Olen aina ollut iso lukuhiiri. Lapsesta saakka olen kulkenut kirja kainalossa joka paikkaan. Viime kesänä mökillä ollessani löysin isovanhempieni kirjahyllystä hauskan näköisen kirjan. Se oli Minna Lindgrenin ’’Kuolema Ehtoolehdossa’’. Upposin niin tähän kirjasarjaan ja luinkin koko trilogian kesän aikana.
Minna Lindgrenin Ehtoolehto kirjasarjassa seikkailevat Siiri ja Irma, ysikymppiset ystävykset. Kuolema Ehtoolehdossa on julmetun hauska ja jännittävä tarina vanhuudesta, ystävyydestä ja elämästä aika tavallisessa palvelutalossa, jossa kuolemaa pahempi kohtalo on joutua lääkityksi dementiaosastolle eikä jokaisesta langanpätkästä saa kiinni terävinkään vanhus. Onneksi jotkut nykynuoret ovat sentään avuliaita – vaikka nyt lapsenlapsenlapsen poikaystävä ja moottoripyöräkerholaiset. (Teos 2023.)
Miksi ajattelin, että tästä olisi kiva kirjoittaa postaus?
Minna Lindgren kirjat ovat humoristisia, mutta tuovat esiin ikäihmisten kokemaa kohtelua. Kirjat ovat fiktiivisiä, mutta kuvastavat mielestäni hyvin sitä, millaisessa tilanteessa ikäihmisten hoito on tässä yhteiskunnassa. Satiiriksi kirjoja voisikin kutsua. Satiirilla tarkoitetaan taiteen lajia, joka kritisoi esimerkiksi juuri yhteiskunnan epäkohtia.
Ensimmäinen kirja Kuolema Ehtoolehdossa alkaa sanoilla ’Joka aamu Siiri Kettunen heräsi ja huomasi, ettei ollut vieläkään kuollut.’ Jotenkin kirjaa lukiessa sitä tajusi, niin moni vanhempi ihminen ei pelkää kuolemaa. He ovat saaneet elää ja nähdä! Esimerkiksi kirjasarjan yhdessä osassa Siiri on tapaamassa lääkäriä, joka kehottaisi pitämään parempaa huolta itsestä. Vähentämään alkoholin käyttöä ja sen sellaista. Siiri siinä tokaisee, että te lääkärit ette ymmärrä. Ei hän mitään kuolemaa pelkää ja tässä vaiheessa elämää, ei enää tarvitse miettiä tuollaisia. Nyt nautitaan!
Itselle heräsi ajatuksia siitä, miten Suomessa vanhempaa kansaa yritetään pitää elossa mahdollisimman pitkään. Ehtoolehdosta löytyy dementiaosasto, jonne ihminen joutui, kun ei enää ollut tässä maailmassa kiinni. Lääkittynä yksin, päivät menevät maatessa sängyssä. Onko se elämisen arvoista elämää se? Tällaisen kohtalon moni ikäihminen joutuu kokemaan
’’Kuolemaa pahempi asia, olisi joutua dementiaosastolle.’’
Trilogian viimeisessä kirjassa Ehtoolehdon tuho, on palvelukoti muuttunut täysin digitaaliseksi. Upouusi remontoitu palvelutalo Ehtoolehto. Hoitajia ei enää paikalla ole, vaan asukkaiden kanssa seurustelevat robotit ja toisinaan vapaaehtoistyöntekijät, joiden agendana on vain jakaa hengellistä tietoa. Ruoka tulee automaattilaitteesta, josta ei voi edes tietää mitä on tarjolla, sillä kaikki ruoka on soseutettua. Tämähän on aika utopistinen tilanne, mutta onko kuitenkaan? Ollaanko matkalla kohti tätä?
’’Minna Lindgrenin romaani kertoo älykkään satiirin kautta, mikä vallitseva todellisuus on.’’ – Mikko Varis, Savon Sanomat
Senioreiden yksinäisyydestä on kirjoitettu paljon ja Minna Lindgren nostaa tätä aihetta myös kirjoissaan esiin. Läheisillä ei ole millään aikaa nähdä, kun ollaan siellä ja tuolla. Trilogian matkassa kohdataan monia henkilöitä Siirin ja Irman lisäksi ja monella ei ole kuin vain palvelutalon toiset asukkaat ainoina ihmisinä elämässä.
Olemmeko niin kiireisiä?
Suosittelen kirjasarjaa jokaiselle. Mielestäni kirjoissa kuitenkin on ihana henki, vaikka käsitelläänkin vaikeita epäkohtia! Siiri ja Irma ovat valloittavia ja kirjoissa päästään seuraamaan heidän seikkailujaan.
Lähteet:
https://www.teos.fi/Kuolema+Ehtoolehdossa
https://www.teos.fi/Ehtoolehdon+tuho
Minna Lindgren 2013. Kuolema Ehtoolehdossa. Viro: Meedia Zone.
Minna Lindgren 2014. Ehtoolehdon Pakolaiset. Juva: Bookwell.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!