Masennus on äärimmäisyyksiä toiseen, olet joko niin onnellinen tai niin alas, että epäilet, että kukaan tässä maailmassa ei tiedä että elät. Masennus ja paniikkikohtaukset voivat kohdata sinutjokapaikassa, autossa, kotona, kaverien kanssa ja perheen kanssa illallisella. Jotkut päivät ovat hyviä, todella hienoja, ja sinusta tuntuu melkein kuin olisit parempi. Sitten jotain pientä, jonkun katse tai muisti voi muuttaa sinut sotkuksi. Ihmiset kysyvät miksi itket? Mikä hätänä? Ja ainoa vastaus, jonka voit antaa, on “ei tässä mitään, olen kunnossa”
On päiviä, jolloin rullaat sängystä ja silmiesi alla on eilisen ripsiväriä. Se on siellä, koska sinulla ei ollut energiaa ottaa meikkiäsi pois edellisenä iltana. Kaikki kertovat sinulle, että se paranee ja haaveilet, milloin se on. Jotkut päivät vannot voivasi tuntea auringon säteilevän kehosi läpi, ja sitten toisinaan et tunne mitään ja kaikkea kerralla. Masennus ei ole helppoa eikä nopea korjaus.
Masentuneen henkilön rakastaminen on vielä vaikeampaa. Murrut koska et voi katsoa itseäsi ajattelematta kaikkea mitä haluat muuttaa. Masennus ei koske vain huonosti kasvatettuja lapsia. Sinulla voi olla erittäin etuoikeutettu tausta vanhempien kanssa, jotka rakastavat sinua ehdoitta, vanhempien kanssa, jotka antavat sinulle kaiken ja kaiken mitä haluat. Mutta voi tapahtua joitain huonoja asioita. Ystäväsi ja perheesi kannustavat sinua keskustelemaan heidän kanssaan, kun sinulla on masennushetki. Mutta miten voit tehdä sen.
Masennus on vakava ja ruma ja vaikuttaa niin moniin ihmisiin. Masennus ei vain häviä, on hyvä itkeä. On okei olla heikko. Oet ihminen. Sinulla on oikeus olla loukkaantunut. Selvitä se. Lopeta teeskentely.
Eksy yksinäisyyteen, jossa olet taistellut sisälläsi. Olet loukkaantunut. Lopeta teeskentely, että olet kunnossa ensimmäistä kertaa. Ja anna kasvojesi käyrän olla surullinen eikä hymyilevä. Päästä kaikki ulos. Ajan myötä sinä paranet.
Ja sen jälkeen jatka elämääsi. Anna muistojen jäädä, mutta ei surua. Hymyile todellinen hymy ilman ennakkoluuloja ja sydänsuruja. Voi hyvin. Ole korjattavissa. Aloita uudelleen eläminen.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kiitos Aydaruus kirjoituksesta… Mielenkiintoinen sekä hyvin laaja. Olen itse pohtinut hyvin paljon miksi tai miten ihmisille laukeaa masennus? Onko se että elämästä puuttuu jotain? miten koemme asioita tai tunnemme? Hyvin paljon siihen liittyy omat ajatuksemme asioista, tai näin ainakin luulen… Lähipiirissäni on ystäviä ketkä ovat masentuneita, ja heillä todellakin on päiviä kun kaikki on hyvin tai sitten vain esittävät… Keskutelin kerran ystäväni kanssa siitä kun hän oli käynyt työpsygologin vastaan otolla keskustelemassa juurikin hänen tuntemuksistaan. Jäin miettimään siinä että miten jos ei ole itselle mitään annettavaa, olo on tyhjä. Ei saa nukuttua, mistään ei saa kiinni… ja oli saanut ajatuksia psygoligilta että mitä jos paijaisi / silittäisi itseään niin miltä se tuntuisi… no, niinpä… tähän en viitsi sanoa sitten enempää…
Mutta pohtineena, ajatukset ovat meitä niitä tulee ja menee… Tarttuuko ja jääkö ajatukseen vai käsitteleekö sen ja pilven lailla lipuu pois. Masennusta en toivoisi kenellekkään, on vuosien kestävä prosessi, pääseekö koskaan irtikään siitä…
Kiitos koskettavasti kirjoitetusta kuvauksesta masennuksesta. Melkein lukiessani vajosin tähän tunneskaalan mailmaan jota masentunut voi kokea. Ja kuinka se itseasiassa hyppii ääripäästä ääripäähän. Pidempiä ovat varmaankin juuri nuo epätoivon jaksot. Ja kun kompuroit seiltä jotenkin ylös, kaikki voi tuntua olevan todella hyvin, hetken, kunnes vähän kompastuu ja tipahtaa takaisin. Mieli tekee paeta häntä koipien välissä takaisin varjoihin. Ei ole voimaa kestää eikä ottaa vastaan vastoinkäymisiä.
Tämä tuntuu todella uuvuttavalta olotilalta. Mutta, miten sitten auttaa masentunutta tai miten hän voisi auttaa itseään? Hienosti kirjoititkin, että kohtaa tunteesi. Monessa muussakin tilanteessa olen todennut saman, kun ihminen kamppailee erilaisissa parantumisprosesseissa. Juuri, tunteet täytyy kohdata, täytyy hyväksyä ne, että tuntee ja miksi tuntee. Täytyy olla rehellinen itselleen ja hyväksyä menneet, asiat miksi on masentunut, kahlata vaan läpi syvyyden, ottaa vastoinkäymiset vastaan, eikä yrittää juosta karkuun.
Sitten yrittää kääntää menneet muistoiksi joita voi hyödyntää voimavaroina, suunnan näyttäjinä. Menneet voivat antaa kokonaan uuden suunnan ja päämääriä elämälle. Jos vain antaa tälle mahdollisuuden.