Moi! Tässä postauksessa pohditaan, miksi tunteiden näyttäminen voi olla vaikeaa, ja miten lapsuudessa koetut traumat ja muut kokemukset vaikuttavat vielä aikuisuudessa. Entä pitääkö se paikkaansa, että mies ei osaa puhua tunteistaan? Ei varmasti kaikissa tapauksissa, mutta luulen, että väite ei ole ainakaan täysin tuulesta temmattu.
Tunteisiin
Ihmisillä on paljon erilaisia tapoja ilmaista tunteita. Niiden voimakkuus voi vaihdella merkittävästi, joku toinen reagoi vahvasti ja näyttää tunteensa suurieleisesti, toinen taas todella hillitysti tai jopa onnistuu piilottamaan ne kokonaan. Merkittävänä tekijänä tunteidenilmaisussa on kasvatuksessa opittu tapa ja se, miten ylipäätään omassa lapsuuden perheessä on näytetty tunteita. Tämän lisäksi myös synnynnäinen tapa reagoida eli temperamentti ohjaa yksilön tunnekokemuksia. (Mieli.fi 2021.) Vanhempien ja lapsen välillä on kieltämättä usein helppo löytää yhtymäkohtia tunteiden ilmaisussa. Tunteiden kontrollointia ja esimerkiksi negatiivisten tunteiden syrjään laittamista saatetaan opettaa lapselle jo hyvin pienestä pitäen (Mielenihmeet.fi 2016).
Entä miesten puhumattomuus? Yleistettynä miesten on vaikeampi puhua tunteistaan, koska mies ei välttämättä ole saanut siitä mallia isältään tai muusta ympäristöstä. Perinteisesti on ajateltu, että mies näkee toiminnan tärkeämpänä kuin puhumisen. Tietyt vanhanaikaiset roolit heijastuvat edelleen perheisiin ja parisuhteisiin. (Nirhamo 2018.) Onneksi nykyään voidaan sanoa, että väite miesten puhumattomuudesta ei ainakaan täydellisesti pidä paikkaansa.
Traumoja
Miten sitten erilaiset lapsuudessa koetut traumat voivat vaikuttaa ihmisen tunne-elämään ja ihmissuhteiden muodostamiseen? Lapsen kokema fyysinen ja henkinen väkivalta, hyväksikäyttö ja muut järkyttävät kokemukset vahingoittavat vakavasti mielenterveyttä, ja voivat tuoda ilmi suuria haasteita elämän aikana. Hylätyksi tulemisen pelko, vaikeus luottaa ihmisiin ja tunteiden hallinnan ongelmat johtuvat usein jostain lapsuudessa koetusta traumasta. Nämä asiat näyttäytyvät usein myöhemmin varsinkin parisuhteessa, ja sen lisäksi ystävyyssuhteissa ja esimerkiksi työssä. Erilaiset lapsuuden traumat tekevät konfliktitilanteiden käsittelyn haastavimmaksi. Vaikeita tunteita voi olla erittäin hankala ilmaista, mikä usein johtaa kommunikaation haasteisin ja sitä kautta ihmisen sulkeutumiseen. (Mielenihmeet.fi 2021.)
Vaikka aihe on melko rankka, ja lapsuudessa koettuja traumoja ei pidä missään nimessä vähätellä, postaus on hyvä lopettaa pieneen valon pilkahdukseen. Omia tunnetaitoja voi nimittäin kehittää vielä aikuisenakin. Ihminen voi oppia tunnistamaan erilaisia tunnereaktioita ja säätelemään niiden voimakkuutta. Tunteiden taustalla vaikuttavia tekijöitä pohtimalla pystyy kehittämään omaa tunne-elämää. (Mieli.fi 2021.)
Lähteet
https://mielenihmeet.fi/miten-lapsuuden-trauma-vaikuttaa-parisuhteeseen/
https://mielenihmeet.fi/tukahdutetut-tunteet/
Nirhamo, Anniina, 2018, viitattu 28.11.2022 https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/ensitreffit-alttarilla-asiantuntija-tony-dunderfelt-mies-alkaa-puhua-tunteistaan-kun-han-ymmartaa-miksi-se-kannattaa
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksestasi! Tunteiden näyttäminen ja niistä puhuminen voi olla vaikeaa ihan kaikille, iästä ja sukupuolesta riippumatta. Ja lapsuudenperhe vaikuttaa varmasti paljon siihen, millaisia tunteidennäyttäjiä meistä tulee. Olen itse monesti miettinyt sitä, millaisen esimerkin käyttäytymiselläni annan omille lapsilleni ja millaisen mallin olen itse saanut omilta vanhemmiltani. Olen itse kasvanut turvallisessa ja hyvinvoivassa perheessä ilman sen suurempia ongelmia tai murheita. Mutta vasta aikuisena tullessani itse äidiksi, olen ymmärtänyt, että lapsuuden kodissani vallitsi jonkinasteinen puhumattomuuden ilmapiiri. Tunteita ei ollut juuri tapana näyttää. Elämä soljui helposti ja mukavasti eteenpäin, mutta mitä itse kunkin pään sisässä todella liikkui, niistä ei puhuttu.
Minulle on aina ollut vaikea puhua tunteistani. Parisuhteessa olen joutunut opettelemaan puhumisen taitoa jo ennen lastemme syntymää, mutta viimeistään lasten myötä olen pyrkinyt tietoisesti opettelemaan ja lapsilleni opettamaan tunteista puhumista. Mutta helppoa se ei ole kyllä ollut. Oman pään sisään juurtuneet toimintamallit voivat välillä olla hyvinkin tiukassa. Uskon kuitenkin, että tiedostamalla omat kehityksenkohteet, niihin on mahdollista vaikuttaa. Toit blogikirjoituksessasikin hienosti esille sen lohdullisen tiedon, että tunnetaitoja voi kehittää vielä aikuisenakin. Oppia ikä kaikki, niinhän se onneksi on, tässäkin asiassa.
Lapsille ja nuorille olisi todella tärkeää opettaa jo pienestä pitäen, että on ihan ok tuntea ja näyttää erilaisia tunteita. Tärkeää on myös ymmärtää, ettei kenenkään tarvitse pärjätä elämässään yksin. Nostat blogikirjoituksessasi esille huomionarvoisia asioita, joiden toivoisi saavan vieläkin enemmän näkyvyyttä julkisessa keskustelussa. On olemassa (liian) paljon ihmisiä, jotka voivat huonosti ja jotka tarvitsisivat kiireellisesti apua. Mielenterveyspalveluihin on tällä hetkellä surullisen pitkät jonot monella paikkakunnalla, joten töitä riittää, jotta hyvinvointiyhteiskuntamme todella olisi nimensä veroinen.
Moi Juuso,
Kiitos ajatuksia herättävästä tekstistä!
Aihe on mielestäni tärkeä ja myös hyvin ajankohtainen. Tunnekasvatuksesta tulisi puhua paljon enemmän. Kotona opittu malli vaikuttaa ihmisen loppuelämän tunnetaitoihin enemmän kuin uskommekaan. Tutkimusten mukaan varsinkin kiintymyssuhdemallilla on iso vaikutus aikuiselämän suhde- ja tunnetaitoihin.
Tiesitkö, että suurin osa suomalaisista ihmisistä omaavat välttelevän kiintymyssuhdemallin?
Mikäli jokainen aikuinen ihminen pohtisi hieman omaa kiintymyssuhdemalliaan ja tunnetaitojaan. Ymmärtäisimme ehkä myös hieman paremmin mitä taitoja välitämme lapsillemme ja tuleville sukupolville.
Mutta onneksi, niin kuin kirjoitit tunnetaitoja voi myös oppia vielä aikuisenakin! Tietysti tämä vaatii ensin oman tilanteen tarkastelua ja nykypäivänä tietoa esimerkiksi tunnetaidoista, varhaisesta vuorovaikutuksesta, mentalisaatiosta ja kiintymyssuhdemalleista löytyy paljon.
Kiitos tästä tekstistä 🙂 ja miesten tunneilmaisu oli mukavan virkistävä näkökulma!
Kiitos tekstistä Juuso. 🙂 Nykyään onneksi tunnetaidoista puhutaan paljon enemmän! Seuraan Instagramissa tiliä nimeltä kasvuntaika, joka on tunnetaito-ohjaajan Heli Mäkelän käyttäjä. Hän puhuu paljon tunteista ja yhteyden vahvistamisesta lapsen kanssa, mutta moni postaus on sellainen mitkä kolahtaa kyllä näin aikuisenakin.
Itse olen kasvanut ympäristössä, jossa minulla ei ole ollut lupaa näyttää kuin ns. hyviä tunteita. Kiukku ja ärsytys, ei ollut sallittua, se piti piilottaa ja näiden tunteiden kanssa jäin lapsena yksin. Aikuisiällä vasta olen päässyt kosketuksiin näihin tunteisiin ja pikkuhiljaa opetellaan tässä ”tuntemaan”. Tietyt tunteet tuntuvat pelkästään ahdistukselta, koska ei ole ollut kosketuspintaa niihin. Ahdistus helpottaa, kun tunnistaa ja antaa luvan sille tunteelle tulla, joka alla on.
Ehkä tärkein juttu on se, että tunteita ei arvotettaisi. Kaikki tunteet ovat sallittuja ja jokainen meistä tuntee. Tunteet itsessään eivät tapa, mutta ne voi toki tuntua vaikeilta! Fakta kuitenkin on se, että tunteet tulevat ja menevät ja niiden kanssa voi oppia kulkemaan yhdessä. 🙂