Nuorten digipelaaminen on lisääntynyt huomattavasti, ja monet heidän kanssaan työskentelevät ovatkin nyt huolestuneista sosiaalisten taitojen rapistumisesta. Siinä missä pelaaminen vaikuttaa kehittävän huomattavasti digitaitojen lisäksi myös esimerkiksi kielitaitoa, sosiaalisen vuorovaikutuksen taidot taas köyhtyvät. (Allianssi ry 2023) Ja aiheeseen toki liittyy kaikki muukin nettimaailmaan siirtyvä ja jo siirtynyt toiminta.
Eikä se ole pelkästään nuorten juttu olla nettimaailmassa, peleissä ja somealustoilla. Väittäisin että melko isolla otoksella yhteiskunta on siirtynyt keskustelemaan netin välityksellä. Voidaan miettiä esimerkiksi kommenttipalstoja, ja foorumeita tai vaikka facebookin seinää. Vaikka tunnetaitoja nykyään opetetaan kouluissa tulisi niitä tietysti harjoitella ihan käytännössäkin. (Mieli ry 2022) Nettimaailmassa on helppo sanoa rumasti, tai toisaalta sivuuttaa huono käytös koska siitä on ikään kuin etäämmällä. Toista ihmistä ei tarvitse kohdata oikeasti.
Mietin asiaa omalla kohdallani, ja itse huomasin jumittuvani somealustoille toisinaan silloin, kun muuten olen kaivannut hetkeä yksinololle tai vetäytymistä. Pohdittuani tätä aihetta huomasin, että esimerkiksi läsnäolon taidot eli juuri tähän hetkeen palaaminen voisi olla paikallaan. Tietoisen läsnäolon kautta ylimääräinen puhelimen näpyttely ja selaaminen vähenee.
Tietysti on hyvä muistaa, että digikanavat ovat myös mahdollistaneet yhteydenpidon esimerkiksi sellaisiin sukulaisiin ja uusiin tuttaviin ja ystäviin, jotka asuvat fyysisesti kaukana. Nuorten mediakriittisyys on myös kehuttu, mikä on tietysti tärkeä juttu! (Allianssi ry 2023) Sosiaalisen median ja digipelaamisen väylät ovat siis moniulotteisia vaikutuksiltaan.
No, tulisiko jotain sitten tehdä toisin?
Ainakin asiasta kiinnostuneena tai huolestuneena olisi ensin ihan hyvä tutkia rehellisesti omaa sosiaalisen median ja digin käyttöään. Esimerkiksi ruutuaikatoiminnoilla saa selkoa siitä, miten paljon aikaa päivässä ja viikossa eri applikaatioihin menee. Rajoituksia voi laittaa alustakohtaisesti. Läsnäolon taidot hektisessä nykyajassa voi olla ihan tärkeää opeteltavaa ja omat vuorovaikutustaidot voi myös ottaa tarkasteluun ja havainnoida, miten minä toimin sosiaalisesti ja voisinko itse olla kannustavampi reaalimaailman kohtaamisiin? Selaanko esimerkiksi puhelinta automaatiolla vai tarkoituksellisesti?
Ajassa ei tietenkään mennä takaisinpäin eikä nuortakaan voi pakottaa kohtaamisiin, joita ei itse halua, mutta esimerkkiä voi näyttää ja nuoren kanssa keskustelemista pitää yllä mahdollisuuksien mukaan. Itse haaveilin nuorempana, että perheen kanssa olisi ollut säännölliset tapaamiset, vaikkapa ruokailun yhteydessä joissa olisi keskusteltu. Se jäi vähäiseksi monien tekijöiden summana, mutta nyt aikuisempana järjestämme tällaisia pienessä ystäväporukassa. Ja minulle se on ollut erityisen virkistävää ja tärkeää vastapainoa ruudun välityksellä toimimiseen.
Mietin, herättääkö aihe sinussa jotakin? Oletko joutunut tasapainottelemaan ruutuajan kanssa?
Viitattu:
Allianssi ry. Pelaaminen ja Sosiaalinen media: https://nuorisotyosta.fi/pelaaminen-ja-sosiaalinen-media/
Mieli ry: Koululaisen tunnetaidot https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/tietoa-mielenterveyden-vahvistamisesta/lapset-ja-nuoret/ala-ja-ylakoulu/koululaisen-tunnetaidot/
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Hei Emmi,
Kiitos mielenkiintoisesta ja erittäin tärkeästä tekstistä!
Digitalisoituneessa maailmassa valitettavasti myös pelimme, keskustelumme ja ystävyytemme ovat alkaneet digitalisoitua. Tietenkin, kuten sanoit, nettimaailma tai sosiaalisen median alustat ovat nyt tärkeä helpottava osa elämäämme. Mutta toisaalta sosiaalinen elämämme kuluu päivä päivältä nettimaailmassa tai sosiaalisen median tiloissa. Pelkäsimme jopa kasvokkain käytäviä keskusteluja ulkona. Varsinkin korona-ajat saivat viettämään enemmän aikaa tietokoneen näyttöjen edessä. Suuri osa koulutuksesta ja liike-elämästä on ollut etänä verkossa. Päivinä, jolloin emme nähneet toisiamme kasvotusten, vierailimme toistemme luona internetin kautta. Joskus jopa söimme illallista yhdessä videosovellusten kautta. Kaikki tämä sai meidät irti sosiaalisista ympäristöistä ja olemaan yksin.
Toisaalta erityistä huomiota kysymys on lasten ja nuorten tilanne. Äskettäin tajusin, että 12-vuotias tyttäreni ei halua tehdä mitään muuta ruutuaikansa päätyttyä, ja hän välttelee ystäviensä tapaamista. Huolimatta siitä, että ruutuaika oli loppumassa, hän piti jatkuvasti puhelintaan kädessään ja tuijotti tyhjää näyttöä. Valitettavasti suurin osa lapsista viettää tärkeän tunnin päivästään tietokoneen näytön edessä. Hänen sosiaaliset taitonsa, jotka eivät ole vielä kehittyneet, ovat täysin surkastuneet. Olisi viisasta löytää vakavampia ratkaisuja kuin ruutuajan rajoittaminen.
Nykyään olen nähnyt paljon artikkeleita siitä, miten vanhemmat eivät ole enää samalla tavalla läsnä lastensa kanssa, koska he käyttävät puhelimiaan niin paljon. Kerran näin itsekin, kun ulkona olevat lapset tönivät täysillä toisiaan alas melko korkealtakin lumivuorelta. Vanhemmat seisoivat vieressä puhelimillaan eivätkä kiinnittäneet asiaan huomiota ollenkaan. Tätä ongelmaa ei esiinny vain perheissä, vaan kaikenikäisillä. Nykylapset ovat tottuneet käyttämään laitteita jo pienestä pitäen ja myös aikuiset kokevat hinkua käyttää puhelinta vähän väliä.
Suurin osa nykyajan asioista löytyy puhelimista; sitä käytetään niin opiskeluun, töiden tekoon kuin vapaa-ajan viettoonkin. Onhan puhelin myös hyvä väline välttää suomalaisten välttelemää small talkia. Puhelimista onkin tullut eräänlainen tapa vältellä sosiaalisia tilanteita, sillä voihan kavereille keskustella somessakin. Kuten sanoit, tämä vaikuttaa keskeisesti sosiaalisissa tilanteissa läsnä olemiseen.
Läsnäolon lisäämiseen on aika vaikea keksiä ratkaisua nykymaailmassa, sillä puhelimella olosta on tullut arkipäivää. Ehkä juuri nuo perheiden tai kavereiden yhteisten säännöllisten tapaamisten pidot muistuttaisivat ihmisiä siitä, että tilanteessa läsnä oleminen on tärkeää.
Todella ajankohtainen kirjoitus ja mielestäni sellainen, joka koskettaa jollain tavalla meitä kaikkia.
Ruutuaika tulee aina tasaisin välein meidän perheessä ja varmasti monessa muussakin perheessä esille. Olen oman työni sekä aikaisempien opintojen kanssa törmännyt aiheeseen usein ja siksi olen oman lapseni kanssa tiedostanut erilaiset riskit ja osannut jo hyvissä ajoin aloittaa keskustelut ja pohdinnat puhelimen ja pelien käytöstä.
Puhelimet, pelit ja televisio antavat meille paljon, mutta jos ne ottavat vallan, ne vievät meiltä paljon. Tulee mieleen sananlasku “tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä”. Tuli kuvaa tässä ruutua.
Some, pelit ja puhelin auttavat pitämään yhteyttä toisiin, auttavat luomaan uusia suhteita ja auttavat vaikuttamaan. Mutta, jos elämä siirtyy kokonaan ruudun ääreen, jää paljon tärkeitä kohtaamisia, tunteita ja maailmaa kokematta. Ruudun kautta et pääse lähelle toista, et näe tunteita suoraan ja etkä pääsee haistamaan, maistamaan tai kaikkea tuntemaan tai kohtaamaan toista ihmistä niin että voit hänen olemuksen, puheen tai elekielen kautta tuntea tätä ihmistä ja näin vastata hänen tunteisiin. Maailman näkee putken läpi ja omat tuntemukset jäävät vajaiksi. Ruutu myös tunnetusti koukuttaa. Se antaa toivomiamme ärsykkeitä aivoillemme ja nappaa mukaansa. Kiinnostavat kuvat, nopea tempoiset videot ja valtava informaatio tulva pitävät meidät virittyneessä tilassa, jonka jälkeen palaaminen tähän hetkeen ja pysähtyminen voi olla monesti tosi haastavaa. Alkaa tarvitsemaan tätä virikkeistä olotilaa eikä rauhoittuminen tunnu oikealta.
Kun sanoin, että palaamme usein perheessämme keskusteluun ruutuajasta, on se juuri nämä hetket kun joku meistä tai kaikki huomaamme, että nyt alkaa ruutu ottamaan valtaa. Silloin pysähdytään ja aletaan sopimaan siihen hetkeen sääntöjä liittyen aikaan ruudun kanssa. Tämä on meidän perheessä toiminut. Tietyn väliajoin kun pysähdymme tätä pohtimaan, se auttaa näkemään asiat eri kanteilta. Se auttaa tunnistamaan kuinka ruutu meihin vaikuttaa ja opimme itse tiedostamaan omaa käytöstä. Etenkin näen tärkeäksi, että oma lapseni oppii itse näkemään ja tiedostamaan nämä asiat ja tulevaisuudessa osaa pysäyttää itsensä kun renki lähtee isännöimään.
Tärkeä ja ajankohtainen kirjoitus. Olen itse huomannut, että kouluikäisten lasteni kaveripiirin tapaamiset on siirtynyt useammin verkkoon. Koulusta päästyään lapset kiiruhtavat kotiin päätteiden ääreen.
Toisaalta on hyvä, että lapsella on ystäviä, mutta toisaalta sosiaaliset taidot eivät kehity samalla tavalla. Omat lapseni eivät ole osanneet aloittaa edes harrastusta, koska siinä joutuisi olemaan kanssakäymisissä vieraiden ihmisten kanssa ilman verkon suomaa ”turvaa”. Itse olen yrittänyt kannustaa ja suositella eri harrastuksia. Olemme myös käyneet katsomassa varmaan jokaisen Suomessa tarjottavan harrastuksen harrastuksia, että löytäisimme sopivan ja kiinnostavan harrastuksen. Onneksi lapset pääsevät käymään edes koulussa, jossa sosiaaliset taidot kehittyvät kuitenkin jotenkin.
Olen myös huomannut, että nykypäivän nuoret eivät ole yhtä lahjakkaita äidinkielellisesti kuin joskus ennen. Käsiala huonontuu ja kirjoituksiin/puheeseen tulee lyhenteitä ja vierasperäisiä sanoja. Muu kielitaito lapsilla tuntuu olevan kehittyneempää, kuin aikaisemmilla sukupolvilla.
Digitalisaatio tuo mukanaan hyviä juttuja, mutta myös kompastuskiviä. On hyvä, että nykyään palveluiden saatavuus on parantunut huomattavasti, mutta sosiaalisten taitojen ylläpito jää vähälle huomiolle.
En usko, että otamme ihmiskuntana takapakkia digitalisaation suhteen vaan uskon meidän menevän syvemmälle ja syvemmälle verkon ihmeelliseen maailmaan. Aika näyttää miten esimerkiksi Metan ja muiden kehittelemä metaversumi tulevaisuudessa tuo sosiaaliseen kanssakäymiseen. Uhkia ja mahdollisuuksia on paljon. Siirrymmekö tulevaisuudessa vielä enemmän digimaailmaan koulumaailmassa, työelämässä tai ihan arkielämässämme? Toivottavasti normaalit sosiaaliset kanssakäymiset ja suhteet eivät lopu kokonaan tulevaisuudessa.