Usein sosiaalihuollon asiakkaiden ääneen tuodut kokemukset ovat melko negatiivisia myös päihteidenkäyttäjien keskuudessa. Viimeisessä blogipostauksessani halusin tuoda esille sen vähemmän puhutun puolen; päihdetyö sosiaalityöntekijän näkökulmasta.
Haastattelin nimettömästi erästä aikuisten päihdekäyttäjien parissa työskentelevää sosiaalityöntekijää. Hänen mielestään työn tekemisen kannalta haasteellisin ryhmä ovat he, jotka eivät tunnusta tai tunnista olevansa päihdeongelmaisia. Usein päihteiden käyttö ja mielenterveysongelmat limittyvät vahvasti toisiinsa; kumpi tuli ensin, päihteet vai mielenterveysongelmat, vai toisin päin?
Medikalisoituminen näkyy myös päihdehoidossa esimerkiksi antabuksen ja korvaushoidon muodossa, mutta henkisen puolen hoito voi jäädä vähäiseksi. Sosiaalityö ja terveydenhuolto on usein erotettu toisistaan, vaikka tarvetta varmasti olisi molemmille. Ennen kuin mielenterveyttä aletaan hoitaa, täytyy ensin lopettaa päihteiden käyttö. Terapiaan pääsy edellyttää selvinpäin elämistä, uusien rutiinien löytämistä ja mahdollisesti työn tai koulutuksen aloitusta – terapiassa käsitellään asioita niin syvästi, että se voi laukaista päihdekäytön uudestaan. Myös päihdepsykiatrista hoitoa on saatavilla, mutta sinne on haasteellista päästä potilaaksi. Kaikki päihdetyö ei kuitenkaan tähtää raitistumiseen, vaan sosiaalityössä päihdeasioita käsitellään myös haittoja vähentävästä näkökulmasta – tällöin raitistumista tai kuntoutumista ei edellytetä.
“Kokeile kuvitella omiin jokapäiväisiin rutiineihisi muutos johon et saa kaipaamaasi apua tai tukea. Päihteiden käyttäjälle tämä tavallinen rutiini voi olla kaupasta ruuan varastaminen, piikittäminen ostoskeskuksen vessassa ja yöpaikan saaminen edellyttää “luontovisalla” maksamista, tai muuta epämääräistä palvelusta. Usein päihteiden käyttäjän koko tukiverkosto koostuu muista päihteiden käyttäjistä. Vieras ihminen (sosiaalityöntekijä) kokouspöydän takaa ehdottaa kyseiselle asiakkaalle, että katkaiset välit melkein koko tukiverkostoosi, lopetat välittömästi varastamisen ja syöt vaikka sipsejä kun mielesi tekee amfetamiinia. – Ei kuulosta helpolta muutokselta kenenkään elämässä. Päihteiden käyttäjä katsoo maailmaa erilaisin silmin kuin moni muu meistä, eikä hän välttämättä näe tai koe asioita samalla tavalla kuin me kaikki “tavalliset kansalaiset”.”
-Päihteiden käyttäjien parissa työskentelevä sosiaalityöntekijä
Kyseinen sosiaalityöntekijä on keskustellut asiakkaiden kanssa siitä, miksi usein yhteydenpito perheeseen katkeaa päihderiippuvuuden myötä. Monen asiakkaan vastaukset ovat olleet saman suuntaisia; koska läheisten tuska tuntuu pahalta. Usein päihteiden käytölle löytyy syy kaikesta muusta kuin itsestä; siitä voi syyttää perhettä, kaikkia ongelmia, tai viimekädessä vaikka yhteiskuntaa.
Keskustelimme myös käyttöhuoneiden mahdollisuuksista. Siitä, että tarjolla olisi hyvä olla hygieeninen paikka päihteiden käytölle, sairaanhoitaja kertomassa oikeaoppisen tavan pistää puhtaalla neulalla. Sairaanhoitaja voisi kertoa mitä tehdä, jos ja kun ihon alle tulee paise, ja kuinka sitä tulisi hoitaa. Sosiaalialan ammattilaisen olisi helpompi tavoittaa päihdekäyttäjiä, ja tarjota vaikka keskustelutukea, apua asunnon kanssa tai vaan kohdata ihminen.
Mikä sitten päihteidenkäyttäjien kanssa työskentelyssä kiehtoo? Sosiaalityöntekijän mielestä aikuisten kanssa työskentelyssä parasta on se, kun he ovat loppujen lopuksi itse itsestään vastuussa. Vaikka vastuu itsestään on asiakkaalla, saa sosiaalityöntekijä olla mukana mahdollistamassa muutosta ja motivoimassa asiakasta päihteettömämpään elämään. Työstä tekee mielekästä, kun saa olla ihminen toiselle ihmiselle, mahdollistaa arvostavan kohtaamisen. Pienillä asioilla ja huomioilla voi olla suuri vaikutus asiakkaaseen ja hän voi muistaa positiivisen, arvostavan kohtaamisen useita vuosiakin myöhemmin. Kaikki tehdyt päätökset eivät ole sosiaalityöntekijän päätettävissä, vaan useissa asioissa myös sosiaalityöntekijä tekee hakemuksen, kuten vaikkapa katkaisuhoitoon pääsyyn liittyen. Työssä on tärkeää, että tehdyt päätökset ja niiden perustelut sanoitetaan asiakkaalle, jotta myös asiakas ymmärtäisi häntä koskevan asian. Päihteitä aktiivisesti käyttävät tai päihdekuntoutustaipalettaan aloittavat asiakkaat ovat aikuissosiaalityössä marginaalinen asiakasryhmä. Onnistunut työskentely edellyttää työntekijältä erityisasiantuntemusta sekä uskallusta rohkeasti puolustaa marginaalissa elävien ihmisten ihmisoikeuksia.
Lähde: Anonyymi haastattelu, laillistettu sosiaalityöntekijä. Helsingissä 25.2.2022.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!