Ikääntyneiden huumeidenkäyttäjien elämä on yhteiskunnassamme vaiettu asia. Sitä ei juurikaan huomioida palveluissa, eikä heidän tulevaisuutensa ole herättänyt vielä huolta – siitäkin huolimatta, että jotakin merkittävää on selvästi tulossa ihan tuolla kulman takana. Yksittäisiä lehtiartikkeleita tai dokumenttiohjelmia lukuun ottamatta aihetta ei käsitellä yleisessä keskustelussa, ja harvassa ovat ne asiantuntijoiden kannanotot, joita olen onnistunut löytämään asiaan perehtyessäni. Suomalaisen kirjallisuuden seura julkaisi vuonna 2017 Vanha liitto -tutkimusprojektin (Kainulainen et al. 2017) tulokset, mutta tämä taitaakin olla yksi ainoista julkaisuista asian tiimoilta. Vaikuttaa siltä, että ikääntyneiden päihdeongelmien käsittely keskittyy pääosin alkoholin ongelmakäyttöön liittyviin kysymyksiin. A-klinikkasäätiön kehittämiskoordinaattori Sisko Salo-Chydenius on todennut jo vuonna 2015, että lääkkeiden väärinkäyttö tulee kasvamaan, eikä ikääntyminen suinkaan vähennä tätä kehitystä. Kannabiksen kotikasvatus tulee sekin lisääntymään. Meille on myös tulossa vähitellen huumeiden korvaushoidossa olevia ikääntyneitä ja vanhuksia. (Salo-Chydenius 2015.) Seitsemän vuotta myöhemmin keskustelu asian tiimoilta on edelleen varsin hiljaista.
Ikääntyneiden tai vanhusten määritelmät vaihtelevat lähteistä riippuen, mutta tarkat ikävuosiin tai tilastoihin sidotut määritelmät eivät ole tekstini kannalta oleellisia. Tässä blogissa suuntaan ajatukseni yli 60-vuotiaisiin henkilöihin ja niihin haasteisiin, joita he mahdollisesti tulevaisuudessa kohtaavat heille tarjottavien palveluiden osalta.
Koska ajatus ikääntyneiden huumeiden käyttäjien tulevaisuudesta mietityttää minua suuresti, halusin kuulla huumehoidon ammattilaisen näkemyksiä ja arvioita 2020-luvun käyttäjähaitoista erityisesti kyseisen ikäryhmän osalta. Niinpä otin yhteyttä entiseen läheiseen työtoveriini, nykyiseen Youth Against Drugs ry:n (YAD) toiminnanjohtaja Eeva-Kaisa Hohenthaliin. Kutsuin hänet aamukahville ja vaihtamaan ajatuksia tilanteesta.
Huumeaallot
Huumeiden käytön yhteydessä puhutaan yleisesti kahdesta huumeaallosta: 1960- ja 1970-lukujen ensimmäisestä aallosta sekä 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun toisesta aallosta. Ensimmäisen aallon osalta kyseessä oli erityisesti silloiseen aikakauteen liittyvä lisääntynyt ja kulttuurisidonnainen kannabiksen käyttö. Yhteiskunnalla ei tuolloin ollut haittoja vähentävää politiikkaa tai toimintamalleja. Toinen huumeaalto ajoittuu 1990-luvun puoliväliin, jolloin huumeiden kokeilu ja käyttö lisääntyivät maassamme merkittävästi. Tuossa vaiheessa tilanteeseen reagoitiin myös poliittisesti, sillä heroiinin käytön yleistyminen Suomessa loi tarpeen kehittää opioidiriippuvaisten hoitoa. Perustettiin matalan kynnyksen terveysneuvontapisteitä, jossa oli mahdollista vaihtaa neuloja ja ruiskuja. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla otettiin käyttöön myös korvaushoito, jossa opiaatit korvataan lääkehoidolla. (Hohenthal 2022; Rönkä 2018; Kainulainen et al. 2017.)
Kysyn Eeva-Kaisalta, onko edessä kolmas huumeaalto? Käyttäjähaitat ovat lisääntyneet merkittävästi ja nuorten miesten huumekuolemat ovat nousseet 2020-luvulla. Muutoksesta kertoo myös opioidien käytön lisääntyminen. Yhteiskunnalliseen keskusteluun on noussut tärkeitä aiheita, kuten esimerkiksi käyttöhuoneet ja huumeiden käytön rangaistavuuden poistaminen. Mutta mihin sijoittuvat ikääntyneet käyttäjät tässä keskustelussa, kuinka olemme varautuneet heidän hoitoonsa, asumiseensa ja muuhun tarvittavaan tukeen?
Ikäihmisten huumeongelmien kohtaaminen
Eeva-Kaisa ilmaisee huolensa siitä, kuinka vähän asiasta puhutaan. Olemme uuden edessä, ja vastauksia tuleviin haasteisiin pitäisi hänen mielestään etsiä kiireen vilkkaa. Korvaushoidon käyttöönoton myötä vuonna 1997 palveluihin syntyi uusi opioidiriippuvaisten asiakaskunta. Nyt nämä ihmiset ovat 50–70-vuotiaita ja osan terveydentila on sellainen, että se vaatii merkittävissä määrin terveydenhuollon palveluita nyt ja tulevaisuudessa. Osalla on korvaushoito lopun elämänsä. Eeva-Kaisa kysyykin, kuinka hoidamme heitä vanhuspalveluissa ja missä he asuvat? Kuinka käsittelemme itsemääräämisoikeuteen liittyviä kysymyksiä asumispalveluiden organisoinnissa, ja millaisia esteitä vielä kohtaammekaan näitä asioita pohtiessamme? Käsissämme on iso pino ratkaisemattomia kysymyksiä.
Lopuksi
Pohdimme Eeva-Kaisan kanssa yhdessä sitä, miksi en onnistunut löytämään tutkimustietoa tai yhteiskunnallista keskustelua aiheesta. Mistä se kertoo – olemmeko kenties jonkin uuden jäljillä pohtiessamme asiaa aamukahvilla? Ja vastauksena: kyllä, Eeva-Kaisa uskoo kolmannen aallon olevan tulossa. Vielä asiasta ei puhuta sillä nimellä, mutta kaikki merkit viittaavat siihen, että jotain tapahtuu lähitulevaisuudessa. Kenties kolmas aalto on huumeiden käytön normalisoituminen alkoholin käytön rinnalle. Palveluiden tulisi mukautua tähän tilanteeseen.
Lähteet:
Hohenthal, E-K. 2022. Toiminnanjohtajan haastattelu 3.3.2022.
Youth Against Drugs ry. Tampere.
Kainulainen, H., Savonen, J., & Rönkä, S. 2017. Vanha liitto. Kovien huumeiden käyttäjät 1960–1970-lukujen Helsingistä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia.
Rönkä, S. 2018. Huumeiden käyttäjien kuolemat Suomessa. Monimenetelmäinen tutkimus lääkkeellistymisen, sosiaalisen huono-osaisuuden ja huumeiden käyttökontekstien näkökulmasta. Helsinki: Helsingin yliopisto. Lainattu 4.3.2022.
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/282222/HUUMEIDE.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Salo-Chydenius, S. 2015. Vanhene viisaasti – ikääntyneiden päihteidenkäyttö ja mielen hyvinvointi Suomen seniorilehti 1/2015, 12-13. Lainattu 22.3.2022.
https://tiedostot.a-klinikkasaatio.fi/Vanhene_viisaasti.pdf
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!