Elämänpolkua voi kulkea lukemattomin erilaisin tavoin. Tarjolla olevien mahdollisuuksien runsauden myötä voi kuitenkin helposti käydä niin, ettei tunnista mitä itse tahtoo. Ympäristö tarjoaa jatkuvasti uusia mullistavia elämäntapamuutoksia ja pikaratkaisuja, joilla voi parantaa itseluottamusta ja statustaan. Muoti ja ilmiöt vaihtuvat sellaista tahtia, että niiden perässä pysyminen käy täydestä työstä. Kuitenkin monesti, valitessaan ulkoisista lähteistä muodostuvan pikatien onneen, voi joutua kauemmas todellisen onnen tavoittamisesta. Jokaisen olisikin hyvä pysähtyä tasaisin väliajoin miettimään mihin suuntaan oma elämä on menossa, ja kenen määrittämillä ehdoilla.
Tuula Helne
Nuorilla on runsaasti paineita pärjätä elämän eri osa-alueilla. Paineet käyvät jo niin suuriksi, että ne vaikuttavat monien mielenterveyteen. Monet kokevat että elämässä on saavutettava täydellisyyttä hipovia tuloksia ja omaa asemaa muiden silmissä parantavia saavutuksia ollakseen riittävä. Paineita aiheuttavat muun muassa opiskelupaikan saanti, opinnoissa pärjääminen, oma riittävyys yksilönä, oma markkina-arvo työntekijänä. Tästä ilmiöstä kirjoittaa myös Kelan tutkimusyksikön tutkimusjulkaisujen päätoimittaja Tuula Helne Blogitekstissään. On niin monta tapaa elää kuin on ihmistäkin. Näin on myös menestymisen kanssa, sitä ei tulisikaan mielestäni määrittää pelkästään taloudellisten ansioiden tai yhteiskunnan asettamia normeja mukailevien saavutusten mukaan.
Henkilökohtaisesti olen havahtunut sellaiseen kokemukseen, että olin menettänyt yhteyden itseeni. Ulkopuolelta tulevat, ihan hyväntahtoisetkin toiveet määrittivät sitä mihin suuntasin, enkä miettinyt tähtäsikö se omaan onneen, vai vain muiden miellyttämiseen. Saatuani asiaan pientä etäisyyttä, olen huomannut, että melkeinpä kaikki tekemäni asiat olivat ulkoapäin ohjautuvaa toimintaa. Tällaisen elämäntavan kautta itseluottamus helposti murenee, kun aina on kysyttävä toisten mielipiteitä ja täytettävä muiden odotukset. Omaa hyvää oloa lähtee myös etsimään jatkossa totutulla tavalla, jonka myötä ajautuu helposti vain kauemmas omien tuntemusten ääreltä. Jokaiselle tekisi hyvää opetella kuuntelemaan ensisijaisesti omia tarpeitaan, ja vasta sen jälkeen keskittyä muiden toiveiden huomioimiseen. Pidemmän päälle tässä voittavat kaikki osapuolet. Ulkoinen motivaatio perustuu palkinnon saavuttamiseen, sellaisena voi toimia vaikkapa arvosanat, materia tai kehut, joita toiminnan seurauksena saavuttaa. Tällainen toiminta harvoin tuo pidempiaikaista onnen tunnetta, koska palkkiosta saatu ilo jää monesti lyhytkestoiseksi.
Tärkeimpänä mittarina tulisikin mielestäni toimia se kuinka onnelliseksi toiminta yksilön tekee. Itse olen alkanut vasta nyt ymmärtämää, ettei muilta saatu arvostus riitä, jos en itse toimi sisäisen motivaationi kautta. Jos ainut polttoaine toimintaan on muilta saatu hyvä palaute, hyvät arvosanat ja mahdollisesti arvostetumpi asema yhteisössä, ei puhti riitä kovinkaan pitkälle. Voi olla pelottavaa pysähtyä kohtaamaan niitä tosiasioita mitä oikeasti elämältään tahtoo. Siinä tilanteessa voi huomata eläneensä vastoin omia arvojaan , ja joutua näennäisesti aloittamaan asioita alusta. Koen että tämmöinen itsetuntemus on merkittävä voimavara, ja se tulee kannattelemaan elämän haastavina hetkinä. Uskonkin että riskinotto ja hetkellinen epävarmuus on taatusti sen arvoista. Omasta puolestani voin puhua kuinka vaikuttavaa ja voimaannuttavaa on, kun onnistuu vihdoin opittua toimintamallia vastaan pysähtymään omien tuntemusten äärelle. Olen huomannut, että rohkealle ja uteliaalle elämässä on paljon enemmän mahdollisuuksia kuin voi kuvitellakaan. Sisäinen motivaatio syntyy sisältäpäin kumpuavasta halusta tai syystä toimia. Tämän motivaation muodon kautta tapahtuva toiminta on usein tehokkaampaa koska toiminta itsessään aiheuttaa iloa ja tyydytystä. Monesti sisältäpäin ohjautuva motivaatio onkin pysyvämpää ja pitkäkestoisempaa.
Jos ihmisiä tuettaisiin nuoruudesta alkaen etsimään suuntaansa sisäisen motivaation ohjaamana, voitaisiin selvitä vähemmillä mielenterveyden haasteilla. Luulen että niin yksilön kuin yhteisönkin tasolla nähtäisiin merkittäviä muutoksia, jos yhteiskunnassa vallitsisi avoimempi ja kannustavampi ilmapiiri yksilöllisiä elämänvalintoja kohtaan.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Jälleen kerran oli ilo lukea tekstiäsi, kiitos! Ja taas oli täyttä asiaa.
Jatkuva oman elämän vertailu muiden elämään on kuluttavaa ja rajoittavaa, eikä ikinä kannattavaa. Itse olen myös elämässäni joutunut pohtimaan paljon mitkä suunnat elämässäni olen valinnut joidenkin muiden ohjaamana, mitkä valinnat ovat seurausta jostain muusta kuin puhtaasti omasta tahdosta. Monilla vanhemmat voivat määrätä tietyn suunnan elämälle esimerkiksi painostamalla tiettyyn koulutukseen tai jopa ystävien tai lähipiirin huolettomat kommentit voivat ohjata meitä kauemmas siitä, mikä on meille itsellemme tärkeää.
Tulevina ammattilaisina meidän tuleekin kiinnittää huomiota siihen, että kannustamme niin nuoria kuin aikuisiakin löytämään oman polkunsa ja luottamaan omiin unelmiinsa ja itseensä.
“On vain yksi ihminen,
jonka kanssa on kilpailtava;
sinä itse.” – Norman Vincent Peale
Oi, tämä kirjoitus kosketti! Voin allekirjoittaa tämän täysin. Toivoisin todella, että nuoria ja meitä aikuisiakin kannustettaisiin löytämään oma tiemme ja tekemään itselle oikeat valinnat. Vanhemmat tarkoittavat hyvää, mutta valitettavan usein haluavat vaikuttaa lastensa ratkaisuihin elämässä.
Onnea ei löydä seuraamalla tai miellyttäällä muita, vaan kuuntelemalla itseään ja omia unelmia.