Pride, muutakin kuin sateenkaaria

Pride on moninaisuuden ja ihmisoikeuksien juhla, jolloin omaa minuuttaan saa ylpeästi tuoda esille ja juhlistaa. Suomessa Pride-viikkoa on juhlittu sen nykyisessä muodossa vasta vuodesta 2000. Tänä vuonna Pride-viikkoa vietettiin epätavallisesti syyskuussa korona epidemian takia, vaikka normaalisti sitä juhlitaan kesäkuussa.

Vuotuinen Pride-kulkue järjestettiin turvallisesti etänä mutta myös monet osallistujat kävelivät Helsingin katuja sateenkaari lippujen ja kirjavien vaatteiden kera. Prideä vietettiin eri tapahtumin kuten sateenkaari-senioreiden etäkahveilla, sateenkaari-isien vertaistapaamisella sekä drag-meikki workshopeilla. Suurin osa päivätapahtumista oli maksuttomia ja esteettömiä, jotta kaikki halukkaat pääsisivät osallistumaan. Viikko huipentui lauantaina konserttiin, jossa esiintyivät HLBTIQ+ (englanniksi LGBTIQ+) yhteisöön kuuluvat Tuure Boelius ja ALMA sekä muita suomalaisia tähtiä. Myös monissa eri baareissa vietettiin Priden päätösbileitä. Kuitenkin kaiken juhlinnan keskellä on hyvä muistaa miksi Prideä ylipäätään vietetään.

Sateenkaaria ja glitteriä, rakkautta ja iloa, musiikkia ja tanssia. Näistä on pride tehty! Vai onko?  

Vaikka pride onkin nykyään iloinen juhla, on sen taustalla New Yorkissa vuonna 1969 tapahtunut protesti, joka oli siihen aikaan yleisten homobaari ratsioiden vastarinta. Neljä vuotta myöhemmin vuonna 1973, vietettiin ensimmäistä Vapautuspäivää (Liberation day rally) New Yorkissa, jonka tarkoituksena oli ajaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Nämä tapahtumat vaikuttivat myös Suomen HLBTIQ+ yhteisöön, sillä vuonna 1974 perustettiin seksuaalinen tasa-arvo SETA ry, jonka jäsenet pitivät vuotuisia mielenosoituksia eduskuntatalon portailla Vapautuspäivien tapaisesti. Vuonna 1981 vietettiin ensimmäistä isoa Vapautuspäivien mielenosoitusmarssia Helsingissä, joka alkoi saada yhä enemmän karnevaalimaisia piirteitä. 1990 luvulla Vapautuspäivien järjestäminen siirtyi vuonna 1990 perustetulle Pride-yhteisölle ja vuonna 2000 Vapautuspäivien marssin nimi kansainvälistettiin Prideksi.

Kuva: Pixabay

Priden osallistuja määrät ovat olleet huimassa kasvussa viime vuosien ajan. Osa syy on yhteiskunnan kasvava hyväksyntä HLBTIQ+ yhteisön jäseniä kohtaan, joten yhä enemmän siihen kuuluvia henkilöitä uskaltaa avoimesti olla omia itsejään. Myös yhteisön tukijoiden (englanniksi ally) määrä kasvaa koko ajan ja sen oletetaankin olevan uusi normi.

Tämä ei kuitenkaan valitettavasti aina ole todellisuus. Esimerkkinä voidaan pitää Päivi Räsäsen negatiivista näkemystä HLBTIQ+ yhteisön tasavertaisista oikeuksista. Pride-viikolla Räsäsen julkaisema twiitti on aiheuttanut paljon kohua eikä tämä suinkaan ollut hänen ensimmäinen kohua aiheuttanut Prideen tai seksuaalivähemmistöihin liittyvä twiitti. Räsänen vetosi sananvapauteen mutta itse en koe, että ihmisoikeuksista voi puhua mielipiteinä. Myös Tuure Boelius vastasi twiittiin heidän vanhan yhteiskuvansa kanssa ja kiteytti vastauksen sanomalla #eikösuahävetä, tämä julkaisu on ymmärrettävästi saannut laajasti tukea ja kiitosta. Näet julkaisun tästä.

Tälläinen viha ja homofobia tekeekin Pridestä todella tärkeän vastarinnan, niin juhlana kuin mielenilmaisunakin. Jos on edelleen hyväksyttävää avoimesti olla sitä mieltä, että HLBTIQ+ yhteisöön kuuluvat eivät ansaitse tasavertaisia oikeuksia on Priden kaltainen ilmiö elintärkeä. On myös muistettava, että vaikka suomessa asiat ovat suhteellisen hyvin, on seksuaalivähemmistöön kuuluminen rangaistavaa kuolemalla vielä monessa muussa maassa. Siksi Pridellä ja yleisesti HLBTIQ+ yhteisön representaatiolla on tärkeä rooli tasa-arvon edistämisessä sekä täysin luonnollisen asian normalisoinissa ja laillistamisessa maailmanlaajuisesti.

Kuva: Pride.fi

Meillä kaikilla on yhteinen vastuu siitä, minkälainen maailmamme on tulevaisuudessa. Onko se tasa-arvoinen kaikille seksuaalisuuteen tai sukupuoleen katsomatta? Puutu homofoobisiin komentteihin, vaikka ne tuntuisivat harmittomilta. Vaikka ne olisivat vain vitsejä. Vaikka HLBTIQ+ ystäväsi ei olisi vieressä. Vaikka se kuka kommentoi on ystäväsi tai perheenjäsenesi. Vaikka se tuntuu hankalalta. Ole muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.

Lopussa rakkaus voittaa aina vihan.

Värikkäin terveisin, Jennica

4 kommenttia artikkeliin ”Pride, muutakin kuin sateenkaaria

  1. Sini Heino

    Todella hyvin tiivistetty teksti! Ja erittäin tärkeä ja ajankohtainen aihe.
    Priden historia oli kivasti tiivistetty heti alkuun ja siitä edettiin hyvin ajankohtaisiin kommentteihin. Milloin ihmiset oikein hyväksyvät sen tosiasian, että emme ole kaikki samasta muotista tehtyjä. Erilaisuus on mielestäni rikkaus, jota tulisi kohdella asianmukaisella tavalla.

  2. Helina

    Kivan ytimekäs kirjoitus aiheesta. Minulla on pyörinyt tällainen ajatus jonkin aikaa päässä, että voitaisiinkohan vielä joku päivä luopua sanasta vähemmistö? Että jospa ei olisikaan vähemmistöä ja enemmistöä, vaan oltaisiin kaikki yhtä porukkaa, ilman mitään määrittelyä siitä kenestä ollaan seksuaalisesti kiinnostuneita. Nuoret usein pähkäilevät tätä asiaa mielessään ja monia ahdistaakin, kun ei ole varmuutta mihin “ryhmään” kuuluu.. entäpä jos sitä ei yksinkertaisesti tarvitsisi päättää tai selvittää, vaan voisi olla sitä mikä milloinkin hyvältä tuntuu?? Olisiko tällaisessa huonoja puolia?

  3. Yzma

    Hyvää tekstiä tärkeästä aiheesta!

    “Puutu homofoobisiin komentteihin, vaikka ne tuntuisivat harmittomilta. Vaikka ne olisivat vain vitsejä. Vaikka HLBTIQ+ ystäväsi ei olisi vieressä. Vaikka se kuka kommentoi on ystäväsi tai perheenjäsenesi.”

    Tämä on minun missioni ollut pitkään, puutun aina kun kuulen komentteja jotka ovat loukkaavia ja haluan aina että ihmiset perustelevat miksi näin sanovat (usein tässä vaiheessa ei enää osata sanoa mitään). Erityisesti olen kunnostautunut vanhempieni kanssa tässä asiassa, erityisesti isäni saattaa olla hyvinkin montaa mieltä asioista. Isäni on toki kasvanut hyvin erilaisessa ympäristössä, kun minä itse mutta koen että hänen on jatkettava kasvuaan sitten aikuisiällä tähän asiaan liittyen. Väitän että olen pystynyt muuttamaan isäni näkökantaa, kyseenalaistamalla hänen sanojaan ja myös jatkuvasti tuomalla esiin uusia näkökulmia. Tämä on se asia mitä jokainen meistä voi tehdä omassa lähipiirissään ja tehdä maailmasta hyväksyvämpi paikka! Terkuin Yzma

Vastaa