Osaamisen tunnistamisen ja sanoittamisen haasteet alanvaihtotaustaisilla opiskelijoilla

Kirjoittanut: Krista Pesonen

Kirjoittaja on Laurea-ammattikorkeakoulun liiketalouden opiskelija, jolta löytyy myös itseltään taustaa alanvaihtajana. Hän on tuskaillut oman osaamisen tunnistamisen ja sanoittamisen kanssa, koska on kokenut todella vaikeaksi oivaltaa, miten aiempaa osaamista terveydenhuoltoalalta voisi soveltaa myös liiketalouden opinnoissa. Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli, ettei mitenkään eikä terveydenhuoltoalan kokemuksella tee mitään liiketalouden opinnoissa. Harjoittelu Laurean urapalveluissa avasi kuitenkin hänen silmänsä sille, että aiempi osaaminen todellakin on hyödyllistä. Samalla valkeni myös se, että oman osaamisen tunnistaminen ja sanoittaminen on todella vaikeaa kenelle tahansa, mutta erityisesti alanvaihtajille. Näistä oivalluksista syntyi yhdessä Laurean urapalveluiden kanssa aihe opinnäytetyölle, jossa selvitettäisiin alanvaihtajien haasteita ja tuen tarvetta osaamisen tunnistamisen ja sanoittamisen prosessissa.

Alanvaihto on ajankohtainen ilmiö, joka näkyy niin oppilaitosten kuin työpaikkojenkin arjessa. Sitran vuonna 2017 tekemästä työelämätutkimuksesta selviää, että jopa kuusi kymmenestä työikäisestä on vaihtanut ammattia tai alaa työuransa aikana. Samasta tutkimuksesta selviää, että alanvaihdon päämotiiveina toimii usein terveydelliset syyt, kiinnostus uuteen alaan tai uuden alan paremmat työllistymismahdollisuudet. Tulevaisuudessa alanvaihdon taustalla tulee vahvasti olemaan myös muuttuva työelämä – työelämän tarpeet muuttuvat koko ajan ja osaaminen vanhentuu ennätysvauhtia. Koulutusta tarvitaan, jotta työikäiset pystyvät pitämään osaamisensa ajan tasalla ja pysymään mukana työelämän muutoksessa.

Opinnäytetyön aineistonkeruu toteutettiin ajan hengen mukaisesti Teamsin välityksellä teemahaastatteluin. Haastatteluun osallistui kymmenen innokasta alanvaihtotaustaista opiskelijaa. Haastateltavat opiskelijat valittiin niin, että haastateltavista muodostuisi mahdollisimman sekalainen joukko eri alojen opiskelijoita, joilla olisi keskenään erilaiset taustat ja opinnot eri vaiheissa. Kriteereinä haastatteluun osallistumiseen oli, että aiemmalta alalta löytyi työkokemusta vähintään kahden vuoden ajan, jotta työelämästä olisi kertynyt monipuolista osaamista. Lisäksi kriteerinä oli, että nykyisten opintojen tulee olla eri alalta, kuin aiempi työ- ja/tai koulutuskokemus.

Haastattelut antoivat arvokasta tietoa alanvaihtajien haasteista osaamisen tunnistamiseen ja sanoittamiseen liittyen. Lisäksi haastatteluiden kautta saatiin tietoa siitä, millaista tukea opiskelijat saavat Laurealta osaamisen tunnistamiseen ja sanoittamiseen tällä hetkellä ja minkälaista tukea he kaipaisivat. Seuraavaksi esittelen haastatteluiden pohjalta keskeisimmät löydökset, johtopäätökset ja kehitysehdotukset.

Haastatteluiden keskeinen löydös oli, ettei alanvaihtajilla ole tarpeeksi tietoa uudesta alasta ja sen työllistymismahdollisuuksista. Kun tietoa ei ole, on opintojen ja uuden uran suunnittelu sekä täydentävien opintojen valinta vaikeaa. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että heti alkuopinnoissa erityisesti alanvaihtajataustaiset opiskelijat saisivat tietoa uudesta alasta ja sen työllistymismahdollisuuksista mahdollisimman monen kanavan kautta. Tässä voitaisiin hyödyntää vahvemmin esimerkiksi alumneja ja työelämän edustajia. Lisäksi voitaisiin käydä läpi alan suurimpia toimijoita ja alan työpaikkailmoituksia. Ylipäätään linkki työelämään olisi tärkeää saada heti alkuopinnoista lähtien ja säilyttää läpi opintojen, jotta opiskelija saisi alasta ja sen työllistymismahdollisuuksista laajan käsityksen opintojen aikana.  

Haastatteluista selvisi myös, että useampi alanvaihtaja painii alemmuuden tunteen kanssa ja vähättelee aiempaa koulutus- ja työkokemustaan. Alanvaihtaja näyttäisi ajautuvan vähättelyyn erityisesti silloin, jos hän ei saa riittävästi tukea aiemman osaamisensa soveltamiseen uudella alalla. Tämän vuoksi olisikin tärkeää, että alanvaihtotaustaisista opiskelijoista saataisiin jo alkuopinnossa ”ravisteltua” pois aiemman osaamisen vähättely ja heidät saataisiin näkemään se, että aiempi kokemus ja osaaminen on hyödyllistä. Opettajatutor on merkityksellisessä roolissa osaamisen tunnistamisen ja sanoittamisen prosessissa ja opettajatutor on myös luonnollisin henkilö siihen, kenen kanssa alanvaihtajat haluaisivat käydä läpi aiempaa kokemustaan ja osaamistaan ja jolta saada tukea osaamisen tunnistamisen ja sanoittamisen prosessiin. Opettajatutoreiden lisäksi Laurean urapalvelut ovat tärkeä tukipalvelu osaamisen tunnistamisen ja sanoittamisen prosessiin haastatteluiden perusteella. Erityisesti työpajat ja henkilökohtainen uraohjaus koettiin tärkeinä palveluina, joten on tärkeää, että näiden tarjoamiseen riittää resursseja myös jatkossa.

Aiempi osaaminen nähtiin hyödyllisenä myös uudelle alalle, mutta tukea kaivattiin siihen, miten aiempaa osaamista voisi soveltaa uudella alalla. Kaikki osaaminen ja kokemus ei ole toki hyväksiluettavaa, mutta silti haastateltavat näkivät tärkeänä sen, että aiempaa osaamista ja kokemusta käydään läpi ja pohdittaisiin, miten osaaminen olisi hyödynnettävissä ja sovellettavissa opintojen näkökulmasta myös muuten, esimerkiksi harjoittelupaikan hakua silmällä pitäen.

Tällaista selvitystyötä alanvaihtajien osaamisen tunnistamisen ja sanoittamisen haasteista ja tuen tarpeesta ei ole aiemmin Laureassa tehty, joten opinnäytetyön tulokset antavat arvokasta tietoa niin Laurealle organisaationa kuin myös Laurean urapalveluille ja opettajatutoreille. Lisäksi opinnäytetyö voi toimia myös vertaistukena alanvaihtajille, jotka painivat oman osaamisen tunnistamisen ja sanoittamisen teeman parissa.

Kommentoi