Pakolaisuus on sana, mikä tuntuu herättävän tunteita lähes jokaisessa meissä. Osalla nousee pinnalle empaattiset tuntemukset, toisella pelko tai äärimmillään jopa viha. Pakolaisten vastaanottamisesta on kuultu paljon näkemyksiä puolesta ja vastaan, ja tämä on osaltaan jakanut useiden maiden kansalaisten mielipiteitä sekä muokannut sikäläistä yhteiskuntaa. Aina vain globaalimmassa maailmassa muutokset kaukaisimmissakin paikoissa vaikuttavat jollain tavalla meihin jokaiseen. Tässä tekstissä en ota kantaa siihen, miltä lukijasta kuuluisi tuntua, tai mikä on oikea ja mikä väärä tapa ajatella, vaan käyn läpi ajankohtaista pakolaistilannetta maailmalla erilaisten pohtivien kysymysten kautta. Pyrin antamaan globaalin perspektiivin, jonka pohjalta lukija saa itse päättää mitä mieltä on. Odotan, että lukija suhtautuu pohdintaani kriittisesti, mutta toivon, että samalla tavalla tarkastelee omia ennakko-oletuksiaankin. Tässä maailmassa mikään ei ole mustavalkoista.
Kotiseudultaan pakenemaan joutuneita oli UNHCR:n (YK:n pakolaisjärjestö) mukaan yli 82,4 miljoonaa vuonna 2020. 26,4 miljoonaa näistä olivat pakolaisia (henkilöitä, jotka nauttivat kansainvälistä suojelua ulkomailla). Eri syitä kotoaan lähtemiselle ovat muun muassa luonnonkatastrofit, nälänhätä, sodat ja vainot. Myös kirjoittamisen hetkellä jyllännyt koronaviruspandemia on iskenyt pahimmin ihmisiin, jotka ovat joutuneet lähtemään kotiseudultaan. Sota Syyriassa ja Afganistanissa sekä jälkimmäistä seurannut vallanvaihdos ja länsimaiden vetäytyminen ovat jo saaneet massat liikkeelle. Toivottavasti vuoden 2015 pakolaisvirrasta on otettu opiksi ja suuriin pakolaismääriin on varauduttu.
Länsimaalaisena pakolaisuutta on helppo ajatella vain pakolaisia vastaanottavien maiden ongelmana, mutta se on hyvin kaukana totuudesta. 86 % maailman pakolaisista asuu kehittyvissä maissa, useimmiten lähtömaan lähivaltioissa. Näissä maissa ei välttämättä omien kansalaisten elintaso ole kovinakaan korkea, ja pakolaisten vielä heikompi. Silti nämä ihmiset ovat lähteneet kotimaastaan. Kun mietitään paljonko pakolaisuus rokottaa esimerkiksi Suomen taloutta, voidaan miettiä tilannetta näiden kehittyvien maiden perspektiivistä. Koska haluan antaa lukijan tehdä omat päätelmänsä, mutta silti hieman ohjailla ajatuksen juoksua, jätän ilmoille vain ilmauksen: ”noidankehä”.
Edellisestä kappaleesta aasinsiltana voisi heittää vasta-argumenttina: ”kuinka paljon jokin maa voi ottaa pakolaisia vastaan, kunnes itse on edellä mainitussa tilanteessa?” Siihen voi demokraattisessa maassa vaikuttaa äänestämällä valtaan sellaiset ihmiset ja puolueet, jotka tekevät omasta mielestä parhaat ratkaisut. Sanoisinpa että jokaisella puolueella on omat keinonsa puuttua näin tärkeään asiaan.
Otetaanko vielä puheeksi maat, joilla on tämän suhteen suurimmat ongelmat? Tällä tarkoitan tietenkin lähtömaita. Jotta pakolaisuutta voi ymmärtää on perehdyttävä sen syihin. Monet järjestöt, kuten Punainen risti, ovatkin etunenänässä auttamassa lähtömaissa ja pakolaisleireillä. Tässä piilee pakolaiskeskustelun suurin moraalinen dilemma. Yksi lähes yleismaailmallinen arvo on, että hädässä olevia on autettava. Tässä kohtaa mukaan astuu hädässä olevan määritelmä ja yleinen oikeustaju. Onko lähtömaan tilanne lähtijän omaa syytä? Pitäisikö sotapakolaisen ennemmin olla kotimaassa sotimassa? Yhtä hyvin voi joku ajatella, että maan nälänhätä voi olla pakolaisten itsensä aiheuttamaa.
MTV uutisten mukaan suomalaisten maanpuolustustahto on heikentynyt viime vuosina. Tämän huomasin jo vuonna 2014, kun itse kävin armeijan. Keskustelin aiheesta tupakavereideni kanssa, kun yksi sanoi: ”jos Suomessa syttyy sota, olen ensimmäisenä soutamassa Ruotsiin.” Huomasin tämän olevan yleinen mielipide komppaniassani ja muistan miettineeni, miksi sitten olette täällä? Tämän ajatusmallin esiintymistä kansainvälisesti sietää pohtia.
Toivon, että tämä teksti on antanut lukijalle edes hieman uutta näkemystä pakolaisuuteen maailmalla, mutta vielä sitäkin enemmän aktivoinut omaa pohdintaa ja mielipiteiden muodostamista. Näin isoista asioista puhuttaessa on ajateltava globaalisti.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Toit ajatuksia jakavan aiheen todella rakentavasti esille. Joissakin pakolaisuus aiheuttaa vaikeitakin tunteita. Ehkä syynä on pelko itselle vierasta ja tuntematonta asiaa kohtaan, jonka seurauksia on vaikeaa ennustaa. Toivottavaa olisikin, että keskustelu pakolaisuus teeman ympärillä olisi rakentavaa, eikä pelkästään mielipiteiden heittelyä suuntaan tai toiseen. Niin kuin kirjoituksessakin tuot ilmi, niin pakolaisuus on globaali ilmiö ja maailma muuttuu koko ajan vain entistä globaalimmaksi. Tämä tarkoittaa myös sitä, että ilmiöt harvemmin enää koskettavat vain jotain tiettyä aluetta tai ihmisryhmää. Globalisoituvassa maailmassa voimme nauttia sen tuomista eduista ja mukavuuksista, mutta mielestäni samalla tulee ottaa myös yhteinen vastuu. Ei voi poimia vain parhaita puolia. Esimerkiksi ilmastonmuutos ja sen seurausten myötä kasvava pakolaismäärä on asia, johon täytyy löytää keinot, kuinka toimia yhdessä.
Kiitos pohdintaa herättävästä postauksesta!