Kehitysvammaisuus ilmenee muun muassa vaikeutena oppia ja ymmärtää uusia asioita. Osa kehitysvammaisista tarvitsee paljon tai jatkuvaa tukea arjessaan, ja osa taas pärjää itsenäisesti tarviten tukea vain tietyissä asioissa. Tuen tarve ja kehitysvamman vaikutus yksilön arkeen ja elämään on siis hyvin vaihtelevaa. (Kehitysvammaliitto 2022.)
Syitä kehitysvammaisuudelle on monia. Osa on perintötekijöistä johtuvaa, lapsuusiän sairaudesta tai esimerkiksi äidin odotusaikana sattuneista komplikaatioista johtuvaa. Tällä hetkellä Suomessa on noin 50 000 ihmistä, joilla on kehitysvamma. Vain osalla heistä on varsinainen diagnoosi, joka olisi tärkeää oikeiden palveluiden löytämisen ja tukien saamisen kannalta (Kehitysvammaliitto 2022.)
Erityisesti ilman lievän kehitysvamman diagnoosia on arvioiden mukaan Suomessa jopa tuhansia. Tällöin syrjäytymisen riski muusta yhteiskunnasta kasvaa. Tämä näkyy esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyytenä, jolloin voi olla hankalaa hahmottaa omaa tilannetta tai keksiä siihen ratkaisuja. Työ ja opiskelu saattavat tuntua ylitsepääsemättömän raskaalta tai kuluttavalta vaikka pitäisikin siitä. Oikeanlaisen avun ajoissa saaminen esimerkiksi kuntoutuksen avulla voi mahdollistaa jonkinlaista työkykyä. Useissa tapauksissa työkyvyttömyyseläke on myös vaihtoehto. Se ei kuitenkaan poissulje esimerkiksi vapaaehtoistoimintaa ja muunlaista mukana olemista yhteiskunnallisissa asioissa varsinaisesta työkyvyttömyydestä huolimatta. (Yle 2020.)
Usein lievän kehitysvamman tilanteissa koulussa ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota lapsen tai nuoren oppimisvaikeuksiin, vaan pyritty mukauttamaan opetusta, jotta niistä läpipääseminen on ollut mahdollista (Yle 2020). Jokaisella on luonnollisesti omat vahvuutensa ja oppimistyylejä on monia. Uuden oppimisen tuntuessa jatkuvasti kuitenkin ylivoimaiselta tulisi koulutahojen ja myös vanhempien kiinnittää asiaan ajoissa huomiota, jotta tilanteelle saataisi selitys ja oikeanlaista apua. Kehitysvammasta huolimatta oppiminen on kuitenkin mahdollista.
Monet saavat diagnoosin vasta aikuisiällä, joka vaatii itsessään totuttelua uuteen identiteettiin mutta luo myös helpotusta siitä, että vaikeuksilla on jokin selkeä syy. Aikaisemmin todettu diagnoosi helpottaisi varmasti monia oppimaan hyväksymään itsensä paremmin ja olemaan armollisempi. Vaikeuksista tai arjenhaasteista huolimatta, jokaisella on tarve tulla nähdyksi ja oikean tuen saaminen voi motivoida rakentamaan oman näköistä elämää ilman jatkuvaa huolta toimeentulosta.
Lähteet
Kehitysvammaliitto 2022. Viitattu 23.10.2022
https://www.kehitysvammaliitto.fi/kehitysvammaisuus/
Yle uutiset. Kehitysvammaisuus 14.03.2020. Viitattu 23.10.2022.
https://yle.fi/uutiset/3-11251794
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Moikka Ida!
Kiitos, että olet valinnut ottaa näin tärkeän asian puheeksi. Usein vammaisuudesta puhuttaessa tuntuu siltä, että ihmiset ajattelevat vammaisten henkilöiden olevan vain vaikeavammaisia, joiden vamma näkyy ulospäin ja joiden elämää vamma rajoittaa huomattavasti. Vammoja on kuitenkin todella erilaisia ja monen tasoisia, kuten itsekin mainitsit tekstissäsi.
Tutkiessani itse rikosseuraamus- ja vankila-aiheita omaa blogiani varten, törmäsin mielenkiintoiseen, mutta samalla surulliseen artikkeliin, jonka mukaan vankiloihin päätyy verrattain suuria määriä lievästi kehitysvammaisia ihmisiä, koska heidän avun tarpeensa on aikaisemmin jäänyt huomaamatta tai kukaan ei ole tarttunut siihen. Diagnosoimattomilla lievästi kehitysvammaisilla henkilöillä, jotka eivät ole saaneet tarvittavia tukipalveluita, on artikkelin mukaan suurempi riski ajautua rikos- ja päihdemaailmaan, sillä yhteiskunnassa selviäminen muilla keinoin voi olla vaikeaa tai turhauttavaa. Kuten olit itsekin kirjoittanut, olisi erittäin tärkeää, että oppimisvaikeuksiin tai muihin haasteisiin tartuttaisiin kunnolla mahdollisimman varhain sen sijaan, että tehtäviä helpotetaan loputtomasti, jotta jokainen pääsee näennäisesti läpi vaikkei käytännössä osaisikaan riittävästi.
Omaa kehitysvammaisuutta voi myös olla vaikeaa hyväksyä aikuisena, jos on koko elämänsä identifioitunut tietyllä tavalla, ja yhtäkkiä identiteettiin tuleekin muutos esimerkiksi uuden diagnoosin muodossa. Olet oikeassa siinä, että varhaisempi diagnoosi helpottaisi todennäköisesti identiteettikriisiä ja auttaisi hyväksymään itsensä ja olemaan itselleen armollisempi. Toisaalta kuten mainitsit, myös aikuisena saatu diagnoosi voi olla iso helpotus, kun elämän mittaisille haasteille löytyykin syy ja diagnoosin myötä tukipalveluiden ja monissa tapauksissa myös erilaisten etuuksien saaminen muuttuu mahdolliseksi.
Kaiken kaikkiaan tärkeä aihe, josta pitäisi puhua enemmän. Kiitos hyvästä tekstistä!