Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, missä Helsingissä on merkittävää naishenkilöä esittävä patsas? Tai missä setelissä on ansiokkaan uran tehneen naisen kuva?
Tiesitkö että autojen turvallisuustestauksissa käytetyt törmäysnuket ovat miehen keskimitan mukaan tehtyjä, lisäten naisten loukkaantumisriskiä kolaritilanteessa 47%:llä? Ja että älypuhelin on suunniteltu mitoiltaan miehen käteen?
Entä oletko huomannut, että lastenelokuvissa vain kolmasosa puherooleista on naisilla? Ja että joukkokohtauksissa vain noin joka viides hahmoista on nainen?
Jalkapallosta puhuttaessa yleisesti tiedetään, ettei Yhdysvaltojen jalkapallojoukkue ole koskaan voittanut maailmanmestaruutta. Paitsi että Yhdysvaltojen naisten jalkapallojoukkue on voittanut niitä neljä.
Oletko myös huomannut, että naisiin (tai naisen sukupuolielimiin) liittyviä sanoja pidetään useassa kielessä hakkumasanoina, joilla alennetaan toisen arvoa? Onhan se eri olla äijä tai ämmä.
Huomaamattamme elämme monin tavoin edelleen mies-ellei-erikseen-toisin-mainita-maailmassa, eikä naista ole totuttu näkemään toimijana. Silti puolet maailman väestöstä on naisia. Mieheysolettama ilmenee mitä ihmeellisimmissä paikoissa, ja sitä on mielestäni tärkeää pysähtyä välillä kyseenalaistamaan. Mitä se estää tai mahdollistaa?
Päätän kirjoitukseni Caroline Criado Perezin kirjan Näkymättömät naiset omistussanoihin:
”Naisille, jotka jatkavat itsepintaisesti – olkaa vastedeskin helvetin hankalia”.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Mielenkiintoinen aihe! En ole itse aiemmin noita kaikkia asioita tullutkaan ajatelleeksi. Hyvä teksti pistää ajattelemaan ja tämä teki juuri niin.
Mielenkiintoisia pointteja!
Tästä äijä – ämmä asetelmasta kävimme mieheni kanssa juurikin mielenkiintoista keskustelua Farmi -televisiosarjaan liittyen. Sarjassa siis Juha Mieto kutsui Noora Rätyä ämmäksi, mistä Räty suuttui, eikä mieheni aluksi millään meinannut ymmärtää, miksi tämä koki sen niin loukkaavana.
Naisten ja miesten eriarvoisuuteen liittyen, luin juuri artikkelin, missä käsiteltiin naisten palkkakuoppaa historiallisesta näkökulmasta ja sen historiallisista syistä. Suosittelen lukemaan sen! Linkki alla.
https://yle.fi/uutiset/3-11171729
Huippu teksti!
Myös omasta mielestäni ollaan edelleen kaukana tasa-arvoisuudesta monellakin tapaa, vaikka paljon edistystä on tapahtunutkin. Mainitsemiasi kohtia en kuitenkaan itse ole kovinkaan paljon tullut ajatelleeksi, vaan omat hvaintoni epäkohtiin ovat liittyneet lähinnä arkisempiin tilanteisiin ja toimintatapoihin. Kirjoituksesi herätti kyllä kiinnostukseni myös syvemmälle rakennettuun mieheysolettamaan.
Sukupuoliroolittuneet käsitykset elävät vahvasti ja, Noorahoon kommenttiin viitaten, huomasin vastikään itsekin hermostuvani television ääressä. Kyseessä oli Rikkaat ja rahattomat -sarja, jossa rikkaisiin lukeutuva parin miesosapuoli ensin totesi pakkaamisen olevan naisten hommaa. Tämän kuittasin vitsinä sen enempää ajattelematta, mutta kun sama henkilö kävi herättämässä naisystävänsä saatesanoin “Tuu keittää puuroa.” huomasin ärähtäväni telkkarille; “Keitä v***u ite!”. Pienehköjä asioita, mutta kuvaavat mielestäni asennetta ja ajatusmaailmaa.
Kiva huomata, että joku teki postauksen tästä tasa-arvo aiheesta. Juuri sai luettua Rebecca Solnitin kirjan miehet selittävät minulle asioita, jossa pureuduttiin juurikin tähän aiheeseen josta kirjoitit. Siinä oli hyviä esseitä, suosittelen. Oli mielenkiintoista oppia taas lisää postauksesi kautta ja kuulla faktoja, tästä aiheesta ei nimittäin voi koskaan puhua liikaa!
Hei!
Olipa mielenkiintoinen pläjäys. Tas-arvo on aina paljon puhutteleva asia ja, kuten kirjoituksessasi osoitit paljon on asioita joita en olisi edes ajatellut. Olen itse huomannut ja laittanut huomioon tuota nimittelyä. Olen koko ikäni sanonut kaikille, että en ole ämmä ja ei kukaan muukaan. Tästä muiden (kenties miesten) mielestä tässä sanassa ei ole mitään outoa, mutta omaan ja korvaan särähtää haukkumana.
Vaikka olemme päässeet pitkälle tasa-arvon tuomisessa maailmaan, niin huomaa edelleen perus arkipäivisissä asioissa ja joissakin käytännön jutuissa vanhat perusarvot, jotka ovat miesten mukaan tehtyjä.
Tasa-arvon tavoittelu on tulut julki viime vuosikymmenellä suurenemissa määrin, mutta matkaa on vielä paljon. Netissä törmää paljon kirjoituksiin, joissa muutetaan naisten tasa-arvon tavoitteleminen äärimmäiseksi feminismiksi, jolla hlautaan vain naisten valtaa lisää. Tämä on mielestäni erittäin surullista, kun yksinkertaisimmillaanhan tässä on kyse vain tasa-arvosta. Tasa-arvosta, joka mielestäni kuuluu kaikille. Tulla kuulluksi, nähdyksi, tunnustetuksi ja arvostetuksi.
Enää naista ei sentään pidetä miestä tyhmempänä sillä perusteella, että miehen pää on naisen päätä suurempi ja suureen päähän mahtuu enemmän järkeä, kuten 1500-luvulla ajateltiin.
Tasa-arvossa on siis otettu edistysaskeliakin, joitakin vuosien saatossa.
Yksi edistysaskelista on eittämättä #MeToo-liike. Liikkeen ansiosta tyttöihin ja naisiin kohdistuva seksuaalinen häirintä, väkivalta ja vallankäyttö ovat nyt vähän vähemmän tabuja. Yksi liikkeen päätepisteistä, elokuvatuottaja Harvey Weinsteinin keväällä saama saama 23 vuoden vankeusrangaistus seksuaalisesta väkivallasta ja ahdistelusta, lisäsi myös hiukkasen luottamusta, että seksuaalisista rikoksista seuraa rangaistus.
Hollywoodista lähtenyt liike ravisteli erityisesti elokuva- ja kulttuurialoja, ehkä myös jonkin verran länsimaisen keskiluokan piirejä. Onkin kysyttävä, mikä muuttui vai muuttuiko mikään muualla? Huolen nosti esiin myös alkuperäisen Me Too -liikkeen perustaja Tarana Burke lausunnossaan, jonka hän antoi Weinsteinin tuomion julkistamisen jälkeen. ”And, though today a man has been found guilty, we have to wonder whether anyone will care about the rest of us tomorrow”, Burke päättää useiden medioiden julkaiseman lausuntonsa.
Meillä muilla Burke tarkoitti muun muassa köyhien alueiden tyttöjä, etenkin mustia tyttöjä, joiden kanssa työskentelystä alkuperäinen me too -liike sai alkunsa 1990-luvulla. Tuolloin Alabamassa nuorten leirillä musta tyttö tuli Burken luo ja paljasti kokeneensa seksuaalista hyväksikäyttöä. Itsekin hyväksikäytön uhriksi nuorempana joutunut Burke ei kyennyt reagoimaan. Myöhemmin hän ymmärsi, että olisi halunnut sanoa me too – minä myös. Osoittaa omalla tunnustuksellaan tytölle solidaarisuutta ja empatiaa, ja rikkomalla hiljaisuuden lisätä tietoisuutta, miten yleistä seksuaalinen väkivalta on.
Lopetukseksi vielä poiminta samaisesta Caroline Criado Perezin kirjasta Näkymättömät naiset – Näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille, jonka omistuskirjoitukseen lopetit postauksesi. Monissa maissa lukittavat ja turvalliset wc-tilat ovat itsestäänselvyys, mutta ei kolmannessa maailmassa. Vessaa tai vessaksi sopivaa paikkaa etsivä nainen saattaa vetää puoleensa tirkistelijöitä, jopa raiskaajia. Criado Perezin monille kielille käännetystä palkitussa tietokirjassa kerrotaan, että turvallisen vessapaikan etsimiseen kuluu kaikilta kolmansien maisen naisilta vuodessa yhteensä 97 miljardia tuntia.