Suomen reilu satavuotiaan historian aikana valtion päihdepolitiikka on ollut varsin kirjavaa – aina kieltolaista, ostajien tarkkailuun ja keskioluen vapautukseen. Kieltolain todetaan epäonnistuneen, kertoo Työmiehen lauantai näyttely Tampereella vuonna 2019 (Helsingin sanomat, maksumuurin takana). Alkoholin kulutus kasvoi kieltolaista huolimatta ja Suomeen salakuljetettiin valtavasti pirtua.
1940-luvulla alkoholin ostajien piti rekisteröityä myymälään, jotta palkatut ostajaintarkkailijat pystyivät valvomaan kansalaisten alkoholinkulutusta. Laki ei tunnistanut alkoholismia sairautena. 1950-luvulla alkoholismi alkoi terminä erottua sanoista ”juoppo” ja ”juopottelija”. Alkoholiriippuvuus alettiin mieltää eri tavalla ja alkoholin väärin käyttäjiin alettiin suhtautua eri tavalla. Suomeen perustettiin ensimmäiset A-klinikat vuosina 1953 Vaasaan ja 1954 Helsinkiin (Polkuja päihteettömyyteen 2016).
Nykypäivänä Suomessa kunnat vastaavat päihdepalvelujen järjestämisestä. Alkoholin lisäksi kuvioihin ovat tulleet lääkkeet ja huumeet. Päihdehuoltolaissa säädetään päihderiippuvaisen palveluista. Päihdehuoltolaki velvoittaa kunnat järjestämään päihdehuollon palveluita kunnassa esiintyvän tarpeen mukaan. Laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä velvoittaa kunnan eri hallintokunnat toimimaan yhteistyössä. Kunnat voivat tuottaa palvelut itse tai yhteistyössä toisen kunnan kanssa taikka tuottaa palvelut ostopalveluna toiselta kunnalta tai yksityiseltä palvelun tuottajalta (STM, 2021).
Päihdepalveluja tarjotaan eri muodoissa. Päihdehuollon tarjonta vaihtelee kunnittain. Suurissa kunnissa palvelutarjonta on monipuolisempaa kuin pienissä kunnissa. Päihdeongelmien hoitoon tarjotaan ensisijaisesti avohuollon palveluita, joita ovat esimerkiksi sosiaalista tukea, ryhmäterapiaa ja kuntoutusta tarjoavat päihdeklinikat. Päihteiden käyttäjille on tarjolla myös erilaisia nettipalveluita, jotka tarjoavat apua ja tukea päihdeongelmista toipumiseen. Avohuollon lisäksi on tarjolla ympärivuorokautisia palveluja tarjoavat katkaisuhoito- ja kuntoutusyksiköt sekä päihdepsykiatriset osastot. Katkaisuhoito perustuu päihteiden käytön keskeytykseen. Katkaisuhoidossa hoidetaan päihteiden vieroitusoireita ja muita päihteiden käytön aiheuttamia haittoja. Hoitojakson pituus on tavallisesti muutamasta päivästä muutaman viikon mittainen ja hoito perustuu vapaaehtoisuuteen. Kuntoutusyksiköt tarjoavat pitkäaikaista suunnitelmallista päihdeongelman hoitoa, tukea ja toimintakyvyn parantamista. Hoidoissa hyödynnetään psykososiaalisia hoitomenetelmiä sekä lääkehoitoja psykososiaalisten hoitojen tukena (THL, 2021).
Monet järjestöt ja yhdistykset tarjoavat apua ja tukea päihdekuntoutujille asumispalveluiden, sosiaalisen kuntoutuksen ja päiväkeskuksien muodossa. Vertaistukea päihdekuntoutujat voivat saada esimeriksi A-killasta ja AA-ryhmistä.
Useat päihdeongelmien kanssa kamppailevat kärsivät myös mielenterveyden ongelmista, minkä takia näiden palveluiden integroituminen on tärkeää. Päihdeongelman ja mielenterveyden ongelmat voivat olla kytköksissä toisiinsa ja vain toisen ongelman hoitaminen ei auta potilasta tarpeeksi. Olisi tärkeää tunnistaa, mikäli potilas kamppailee molempien ongelmien kanssa ja tarvittaessa tarjota apua myös mielenterveysongelmiin. Yhteissairastavuus on omasta näkökulmastani kuitenkin hyvin yleistä.
Jopa omassa työympäristössä lastensuojelussa olen törmännyt sekä mielenterveyden että päihdeongelmien kanssa kamppaileviin lapsiin. Jonkun mielestä voi kuulostaa kummalliselta, että nämä palvelut niputetaan yhteen, sillä eiväthän kaikki päihteidenkäyttäjät kamppaile mielenterveysongelmien kanssa ja päinvastoin, mutta asiakkaan kokonaisuuden kannalta tällaisen mahdollisuuden tarjoaminen on mielestäni kustannustehokasta toimintaa, sekä vastaa kokonaisvaltaista ajattelua, jolla varmistetaan, ettei asiakasta pompoteta ns. luukulta toiselle.
LÄHTEET
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006138922.html
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kiitos kattavasta postauksesta päihdepalveluista Suomessa. Oli mielenkiintoista lukea myös lyhyt historiikki aiheesta. Uskon, että “paperilla” meillä on Suomessa monipuolisesti palveluita saatavilla, mutta käytännössä palveluiden laatu, määrä ja saatavuus vaihtelevat kunnittain. Postauksen lopussa mainitsen, että päihdeongelmat ja mielenterveyden häiriöt kulkevat usein käsi kädessä. Toisinaan on vaikea erottaa kumpi oli ensin muna vai kana, päihdeongelma vai haasteet mielenterveyden kanssa. Tähän varmasti oikea ratkaisu on ihmisen ja hänen haasteidensa kohtaaminen kokonaisvaltaisesti, ja mieluiten ennakoivasti kuin liian myöhään.