Mielenterveysongelmista puhutaan nykyään entistä enemmän ja painopiste on siirtynyt korjaamisesta niiden ennaltaehkäisemiseen ja varhaiseen tunnistamiseen ja puuttumiseen (Saarenheimo & Pietilä 2011, 22). Tänä päivänä tiedetään ikäihmisten kärsimistä mielenterveysongelmista, mutta miten nämä näkyvät ja miten niihin voi vaikuttaa?
Ikäihmisten yleisin sairastama mielenterveyden häiriö on masennus, johon altistavat heikentyneet kognitiiviset ja fyysiset kyvyt, ihmissuhteiden vähentyminen ja sairaudet. Masennus näkyy unettomuutena, alakuloisuutena, ärtyneisyytenä ja fyysisinä selittämättöminä kipuina. Masennusta sairastaneiden ikäihmisten tunnistaminen on haastavampaa kuin muiden ikäryhmien sairastuneiden ja sen on arvioitu olevan vahvasti alidiagnosoitu. Monet masentuneet ikäihmiset jäävät yksin, sillä he eivät halua puhua omista tunteistaan ja kokemuksistaan häpeän vuoksi. (Suomen Seniorihoiva 2022.) Nykyään puhutaan paljon eri sukupolvien välisistä kasvatuseroista. Vanhempi sukupolvi ei ole tottunut puhumaan omista mielenterveyden haasteista, sillä heidän lapsuus- ja nuoruusaikoina mielenterveysongelmista puhuminen kuvasti heikkoutta. Tämä on yksi selitys sille, miksi tänä päivänä masennuksesta kärsivät ikäihmiset eivät pysty kertomaan omista tunteistaan avoimesti tai eivät tunnista oireitaan masennukseksi. Tämän seurauksena heidän avunsaanti pitkittyy.
Yksilöllinen kohtaaminen ja asumisen kodinomaisuus ehkäisevät masennusoireita (Saarenheimo & Pietilä 2011, 28). Asumisen kodinomaisuutta voi edistää palvelukodeissa tuomalla ikäihmisen kotiin hänelle tuttuja ja tärkeitä elementtejä edellisestä kodista, esimerkiksi tauluja, valokuvia ja muita sisustuselementtejä. Masennuksen hoidossa ja sen oireiden ehkäisemisessä mielekkään toiminnan löytämisellä arkeen ja ihmisten tapaamisella on huomattava positiivinen vaikutus. Vertaistuki ja monipuolinen keskusteluapu, esimerkiksi seurakunnan, palvelukeskusten ja kolmannen sektorin tarjoamilla yksilö- ja ryhmä toteutuksilla, tarjoaa masennusta kärsiville ikäihmisille apua ja turvaa. (Mielenterveystalo 2022.) Tämä kuitenkin edellyttää masennuksen tunnistamisen, jonka haastavuudesta mainittiin edellisessä kappaleessa.
Koen yhden tärkeimmistä masennuksen tunnistamisen välineistä olevan aito kuuntelu ja läsnäolo. Kuulumisten kyselyllä ja dialogisella keskustelulla voi tulla ilmi ikäihmisen kokemia tunteita, jotka eivät olisi muussa tilanteessa tulleet esille.
Lähteet:
Mielenterveystalo. 2022. Ikäihmisten mielenterveyshäiriöt. Viitattu 12.9.2022. https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/tietoa_ikaihmisten_mielenterveydesta/psykiatriset_ja_neuropsykiatriset_ongelmat/Pages/ikaihmisten_mielenterveyshairiot.aspx
Saarenheimo, M. & Pietilä, M. 2011. MielenMuutos- tutkimus- ja kehittämishanke. Tutkimusraportti 2: MielenMuutos masennuksen hoidossa: Mielialaongelmista kärsivien iäkkäiden ihmisten psykososiaalinen tukeminen. Viitattu 12.9.2022. https://vtkl.fi/wp-content/uploads/2019/07/MielenMuutos-masennuksen-hoidossa-raportti.pdf
Suomen Seniorihoiva. 2022. Vanhusten masennus. Viitattu 12.9.2022. https://suomenseniorihoiva.fi/tietopankki/ikaantyneiden-sairaudet/vanhusten-masennus/
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Olipa mielenkiintoinen aihe, jota en ainakaan henkilökohtaisesti ole ajatellut.
Oletko ajatellut miten tavoitetaan nekin ikäihmiset, jotka asuvat vielä kotona, mahdollisesti kotihoidon tukemana, yksin? Miten saadaan luotua aitoja kohtaamisia asiakkaalle, jos asiakas ei asu vaikkapa palvelutalossa ja on palveluiden “ulottumattomissa”?
Hyviä kysymyksiä, joita on tärkeä pohtia. On haastavaa tavoittaa ikäihmiset, jotka eivät ole palveluiden piirissä ja asuvat kotona. Pohdin tätä teemaa edellisessä postauksessa “Ikäihmisten kokema yksinäisyys”, enkä keksinyt selkeää ratkaisua. Harrastustoiminnan, joita voisi mainostaa lehdissä, avulla iäkkäitä saadaan osallisiksi, sillä niitä moni ikäihminen lukee päivittäin. Muita keinoja olisi tärkeää keksiä, joiden avulla tuettaisiin ikäihmisten osallisuutta aitojen kohtaamisten kautta.
Hei Tuuli!
Ikäihmiset ovat minun sydäntäni lähellä oleva asia, ja heidän kokema yksinäisyys ja mielenterveyden haasteet ovat siksi erityisen ikäviä. Niin kuin olit kirjoittanut, heillä voi olla häpeää, he eivät halua puhua tunteistaan tai he eivät välttämättä edes tunnista sairastavansa masennusta. Ikääntymisen aiheuttamat muutokset (tukiverkosto luultavasti pienenee myös) tuovat lisäpanoksen ikääntyneiden hyvinvoinnin vähentymiseen.
Vaikka yksilöllisen kohtaamisen merkitys pätee kaikkiin asiakasryhmiin, erityisesti se ja ajan antaminen iäkkäille ihmisille on mielestäni myös tärkeää. Kodinomaisuus kuulostaa toimivalta ja ihanalta ratkaisulta ikääntyneiden ihmisten hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja edistämiseen. Ikääntyneitä ihmisiä ei saa jättää yksin painimaan ongelmiensa kanssa, sillä heille kuuluu mieleinen ja ihmisarvoinen elämä loppuun saakka.