Kumppanin kanssa yksinäinen

Isku vatsaan. Se tuntui samalta kuin isku vatsaan. Se hetki, kun Maija tajusi, miten yksin hän on. Vaikka hänen rakastamansa ihminen asui ja eli hänen kanssaan, tuntui, että kukaan ei enää ollut aikoihin huolehtinut hänestä, ollut kiinnostunut hänestä. Hän vain hengitti päivästä, viikosta ja kuukaudesta, vuodesta toiseen. Kukaan ei kysynyt häneltä, mitä hänelle kuuluu. Kukaan ei soittanut hänelle sopiakseen viikonlopun tekemisistä. Kenelläkään ei ollut hänelle aikaa, katsetta tai kysymystä. Läheisin ihmissuhde tuntui nykyään olevan naapuri, jonka postit joskus tulivat vahingossa heidän laatikkoonsa. Viime viikolla sieltä oli tullut vahingossa meille joku alusvaatekuvasto eikä Penttiä ole näkynyt sen jälkeen. 

Kuva: Yksinäisyys voi olla hetkellistä, mutta silti raskasta. (pixabay.com)

Yksinäisyys koskettaa meitä kaikkia aina välillä, mutta useimmalle se on ohimenevä lyhyt hetki. Etenkin yksinasuvilla nuorilla ja nuorilla aikuisilla on useimmiten joku, jolle voi soittaa tai laittaa viestiä. Iäkkäimmillä ihmisillä ei välttämättä ole ketään kelle soittaisi, sillä kaikki sukulaiset ja läheiset ystävät ovat saattaneet jo menehtyä tai muuten jääneet elämästä pois.  

Vanhusten kokema yksinäisyys on ollut jo jonkin aikaa hyvin uutisoitu aihe, johon tutustuimme lisää Ylen kirjoittaman artikkelin avulla, joka julkaistiin 24.5.2020. Artikkelissa 76-vuotias Sirkka Kurkela kertoo kokemastaan yksinäisyydestä. Puolisonsa menettämisen jälkeen hän oli onneksi löytänyt avukseen monenlaista järjestettyä toimintaa, jossa hän pääsi tapaamaan uusia ihmisiä. Koronarajoitukset kuitenkin keskeyttivät nuo toiminnat ja rajoitukset toivat mukanaan omat vaikeutensa. 

Kuva: Yksinasuvat 2015-2020: https://www.stat.fi/til/asas/2020/asas_2020_2021-05-20_tie_001_fi.html  

Sirkan kertoman mukaan päivät toistivat paljolti samaa rutiinia, jotka vaikkakin pitivät toimintakykyä yllä, niin ainoita sosiaalisia hetkiä päivissä oli yleensä päivittäiset puhelut tyttären kanssa. Tämä väistämättä pistää pohtimaan niitä vanhuksia, joilla ei ole läheisiä välejä mahdollisiin lapsiin, sukulaisiin tai ystäviin. Meidän esimerkkitapauksemme pariskunta, vaikkakin he asuvat yhdessä, koettu yksinäisyys voi olla vaikeaa, kun toinen ei ole henkisesti/psyykkisesti läsnä. Jäimme miettimään, kuinka yksin asuvat ikäihmiset selviävät esimerkiksi kauppareissuista, ruoanlaitosta tai siivoamisesta, jos he sattuisivat sairastumaan johonkin. Jos tuttuja ei ole avuksi, jää ikäihmisen selviytyminen paljolti kiinni yhteiskunnan tarjoamista palveluista.  

Ylen artikkelin mukaan, kun ihminen kokee ei-toivottua yksinäisyyttä, on hän silloin alttiimpi joidenkin sairauksien etenemiselle. Psykoterapeutti Soili Poijula mainitsee myös artikkelissa, että jo kahden viikon yksinolo tuo mukanaan kielteisiä tunteita, masentuneisuutta sekä ahdistusta. Yksinolon helpottamiseen on tarjolla erilaisia kaupunkien, yritysten tai naapurustojen järjestämiä palveluita (joista kerromme lisää muissa blogikirjoitukissa), mutta kuinka hyvin ne tavoittavat syrjäytyneimmät vanhukset? Sekä onko tarjonta sen verran laajaa ja kirjavaa, että mahdollisimman monelle löytyisi jotain kiinnostavaa? Sillä aivan jokaista ikäihmistä ei varmaankaan kiinnosta käsityöt, autot, vesijumppa jne.?  

Ylen artikkelissa kerrottiin myös siitä, että joillakin ikäihmisillä ei ole edes peseytymismahdollisuuksia kotonaan. Korkean iän mukanaan tuomien mahdollisten fyysisten rajoitteiden tukena olisi syytä olla turvallisia keinoja ylläpitää toimintakykyä yllä. Uusissa rivi- ja kerrostaloissa tälle on varmasti paremmat puitteet, mutta mitä silloin kun ikäihminen haluaa jäädä asumaan puutteellisesti varustettuun pientaloonsa haja-asutusalueelle? Veikkaisin, että suurin osa pientaloissa asuvista ikäihmisistä on asunut näissä taloissa mahdollisesti vuosikymmeniä. Tutusta ympäristöstä ja muistojen keskeltä on varmasti haastavaa päättää muuttaa pois kaupunkialueelle paremmin varustettuun rivi- tai kerrostaloon, jossa jokainen talo muistuttaa toistaan.   

Yle 2020. Vanhukset ovat tutkitusti yksinäisimpiä, korona vain nosti asian esiin – Sirkka Kurkela, 76, tutkii pörssikursseja ja soittaa kahta radiota. Viitattu 27.9.2021. https://yle.fi/uutiset/3-11361751  

Tilastokeskus 2013. Monet syrjäseutujen vanhukset asuvat vielä puutteellisesti. Viitattu 27.9.2021. https://www.stat.fi/artikkelit/2012/art_2012-12-10_006.html?s=0#2  

Kuva Yksinasuvat 2015-2020: https://www.stat.fi/til/asas/2020/asas_2020_2021-05-20_tie_001_fi.html  

Kuva Yksinäinen: https://pixabay.com/fi/photos/auringonlasku-puu-siluetti-h%c3%a4m%c3%a4r%c3%a4-3156176/ 

4 kommenttia artikkeliin ”Kumppanin kanssa yksinäinen

  1. Emilia Laakso

    Moi!
    Kiitos todella hyvästä postauksestasi, jossa käsittelet yksinäisyyttä. Ikäihmisten yksinäisyys tulisi mielestäni olla enemmän julkisuudessa puheenaiheena. Olen kanssasi samaa mieltä, ettei kaikkia todellakaan kiinnosta autot, vesijumppa ja käsityöt. Eli pitäisi olla enemmän palveluita ja tietoa, miten niihin palveluihin pääsisi. Tiedän omasta kokemuksesta, että osa senioreista ei osaa hakea palveluita, ja ei halua olla kenellekään vaivaksi. Kynnys lähteä kotoa ihmisten pariin, voi olla suuri. yllättävän paljon myös kirkolla on senioreille palveluita ja ohjattua toimintaa. Jos puoliso on esimerkiksi dementoitunut, miten saadaan toinen puoliso myös muiden ihmisten pariin? Myös niin sanotusti terveen puolison elämästä- ja jaksamisesta tulee huolehtia.
    Samoin tulin miettineeksi haja-asutusalueita, että juuri sinne tulisi myös kohdentaa hyviä ja toimivia palveluita, ei kaikkien tarvitse tulla isoihin kaupunkeihin, niin kuin postauksessa totesit. 🙂

    1. Kettu Repolainen

      Heippa! Kiitos kommentistasi 🙂 Hyviä pointteja mainitset. Muutenkin suomalaisilla on aika syvälle iskostunut ajatus, ettei saisi olla toisille vaivaksi. Voin vaan kuvitella kuinka syvässä tällaiset ajatukset voivat olla etenkin ikäihmisillä. Palvelujen saatavuus tulisi olla niin helposti saatavilla ja hyvin esillä, että niihin hakeutuminen ei tuntuisi toisten vaivaamiselta/ajan tuhlaamiselta. Senioripariskunnille, joiden kumppani tarvitsee erityisempää tukea, olisi hyvä olla kotipalvelut paremmin saatavilla(kun niitä tarvitaan satunnaisesti tai lyhyitä aikoja, mutta säännöllisesti). Tällöin juuri paremmassa kunnossa oleva osapuoli pääsisi erilaisten järjestöjen ja palveluiden pariin ja toisen osapuolen hyvinvointi ja turvallisuus olisi turvattu.

  2. JJRA

    Kiitos kirjotuksestasi tärkeästä aiheesta, josta mielestäni puhutaan jokseenkin edelleen liian vähän, kun kuitenkin yksinäisyys on asia joka koskettaa jokaista ihmistä jollain tavalla, joskus elämässä. Ikäihmisten yksinäisyys koskettaa aina jokseenkin eritavalla, ja on surullista kuinka yleistä se on. Tarvittaisiin siis enemmän yhteisöllisiä palveluita ja selkeää tiedotusta niistä, jotta yhä useampi yksinäinen ikäihminen voisi niihin tarttua.

  3. MKJV

    Hei, kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta liittyen tärkeään aiheeseen, yksinäisyyteen. Ikäihmisten yksinäisyys on mielestäni aihe, josta pitäisi puhua enemmän ja meidän yhteiskuntana tulisi kiinnittää siihen enemmän huomiota. Ikäihmisille järjestetään paljon päivätoimintaa, sekä ryhmiä, mutta välillä tuntuu, että unohdamme ne ikäihmiset, jotka eivät kotoaan pääse osallistumaan näihin ryhmiin. Syynä voi olla joko oma fyysinen tai psyykkinen kunto, tai kuten mainitsit tekstissäsi, puolison fyysinen tai psyykkinen kunto. Näiden ikäihmisten yksinäisyyden kokemukseen olisi mielestäni hyvä keksiä ratkaisuja ja ottaa heidän hyvinvointinsa esille entistä vahvemmin.

Vastaa