Muutos on aina paljon työtä vaativa tilanne, sekä työ- että yksityiselämässä. Miksi tällaisia työläitä muutoksia tehdään, eikö olisi mukavampaa vain jatkaa samalla tavalla kuin aina ennenkin? Moni ihminen takertuu mielellään vanhaan, ja kokee muutoksen ahdistavana ja vaikeana asiana. ”Näin meillä täällä on tapana toimia” -malli on selviytymiskeino silloin, kun henkilön temperamentti tai jaksaminen ei anna mahdollisuutta nopeille käännöksille.
Katariina Ponteva kertoo kirjassaan, Onnistu muutoksessa (Alma Talent 2010), organisaatioiden erilaisista muutostilanteista ja niissä selviämisestä. Kun organisaatio muuttuu, muutunko minä on erittäin olennainen kysymys ja se on varmasti hyvä esittää itselleen, kun havaitsee muutoksen ympäröivässä organisaatiossa. Jos ympäristö muuttuu, olisiko minun itseni tehtävä jotain pysyäkseni mukana, vai annanko virran viedä? Entä jos muutos ei vastaa omia arvojani, mitä silloin on tehtävä? Onko silloin aika harkita uutta uraa?
Tuon tässä esille henkilökohtaisen esimerkin elämästäni, tapahtuman joka aikanaan on käynnistänyt mielessäni ajatuksen ihmisten erilaiseen muutoksen omaksumiseen liittyen. Asuin kimppakämpässä erään lukioaikaisen kaverin kanssa nuorina opiskelijoina. Tämä asuinkaverini koki muutokset erittäin vaikeina asioina, ja hän tuntui rasittuvan aina, kun vastaan tuli uusia yllättäviä tapahtumia. Hän halusi yleensä olla kotona lukien kirjoja ja tehdä tuttuja kotoisia asioita. Unelmakämppis siis, ei opiskelijahulluttelua tai epäsiisteyttä! Asunto oli minun, ja hänellä oli siellä oma huone. Erään kerran sain uuden lipaston ja muutamia muita huonekaluja viikonlopun aikana, kun hän oli vierailemassa perheensä luona. Toin uudet huonekalut asuntoon ja järjestelin muiden tilojen huonekalut uudelleen, en tietenkään hänen huoneeseensa koskenut. Hänen palatessaan kotiin hänen reaktionsa oli itselleni melkoinen järkytys; hän koki suurta stressiä ja ahdistusta, kun tästä huonekalujen muutoksesta ei oltu kerrottu hänelle etukäteen, ja hän ei ollut päässyt siihen valmistautumaan.
Tätä arkistakin tapahtumaa ajatellen alkoi itselleni hahmottua ihmisten luonteen perustava erilaisuus. Osa meistä on edelläkävijöitä, muutoksen tekijöitä. Osa pitää kiinni perinteistä ja luo tasapainoa yhteisöille. Kaikki eivät voi olla suin päin muuttamassa kaikkea jatkuvasti, vaan tarvitaan tasapainottava pohdiskeleva näkökulma, joka pitää yhteisön jalkapohjia ainakin lähellä maan kamaraa. On pidettävä mielessä, että molemmat näkökulmat tarvitaan, jotta yhteisö pystyy tasapainottelemaan jo opitun tiedon, kokemuksen, ja muuttuvien asioiden kesken, jotta yhteisön evoluutio on hallittua ja järkevää ja asioita ehditään pohtia.
Yhteisöjen, sekä työ- että muiden yhteisöjen muutosta tarvitaan. Tarve syntyy ympäristön muuttumisesta ja ihmisen jatkuvasta tarpeesta kehittää, eli ihmislajille tyypillisestä yhteisöjen evoluutiosta, joka vaatii sopeutumista kaikissa yhteisöissä. Kun maailma muuttuu, on itse muututtava tai jää jalkoihin. Välillä on hyvä olla muutoksen edelläkävijä, toisinaan riittää, että seuraa muiden perässä. Kuitenkin olkoon se itsestäänselvyys, että järkeviä ja selkeitä käytännön muutoksia aikaansaadakseen tulee muutosta johtaa. Johtaa muutosta olemalla inhimillinen, reilu, myönteinen, innostava, kannustava ja jopa yllätyksellinen. Näitä ominaisuuksia Ponteva korostaa ”Onnistu muutoksessa” -kirjassaan. Korostaisin näiden lisäksi suunnitelmallisuutta, joka olennaisena osana kuuluu johtamiseen. Suunnitelmia on tehtävä, yhdessä ja erikseen, ja aikatauluja on oltava. Muutoksen johtajan tärkeä tehtävä on kiikaroida koko organisaation suunnitelmassa ja aikataulussa pysymistä.
Mikä voitto onkaan se, kun saa muutoksen vietyä onnistuneesti läpi! Se hieno tuntemus meillä, jotka haluamme johtaa työelämässä muutoksia, on kaiken sen hien ja tuskan arvoinen, joka muutosvastarinnan murentamiseen on kulunut.
Toivotan meille kaikille viisautta ja menestystä muutostarpeen havaitsemiseen, muutosten johtamiseen ja muutosten omaksumiseen. Muutos ei ole paha asia, muutos on renki, jota voit itse hallita omalta osaltasi.
Kirjoittaja. Liisa Haapakoski
Lähteet:
Ponteva, K. 2010. Onnistu muutoksessa. Alma Talent Oy.
Yrityksen kasvuun johtaminen -blogisarjan tekstit ovat Laurea-ammattikorkeakoulun YAMK opiskelijoiden kirjoittamia. YAMK-opiskelijat ovat omien alojensa asiantuntijoita ja opiskelevat pääosin työnteon ohella.
YAMK-koulutukseen pääsyyn vaaditaan Tradenomi (AMK) tai muu soveltuva korkeakoulututkinto. Lisäksi vaaditaan kolmen vuoden soveltuva työkokemus tutkinnon suorittamisen jälkeen.
Lisätietoa Laurean Yrityksen kasvuun johtaminen -koulutuksesta.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Hyvä huomio ihmisten erilaisuudesta! Toiset ovat tosiaan luonteeltaan jo täysin muutosvastaisia ja elävät sekä pitävät tiukasti kiinni rutiineista. Pienikin muutos arjessa saa järkytyksen aikaan, kun taas ääripään ihmiselle tällainen tyyli elää aiheuttaisi tylsyyteen kuolemisen. 🙂 Tämä on tärkeää esimiehenäkin huomioida.
Jatkuvasti muuttuvaa organisaatio on kuin joukko työntekijöitä ison jumppapallon päällä. Organisaatiossa muutosta ajavat yrittävät siirtää painoa yhdelle pallon (kiikkerälle) reunalle, jotta pallo alkaisi vieriä siihen suuntaan, jotta muutosta tapahtuisi.
Samaan aikaan ehkä useampikin erillinen ryhmä yrittää kerätä ihmisiä ihan vastakkaisille puolille pallon lakea omien muutostavoitteidensa ajamana. Ehkä vähän uhkarohkeitakin tilanteita nähdään reunalla horjuen, kun yritetään saada suurin mahdollinen vaikutus aikaan vain muutaman ihmisen voimin.
Tasapainottavat työntekijät katsovat tätä kaikkea vähän kulmiaan nostellen pallon keskeltä. Loppujen lopuksi se, mihin tämä keskimassa päättää suunnata edes sen yhden askeleen verran, siirtää pallon painopistettä ja pallo liikahtaa ja jotain muuttuu. He tekevät sen kunhan muilta töiltään ehtivät.
Erittäin mielenkiintoinen ja monella tapaa ajankohtainen aihe! Jäin itse miettimään kuinka paljon muutostilanteen hyväksymiseen organisaatiossa vaikuttaa yksilön tietoisuus ja ymmärrys tulevasta muutoksesta? Tilastokeskuksen (2004) tutkimuksen mukaan yhä useampi palkansaaja kokee työssään kiirettä sekä pelkää juuri ennakoimattomia muutoksia. On ymmärrettävää, että odottamaton muutos ja kiire yhdistelmänä voivat aiheuttaa stressiä. Tätä voidaan varmasti lieventää muutoksen ennakoitavuutta lisäämällä.