Lastensuojeluilmoitus. Sana särähtää joillakin korvaan ikävästi, mutta miksi? Ehkä se johtuu sanaan kietoutuneesta ajatuksesta siitä, että lasta yritetään suojella joltakin, joko perheeltä tai lapselta itseltään. Kummassakin tapauksessa suojeluun liittyy usein syyllisyys, sillä joku on toiminnallaan tai toimimattomuudellaan aiheuttanut suojelun tarpeen. Syyllisyyteen liittyy usein puolestaan häpeän tunteet esimerkiksi epäonnistumisesta vanhempana. Lisäksi lastensuojeluilmoituksesta tuli itselleni mieleen vielä ennen sosionomiopintojeni alkua lähes automaattinen sijaishuollon alkaminen. Onneksi asia ei kuitenkaan ole aivan noin. Lastensuojeluilmoitus sanana voi kuulostaa pelottavalta tai jopa pahalta, mutta todellisuudessa kyse on nousseesta huolesta sekä lapsen ja perheen hyvinvoinnin tukemisesta ilman syyllistämistä.
Lastensuojelulain 5. luvussa kerrotaan ilmoitusvelvollisuudesta ja kolmesta erilaisesta lastensuojeluilmoituksesta. On hyvä muistaa, että kuka tahansa voi tehdä lastensuojeluilmoituksen, mutta ilmoitusvelvollisuus on tietyillä viranomaisilla, jotka ovat eritelty lastensuojelulaissa. Erilaisia lastensuojeluilmoituksia ovat 25 §:ssä tarkoitettu ilmoitus sosiaalihuollon vastaavalle toimielimelle, 25 a §:ssä tarkoitettu yhteydenotto sosiaalihuoltoon tuen tarpeen arvioimiseksi sekä 25 c §:ssä tarkoitettu ennakollinen lastensuojeluilmoitus (Lastensuojelulaki 417/2007, 25§, 25 a-c §). 25 §:ssä tarkoitetussa ilmoituksessa viranomainen tekee ilmoituksen, kun hänelle on noussut huoli lapsen hoidon ja tuen tarpeesta, mahdollisista kehitystä vaarantavista olosuhteista tai lapsen omasta käytöksestä. 25 a §:ssä tarkoitetussa ilmoituksessa ovat samat huolet, mutta ilmoitus tehdään yhdessä lapsen tai hänen huoltajiensa kanssa. Ennakollinen lastensuojeluilmoitus koskee puolestaan huolta syntymättömästä lapsesta, jonka epäillään tarvitsevan lastensuojelun tukitoimia heti syntymänsä jälkeen.
Lastensuojeluilmoitus ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti lastensuojelun asiakkuutta. Ilmoituksen jälkeen sosiaalityöntekijä arvioi kiireellisen lastensuojelun tarpeen, minkä lisäksi alkaa viikon sisällä palvelutarpeen arviointi, jonka on valmistuttava kolmen kuukauden sisällä. Palveluntarpeen arviointia ei tehdä, jos se on ilmeisen tarpeetonta. Lastensuojeluasiakkuus alkaa, jos sosiaalityöntekijä toteaa sen tarpeelliseksi. Asiakkuus voi alkaa myös ennen palvelutarpeen arvioinnin valmistumista, jos ryhdytään kiireellisiin toimiin lapsen terveyden turvaamiseksi tai jos perhe saa lastensuojelulain mukaisia palveluita tai muuta tukea. (Lastensuojelulaki 417/2007, 26§).
Kun mietitään lastensuojeluilmoituksen tekoa, käsitellään yleensä ottaen huolta. Voisi sanoa, että syntynyt huoli lapsesta tai perheestä on peruste lastensuojeluilmoitukselle. Mielestäni huoli on kuitenkin vaikea käsite yhdistettynä näinkin vakavaan aiheeseen, sillä huoli on hyvin subjektiivista. Ihmiset kiinnittävät eri asioihin huomiota, huolestuvat ja suhtautuvat huoleen eri tavoin sekä toimivat huolen syntyessä eri lailla. Tämä puolestaan aiheuttaa ongelmaa, kun mietitään lastensuojeluilmoituksia, koska ihminen voi helposti alkaa miettimään, onko huoli tarpeeksi suuri lastensuojeluilmoitusta varten.
Huolta huolen riittävyydestä voi kuitenkin laskea. Itse näen, että pieninkin huoli on jo syy reagoida ja ryhtyä toimimaan. Tämä tietenkin edellyttää jokaiselta ihmiseltä herkkyyttä havaita ja rohkeutta toimia. Halutessaan voi aina konsultoida sosiaalityöntekijää kertomatta lapsen henkilöllisyyttä. Lisäksi ilmoituksen tekeminen ennen suurta huolta ja tilanteen mahdollista kriisiytymistä auttaa perhettä pääsemään aikaisin avun piiriin, mikä puolestaan ennaltaehkäisee mahdollisia sijoituksia kodin ulkopuolelle. On hyvä myös muistaa, että lapsen sijoitus vaatii vahvat perustelut ja se on aina viimeinen keino lapsen ja perheen tukemisessa. Lapsen ja perheen tilannetta on helpompi tukea ja saada aikaan edistystä esimerkiksi avohuollon tukitoimilla, kun avun tarve ei ole suuri. Lisäksi ”turhasta” lastensuojeluilmoituksesta ei seuraa ilmoituksen tekijälle eikä perheelle mitään. Mieluummin toimiminen turhaan kuin liian myöhään.
Lähteet:
Lastensuojelulaki (417/2007). Viitattu 19.9.2021
https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417#L1P1
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Hyvä kirjoitus, aihe on pohdituttanut itseänikin. Uskon, että yksi syy lastensuojeluilmoituksen negatiivisista mielleyhtymistä liittyy tosiaankin häpeään ja syyllisyyteen niikuin sanoit, mutta nostaisin pelon yhdeksi syyksi myös. Läheinen ystäväni oli tehnyt tuttunsa lapsesta lastensuojeluilmoituksen, ilmeisesti ihan aiheesta sillä lapsi otettiin huostaan. Ystäväni mietti pitkään uskaltaako tehdä ilmoitusta, sillä lapsen isä oli väkivaltainen ja sekaantunut rikolliseen toimintaan ja hän oli varma että isä saisi selville, kuka ilmoituksen oli tehnyt. Näinhän lopulta kävi, ja lapsen isältä tulikin paljon uhkauksia ystävääni kohtaan. Lastensuojelun pitäisi saada paremmin tuotua esiin tarkoituksen auttaa lasta JA perhettä, jotta stereotypia viranomainen VS vanhemmat taistelusta hälvenisi. Myös kansan ajattelussa oleva stigma kasvatusavun tarvitsemisesta pitäisi julkisen keskustelun avulla poistaa.