Pitkittynyt työttömyys voi aiheuttaa monenlaista huolta ja ahdistusta. Esimerkiksi Suomen mielenterveys ry:n sivuilla puhutaan pitkäaikaistyöttömän ”sosiaalisesta kivusta” ja ulkopuolisuudesta.
Keskustelin aiheesta koronapandemian vuoksi pitkään lomautettuna olleen Maijan (nimi muutettu) kanssa. Puhuimme mm. siitä, minkälaisia tuntemuksia epävarma työllisyystilanne ja pitkä lomautus on herättänyt.
Maija on työskennellyt lähes 20 vuotta alalla, jota koronapandemia runteli pahasti. Hän on tehnyt koko työuransa samassa yhtiössä, eikä hänen vanhalla kaupallisen alan tutkinnollaan ole ollut helppo löytää muita töitä lomautuksen ajaksi. Uuden ammatin opiskelukaan ei onnistu työttömyysetuudella, sillä TE-toimisto ei katso hänellä olevan edellytyksiä omaehtoisten opintojen tukemiseen jo olemassa olevan tutkinnon vuoksi. Maija joutui ensimmäisen kerran lomautetuksi työstään keväällä 2020, tuolloin aina kuukaudeksi kerrallaan. Syksyllä 2020 Maija lomautettiin monien kollegojensa tavoin toistaiseksi, eli lomautukselle ei ollut tiedossa olevaa päättymispäivää. Maija kertoo, että toistaiseksi lomauttaminen tuntui hänestä irtisanomiseen verrattavalta, ja tavallaan hänestä olisi ollut ehkä parempi joutua suoraan irtisanotuksi, jolloin hän ei olisi ollut ”löysässä hirressä” työn suhteen. Toisaalta rakas työ oli ollut hänelle kuin elämäntapa, ja työpaikan sosiaalinen yhteisö oli hänelle hyvin tärkeä. Nyt hän oli jäänyt tuon yhteisön ulkopuolelle, vaikka pitikin jonkin verran yhteyttä muihin lomautettuihin. Elämä piti tavallaan opetella uudestaan, sillä työn menetyksen aiheuttama tyhjiö oli niin suuri. Oman haasteensa aiheutti koronan takia pidettävä sosiaalinen etäisyys; Maijasta tuntui, että hän on eristettynä kotonaan.
Taloudellinen huoli oli myös suurta. Maija kuuluu työttömyyskassaan, joten hän sai lomautuksen alettua ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa, mutta sen maksamisessa oli varsinkin alussa ongelmia suuren hakemusmäärän vuoksi, ja tili alkoi tyhjetä. Maijalla ei ollut mitään käsitystä, kuinka kauan hän tulisi olemaan lomautettuna, eikä näin ollen osannut arvioida, kuinka paljon hänen pitäisi venyttää rahojaan. ”Näin pitkää lomautusta ei osannut kukaan ennakoida”, sanoo Maija nyt.
Maijaan oltiin säännöllisen epäsäännöllisesti yhteydessä TE-toimistosta, ja hänelle asetettiin määräaikoja tiettyjen työnhakuun liittyvien tehtävien tekemiseksi. Silti hänestä tuntui, ettei hän saanut juurikaan tukea TE-palveluista. ”Olin itse ihan hukassa. En tiennyt, mistä lähtisin hakemaan apua ja henkistä tukea tilanteeseeni. Pyörittelin asioita omassa mielessäni niin, että aloin kärsiä unettomuudesta.” Unettomuuden mukanaan tuomat ongelmat saivat Maijan luopumaan väliaikaisten töiden etsimisestä.
Maija on nyt, kahden vuoden jälkeen, palaamassa takaisin omaan työhönsä. Hän kertoo, ettei työhön palaaminen kuitenkaan tunnu ihan samalta. Hän myöntää olevansa katkera ja kärsivänsä edelleen toisinaan unettomuudesta. Huoli omasta taloudesta ei ole väistynyt, sillä Maija on joutunut käyttämään ison osan säästöistään lomautettuna ollessaan, eikä hänellä ole nyt puskuria yllättäviin menoihin. Häntä harmittaa kohtaamansa asenne siitä, että hän on ollut ”vain” lomautettuna, sillä käytännössä hän on ollut kaksi vuotta työttömänä siitä huolimatta, että hänen työsuhteensa on ollut voimassa. Maija on huolissaan siitä, kuinka hän pääsee tästä tilanteesta eteenpäin. Työhön liittyvä epävarmuus leimaa yhä Maijan arkea, mutta valonpilkahduksiakin on: ”Olen kaivannut sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka on ominaista työyhteisöllemme. Vihdoin pääsen taas osaksi sitä!”
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kiitos hyvästä tekstistä! Olen kuullut samankaltaisista tilanteista aikaisemminkin ja mielestäni on todella surullista, miten yksin ihmiset jäävät hankalissa tilanteissa. Toki kukaan ei voinut keväällä 2020 tietää koronatilanteen vaikutuksista ja etenemisestä, mutta voin kuvitella, että on jo valmiiksi epävarman tilanteen lisäksi tuntunut kamalalta, kun kuukausi toisensa jälkeen toivoo pääsevänsä takaisin töihin, mutta lomautus vaan jatkuu. Vielä ikävämmän tilanteesta teki se, että Maijalla ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa tulevaisuuteensa opiskelemalla, vaikka olisi halunnut. Taloudelliset huolet ja epävarmuus tulevaisuudesta voivat olla todella raskaita mielenterveydelle aiheuttaa jopa peruuttamatonta vahinkoa. Valitettavasti löytyy monia, joilla on ollut samanlainen tilanne ja pelkäänkin, että erilaisten lieveilmiöiden takia korona tulee näkymään yhteiskunnassamme vielä kauan “normaaliin elämään palaamisen” jälkeen.