Vankeusaikana
Vangeilla on oikeus saada apua päihderiippuvuuksien hoitoon. Päihdehuoltolain 7 §:n mukaan palveluja on annettava henkilön avun, tuen ja hoidon tarpeen perusteella (Finlex, 2022). Päihderiippuvuudet ovat lisääntyneet vankiterveystutkimusten mukaan vangeilla koko ajan ja onkin loistavaa, että tähän kiinnitetään huomiota ja palveluita kehitetään. Tutkimuksen mukaan vuonna 2006 on 90% vangeista ollut elämänsä aikana ongelmia päihteiden kanssa tai oli yhä (Kaurala, Kylämarttila, 22-23).
Normaaliusperiaatetta noudatetaan vankeusaikana niin pitkälti ja paljon, kun se vaan on olosuhteisiin nähden mahdollista. Tällä on tarkoitus taata vangille normaalit, yhteiskunnanomaiset olosuhteet, jolloin paluu siviiliin ja sijoittuminen osana yhteiskuntaa vangin vapauduttua olisi luontevaa (Kaurala, Kylämarttila, 12).
Mikäli vanki on ehtinyt siviilissä aloittamaan korvaushoidon, on vankeusaikana useimmiten mahdollista sitä jatkaa. Vankiterveydenhuolto järjestää vangeille päihdehoitoa vankilassa. Ryhmämuotoisen sekä yksilömuotoisen päihdekuntoutuksen lisäksi vangeilla on mahdollisuus osallistua erilaisten vertaistukiryhmien tapaamisiin. Mikäli kyse on hyvin voimakkaasta päihderiippuvuudesta ja vieroitusoireet ovat kovat, on mahdollista hoitaa katkaisuhoito vankisairaalassa (Rautanen, 2021).
Mitä sen jälkeen, kun vapautuu vankilasta?
Rangaistusajan suunnitelmaan jo laaditaan suunniteltu päihdetyö ja sen toteutuskeinot ja -muodot. On kuitenkin vankilasta kiinni, pystytäänkö suunnitelmaan laadittuja asioita käytännössä toteuttamaan. Mielestäni tämä on erikoista; miksi laatia hyvä suunnitelma, jos se ei ole välttämättä mahdollista toteuttaa vangista riippumattomista syistä? Jos vangilla on jo sosiaalihuollon asiakkuus ja omatyöntekijä ennestään tai hän ottaa sosiaalihuollon tukea vastaan, vankila kontaktoi 2-3 kuukautta ennen vapautumista omatyöntekijää tai sosiaalityöntekijää ja verkostopalaveri järjestetään vapautumisen ja siihen liittyvien asioiden tiimoilta. Palvelutarpeenarvion tarkoituksena on kartoittaa tuen ja palveluiden tarvetta. Perustuslaki takaa Perusoikeudet vangeille siinä, missä muillekin, kuten oikeuden sosiaaliturvaan (Perustuslaki 19 §). Kuitenkin vangilla on myös oikeus kieltäytyä tuista ja palveluista.
Vapauttamissuunnitelma pyritään laatimaan vangille. Lyhytaikaisvangeille tätä ei kuitenkaan usein ehditä laatimaan. Asuinkunnalla on velvollisuus järjestää tarvittavia palveluita ja hoitoa terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden muodossa siinä määrin, kun se arvioidaan tarpeelliseksi. Fakta kuitenkin on, että monissa kunnissa mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat melko ruuhkautuneita ja niiden pariin pääseminen voi kestää. Kriminaalihuollon tukisäätiöllä on tarjota vapautuneille vangeille myös päihteetöntä tukitoimintaa (Kriminaalihuollon tukisäätiö, 2022). Kuten vankeusaikanakin, vertaistukiryhmiä vapautumisen jälkeen on tarjolla alueellisten AA-, NA-, A-kilta- tai Kris-toimintojen muodossa (Rautanen, 2021).
Oli kyse sitten vankilasta, jossa rangaistusta suoritetaan tai siviilielämästä vangin vapauduttua, vaikuttaa alueen palvelutarjonta hoidon ja tuen saavutettavuuteen. Kunnan palvelutarjonnasta riippuu pitkälti se, saako apua ja tukea riittävästi. Pienemmissä kunnissa voi tarjonta olla suppeampaa, mutta isommissa kunnissa taas palvelut voivat olla melko ruuhkautuneita. Tukea on tarjolla ja tärkeää olisi, että vanki pystyttäisiin ohjaamaan oikeiden palvelujen pariin mahdollisimman helposti. Esteettömyys palveluiden suhteen tulisi huomioida niin fyysisen, kun psyykkisen ja sosiaalisen näkökulman kautta. Riittävä tuki päihdeongelmaan on oman asunnon lisäksi äärimmäisen tärkeää, jottei vapautunut vanki päätyisi rikoskierteeseen. Valmiit verkostot, hoitokontaktit ja tuki tulisi kartoittaa ja hoitaa mahdollisimman pitkälle, jotta se sitouttaisi vapautuvan vangin myös pysymään päihteettömänä ja rikoksettomana.
On myös sinänsä harmillista, ettei lyhytaikaisvangeille usein ehditä päihdekuntoutusta tarjoamaan. Vapauttamissuunnitelman laatiminen olisikin heidän kohdallaan hyvin tarpeellista, jotta heidät saataisiin oikeiden palveluiden ja hoidon pariin, joka saattaa jäädä täysin väliin vankeusaikana.
Lähteet:
Kriminaalihuollon tukisäätiö. Päihteettömät vertaistoiminnat. Viitattu 6.2.2022.
https://www.krits.fi/apua-ja-tukea/vapaa-aika-ja-paihteettomyys/vertaistoiminnat/
Kris Suomen keskusliitto Ry. Viitattu 6.2.2022.
https://www.krits.fi/apua-ja-tukea/vapaa-aika-ja-paihteettomyys/vertaistoiminnat/
Rautanen M. Päihdelinkki. 15.1.2021. Viitattu 6.2.2022.
Päihdehuoltolaki. 17.1.1986. Viitattu 6.2.2022.
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860041#a41-1986
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Hei,
Totta, että vankilassa vain lyhyen aikaa olevat varmasti jäävät ihan jo siitäkin syystä vähemmälle huomiolle tässä, että aikaa on “liian vähän”, vaikka lyhyen tuomion pitäisi olla hyvä juttu, jos sitä ajattelee rikoksen vakavuuden kantilta.
Olen sitä mieltä, että kaikilla päihdeongelmaisilla tulisi olla yhdenvertaiset mahdollisuudet vieroittautua päihteistä sitä halutessaan, eikä sitä sovi perustella liian lyhyillä tuomioilla, tai esimerkiksi henkilöstöresursseilla.
Katsoin taannoin Yleltä kotimaista dokumenttisarjaa “Linna”, jossa myös näkyi päihderiippuvuus, etenkin yhden vangin kohdalla. Sarjassa ei kauheasti tuotu esille miten tätä päihdeongelmaa rangaistusaikana hoidettiin, mutta jonkinlaisia keskusteluita ohjaajan kanssa käytiin.
Sarjassa tuli ilmi Hämeenlinnan naisvankilan henkilöstöpula siten, että osastoja suljettiin aiemmin ja vangit viettivät selleissään enemmän aikaa.
Voi vain toivoa, että ehkä resurssipula ei koske päihdetyöntekijöitä, tai näyttäydy päihdehoidossa ja tuessa?
Sinun tekstiä lukiessa tuli mieleen, mitenköhän itse päihdeongelmaiset vangit/entiset vangit kokevat päihdehoidon vankilassa ja vapautumisen jälkeen, ja aloin silmäilemään netistä tietoa. Löysin opinnäytetyön, jossa on haastateltu vankeja päihdehoidosta tuomion aikana ja sen jälkeen.
Opinnäytetyössä nousi esille se, että vastaajat ovat olleet sitä mieltä että riittävän hyvää päihdeosaamista puuttuu vankilasta, ja että apu ja tuki katkeaa heti vapautumisen jälkeen. He kokivat, että vankila mahdollistaa hyvän ympäristön vierottautumiselle, mutta aika mahdottomalta yhtälöltä kuulostaa, jos päihdeosaaminen ja resurssi on vähäistä vankeuden aikana, ja se sama jatkuu kotikunnan myötä kun vapautuminen on käsillä. Tässä vaiheessa riski palata käyttämään on todella suuri ja vapautuvalle helppo, ja tuttu polku jonne lähteä. (Flodström & Toivola 2020, 40-42).
Surullista, sillä jokainen päihteistä eroon haluava tulisi ottaa tosissaan, ja tähän pitäisi pystyä reagoimaan vahvalla ja riittävällä ammattitaidolla, ja nopeasti.
Lähteet:
Flodsrtröm, J. Toivola, J. 2020 . Rikoksesta tuomittujen kokemuksia vankiloiden päihdetyöstä Opinnäytetyö. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Viitattu 16.2.2022. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/349790/Flodstr%C3%B6m_Jasmi%20ja%20Toivola_Jenna.pdf?sequence=2
Aihe vankien päihteiden käyttöön liittyen ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta kuitenkin erittäin mielenkiintoinen. Koska päihteiden käytön ongelma on ollut vankien keskuudessa niin laaja ainakin vuonna 2006, on hyvä, että niihin on kehitetty erilaisia palveluita. On myös todella hyvä, että vangeille mahdollistetaan mahdollisimman normaalit olosuhteet, jotta siirtymävaiheet takaisin siviiliin olisivat onnistuneet. Kauralan (2021) blogista ilmeni myös hyviä hoitomuotoja päihdeongelmaisille. Blogista tuli myös ilmi, että vangeilla on mahdollista osallistua mm. työtoimintaan sekä opiskeluun, mikä varmasti ehkäisee myös päihteiden käyttöä.
Toisaalta Kauralan (2021) blogista tuli myös ilmi, että mikäli vanki tarvitsee laitoskuntoutushoitoa, jää hoito usein saamatta, koska maksajaa ei löydy. Edellytyksenä laitoskuntoutukselle on, että Rikosseuraamuslaitos tai kunta toimii hoidon maksajana. Kokonaisuudessaan kaikkien vankien päihdeongelmien laajuuteen nähden tarvittaisiin lisää resursseja kuntoutukseen.
On surullista, että lyhytaikaisvangeille vapauttamissuunnitelmaa ei erikseen tehdä. Tällä varmasti ehkäistäisiin mielenterveys- ja päihdeongelmia. Matalan kynnyksen palvelut olisivat vangeille varmasti erittäin tarpeellisia, koska kynnys hakea apua ongelmiin voi olla erittäin suuri, kun ongelmia elämän eri osa-alueilla on paljon kasautuneena. Hyvänä pidän sitä, että Helsingin vankilassa on lyhytaikaisvankiosasto, jossa vangit voivat ohjaajan kanssa suunnitella esimerkiksi mahdollisuutta päihdekuntoutukseen, sekä selvitellä omia asioitaan. Osastolla on myös jatkuva non-stop kurssi, jossa ulkopuolelta tulleet vierailijat esittelevät palveluitaan.
Lähteet
Kaurala, M. 2021. Vankien päihde- ja mielenterveyskuntoutus on riittämätöntä. Blogikirjoitus. Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto. https://www.ept-verkosto.fi/blog-post/blogi-vankien-paihde-ja-mielenterveyskuntoutus-on-riittamatonta/
Kiitos tärkeästä ja mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Mielestäni on hyvä, että vangeille pyritään tarjoamaan mahdollisimmat hyvät elinolosuhteet. Todennäköisesti moni vanki on kokenut vaikeita asioita aiemmin siviilielämässä, minkä vuoksi on tärkeää, etteivät vangit joudu kärsimään vankilassa. Toisaalta asiallinen kohtelu vankilassa takaa myös sen, että henkilö sopeutuu vankilan jälkeen paremmin siviilielämään.
Surullista on, että henkilöt ovat eriarvoisessa asemassa päihdepalveluiden saatavuuden kannalta. Toivottavasti tulevaisuudessa kaikkien on mahdollista saada yhtä paljon tukea ja apua päihdeongelmiin asuinkunnasta riippumatta. Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa, että mahdollisimman pitkälle tehty suunnitelma tukee vapautunutta vankia siviilielämässä ja ehkäisee siten myös uusien rikoksien syntymistä.