voimme hoitaa niin raha-asiat kuin ruokaostoksetkin verkossa. Korvaamaton etu näin koronaviruksen jyllätessä. Pidetäänhän toisemme turvassa ja noudatetaan annettuja ohjeistuksia eristyksistä sekä rajoituksista.
– Anne
Lähteet ja lisää luettavaa aiheesta:
https://www.bbc.com/future/article/20190129-the-plight-of-japans-modern-hermits
https://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/taytantoonpano/jarjestysjaturvallisuus/erillaanpitaminen.html
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta!
En ollut aiemmin kuullut hikikomoreista. Mietinkin, että onko Suomessa vastinetta kyseiselle sanalle. Olisiko se sitten syrjäytynyt tai peliriippuvainen? Peräkammarin poika? Jäin myös miettimään, että Yle Areenan Logged in kertoo tällaisesta ilmiöstä, jossa ollaan yhteiskunnan reunamilla. Nukutaan, syödään ja pelataan. Lisäksi saattaa olla päihde – ja/tai mielenterveysongelma.
Kerroit kirjoituksessasi, kuinka hikikomoreiden vanhemmat ruokkivat omalla toiminnallaan huoneeseen lukittautumista. Vanhempien on varmasti hankala heittää omaa lastaan pihalle vaikka eivät ole ylpeitä tilanteesta. Yksi vaikuttava tekijä saattaa olla, että Japanissa on ainakin paikoittain erittäin kallista asua ja pikaisesti tutkimalla, asumistukijärjestelmästä en löytänyt tietoa. Sosiaaliturva heillä kuitenkin on. Tutkimisella selvisi selainenkin tieto, että Suomen ja Japanin välille on tulossa sosiaaliturvasopimus. Lisää aiheesta voi lukea täältä: https://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/suomen-ja-japanin-valille-tulossa-sosiaaliturvasopimus
Kuten tekstissä kerroit, Japanilainen yhteiskunta ja häpeäkulttuuri on omiaan saamaan ihmiset eristäytymään. Mietinkin, mitkä ovat niitä suomalaisen kulttuurin erityispiirteitä, jotka aiheuttavat halun eristäytyä muista? Vai vieritetäänkö syy yksilön harteille?
Lopuksi haluan yhtyä kommenttiisi siitä, että olisi ahdistavaa lukittautua (yksin) useaksi viikoksi tai kuukaudeksi kotiin. Vaikka en täysin eristyksessä ja yksin olekaan, pelkästään kotona oleminen ilman töihin lähtöä tai normaalia sosiaalista kontaktia, on taannuttavaa.
Jokainen voikin nyt eristyksessä miettiä, pitäisikö yksinäisyydelle ja syrjäytymiselle lisätä määrärahoja tai muuten keksiä, miten asiaan voitaisiin vaikuttaa.
Kiitos kommentista!
Japanissa näyttäisi olevan tarjolla public housing eli ns sosiaalista asumista. Näitä taloja rakennettiin toisen maailmansodan jälkeen, jotta erityisesti perheille pystyttäisiin tarjoamaan laadukasta asumista. 90-luvun puolivälissä systeemiä muutettiin niin, että asumiseen tuli tulorajat ja nuoret asukkaat pyrittiin “häätämään” yksityisille markkinoille. Tästä syystä nämä sosiaalisen asumisen kerrostalot ovat nykyään lähinnä muuttuneet ghettomaisiksi vanhusten asuinpaikoiksi, jotka eivät pienistä eläkkeistään kykene maksamaa yksityisten vuokranantajien vuokria. Näistä tulorajoista johtuen perheen nuoret joutuvat muuttamaan, jotta perheen tulorajat eivät ylittyisi. Voisin ajatella että tämä houkuttelee myös osittain jäämään kotiin ilman työtä, koska asuminen Japanissa tosiaan on kallista. Japanissakin väestö vanhenee ja syntyvyys on laskussa. Jokaista työnhakijaa kohden on lähes 1,5 työpaikkaa tarjolla.
https://www.theguardian.com/cities/2019/jun/11/how-tokyo-suburban-housing-blocks-became-ghettoes-for-the-old