Moni meistä on varmasti lapsuudessaan kömpinyt sisaruksensa sänkyyn, hakien turvaa tai esimerkiksi herätellessään sisarusta leikkimään. Minä tein myös lapsuudessa niin, mutta opin nopeasti jättämään tämän tavan pois. Se mikä itselleni oli ollut hauska leikki, säikäyttää veljeni hyppäämällä lakanoiden alta hänen tullessaan huoneeseensa, oli veljelleni painajainen. Sillä nyt hänen vaatteensa tai lakanansa haisivat minulta, vieraalta. Ja täten kaikki lakanat oli välittömästi vaihdettava ja pestävä, sekä hänen peseydyttävä 3 kertaa saadakseen hajun pois. Ihmettelin aina, miksi veljeni vihasi hajuani niin paljon, haisinko niin pahalta? Kunnes ymmärsin, ettei veljeni vihannut hajuani, hän ei vain aistiyliherkkyydeltään kestänyt muiden hajuja, ainoastaan omaansa.
Yli 70 prosentilla autismikirjon henkilöistä, on arvioitu olevan aistikokemusten poikkeavuutta. Autismikirjon henkilöillä on todettu usein olevan ali- tai yliherkkyyttä erilaisille äänille, kosketukselle, valoille, väreille yms. Aistikokemusten eroavaisuus ei kuitenkaan näy vain herkkyydessä, vaan se voi näkyä myös aistihakuisuutena, eli toistamalla tekemistä, joka luo tiettyä aistikokemusta, sekä aistitiedon erottelun vaikeutena.
Aistikokemusten poikkeava tulkita, erityisesti yliherkkyys aistikokemuksille, voi aiheuttaa autismikirjon henkilölle ahdistusta ja jopa fyysistä kipua. Erityisesti autismikirjon lapsella ympäristön erilaiset aistiärsykkeet voivat olla kuormittavia, ja aistit voivat ylikuormittua helposti. Onkin tärkeää ymmärtää autismikirjon lapsen aistikokemusten erilaisuus ja muokata ympäristöä mahdollisuuksien mukaan heille sopivaksi, esimerkiksi vähentämällä ääniä, valoja, hajuja. On tärkeää antaa autismikirjon lapselle mahdollisuus säädellä omaa aistikuormitustaan, esimerkiksi poistumalla tilanteesta, tai sulkeutumalla hetkeksi omiin oloihinsa.
“Yli 70 prosentilla autismikirjon henkilöistä, on arvioitu olevan aistikokemusten poikkeavuutta.”
Veljelleni yliherkkyys aistikokemuksille on aiheuttanut hänelle aina suurta ahdistusta. Veljeni ollessa päiväkodissa ja alakoulussa, tämä aiheutti suuria vaikeuksia luokkahuoneessa, sillä hänen yliherkkyytensä ei ollut näkyvää, eikä ”tarpeeksi” vakavaa. Veljeni erityispiirteitä ei hänen koulussaan ymmärretty, eikä hänen annettu poistua ylikuormittavista tilanteista. Tämä johti veljeni kohdalla sulkeutumiseen ympäristöltä luokkahuoneessa, joka vaikutti hänen oppimiseensa monien vuosien ajan. Miten iso vaikutus veljeni oppimiseen olisikaan ollut, jos edes yksi aikuinen olisi antanut hänen olla oma itsensä, tuomitsematta ja rankaisematta ”epäsopivasta käytöksestä”. Jos edes yksi aikuinen olisi kysynyt, mitä he olisivat voineet tehdä helpottaakseen veljeni oppimista.
Lähteet:
Autismikirjon lapsi kouluiässä
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Mielenkiintoinen ja tunteita herättävä postaus. Opin paljon uusia asioita ja autismin kirjo on minusta hyvin mielenkiintoinen ja siitä tarvittaisiin lisää tietoa ihmisten sivistämiseksi. On ikävää, että veljesi ei saanut tarvitsemaansa ymmärrystä tai tukea kouluaikanaan. Ymmärryksen puute tai tietämättömyys autismin kirjon mahdollisista erityispiirteistä voi johtaa juuri tällaisiin ikäviin kokemuksiin ja jopa traumoihin. Aikuisella on kuitenkin vastuu jokaisesta lapsesta ja heidän oppimisestaan, en voi ymmärtää miksi esimerkiksi veljesi kohdalla häntä ei otettu ns. “vakavasti”. Mielestäni olisi erittäin tärkeää varsinkin kouluissa, päiväkodeissa yms. jakaa enemmän tietoa autismin kirjon erityispiirteistä ja asioista, miten työntekijä voisi havainnoida ja auttaa, jotta tulevaisuudessa vältyttäisiin tällaisilta kokemuksilta.
Kiitos ajatuksia herättävästä postauksesta 🙂
Oli mielenkiintoista päästä tutustumaan aiheeseen konkreettisen esimerkin kautta. Olen edellisen kommentoijan kanssa samaa mieltä, että tiedon jakaminen erityispiirteistä ja myös konkreettiset toimenpiteet asioiden helpottamiseksi ovat tarpeellisia.
Jäin myös miettimään kuinka paljon tilasuunnittelulla voidaan vaikuttaa asioihin. En tiedä kuinka hyvin eri erityisryhmiä osallistetaan tilasuunnittelussa. Kuitenkin kun mietin omia peruskouluaikojani häly, oppilaiden liikkuminen tilassa ja muut ärsykkeet veivät keskittymistä keneltä tahansa oppilaalta saati sitten heiltä, joilla eri aistien kautta havaitut ärsykkeet kuormittavat tavallista enemmän.