Minulle tuli eteen Alan Salehzadehin kirjottama artikkeli, jossa hän kertoo asuneensa Suomessa jo 21-vuotta, muttei omista yhtään ystävää. Teksti sai minut miettimään, että onko maahanmuuttajilla vaikeuksia saada ystäviä. Pienen googletuksen jälkeen kävi ilmi, että kyllä on. Maahanmuuttajille järjestetään paljon ystävä toimintaa, jossa vapaaehtoiset toimivat maahanmuuttajille ystävinä.
Päätin kysyä asiasta myös isältäni. Isäni on muuttanut 29-vuotta sitten Ruotsiin pakolaisena. Hän ei saanut sieltä oleskelulupaa, joten hän jatkoi matkaansa Suomeen. Suomessa hän suuntasi suoraan työelämään. Hän ei halunnut opiskella suomen kieltä, sillä hän ei uskonut saavansa jäädä Suomeen. Suomeen tullessaan hän puhui Lingalaa, Ranskaa ja Ruotsia. Isäni oppi suomen kielen töiden ohessa sieltä täältä, joten kielestä muodostui hyvin rikkinäiseksi.
Kysyin isältäni ensimmäiseksi, että montako suomalaista ystävää hänellä on ja hän vastasi, ettei yhtään. Isäni kertoo, että kaikkien vuosien jälkeen suomalaisia on vieläkin vaikea lähestyä. Ihmisillä on vieläkin paljon ennakkoluuloja, kun tuntematon tumma mies lähestyy. Isäni kertoo myös, että kieli on suuressa osassa, sillä monet suomalaiset eivät ole tarpeeksi itsevarmoja puhuakseen englantia ja isäni ei puhu suomea niin, että pystyisi pitää pitkää syvällistä keskustelua yllä.
Isäni työskentelee nykyään palvelutalossa vanhusten parissa. Puhuimme siitä, että suomalaiset ovat yleensä läheisiä työkavereiden kesken ja kysyin, että onko hänellä sama tilanne. Hän kertoi, että kohtaa ajoittain vielä rasismia työpaikallaan ja ei sen takia halua ystävystyä heidän kanssaan. Hän on myös käynyt koulut Suomessa englannin kielellä, joten sieltäkin sai vain maahanmuuttaja ystäviä.
Isälläni on muutama hyvä ystävä ja he ovat samasta kotimaasta kuin hän. Kaksi heistä hän on tuntenut jo kotimaassaan, mutta kaikkiin muihin hän on tutustunut vasta Suomessa. Hän kertoo, että Kongolaisilla on pienet piirit ja siksi heidät on helppo löytää ja tutustua. Isäni käy myös paljon latino illoissa tanssimassa, jossa hän on tutustunut muihin maahanmuuttajiin. He käyvät yhdessä viettämässä iltoja, muttei ole niin läheisiä, että kyläilisivät toistensa luona. Hän kertoo, että maahanmuuttajat yleensä ystävystyvät keskenään koska ovat niin sanotusti ulkopuolisia, joten se on yhdistävä tekijä.
Mielestäni on hyvä, että maahanmuuttajille järjestetään erilaisia vapaaehtois kavereita, mutta monelle semmoiseen lähteminen voi olla suuri kynnys. Löysin netistä myös ensimmäisessä blogikirjoituksessani mainitsemani kahvilan, joka oli tarkoitettu maahanmuuttaja, sekä kantaväestön äideille. Mutta en löytänyt nopealla googlauksella mitään muuta toimintaa/kahvilaa, jossa maahanmuuttajat voisivat ystävystyä kantaväestön kanssa. Aika paljon oli myös suunnattu vain naisille ja äideille, miehet tuntuvat jäävän hieman näiden palveluiden ulkopuolelle.
Lähteet:
Alan Salehzadeh. 21 vuotta Suomessa eikä minulla ole yhtäkään ystävää. 2020. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/alan-salehzadeh/21-vuotta-suomessa-eika-minulla-ei-ole-yhtakaan-ystavaa/
MML. Ystäväksi maahanmuuttajaäidille- toiminta. 2021. https://www.mll.fi/vanhemmille/toiminta-lapsiperheille/ystavaksi-maahanmuuttajaaidille-toiminta/
Yle. Maahanmuuttajaäidit oppivat suomen kieltä yhteisissä tapaamisissa. 2019. https://yle.fi/uutiset/3-10990910
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Hei, ihan mielenkiinnolla olin lukenut ja tutkinut sinun kirjoittama blogi. Ehkä vähän samastun sinun isäsi kanssa. Itse tulin Suomeen 2006 vuonna ja minulla ei ole yhtään suomalaista kaveria. Mielestäni monet suomalaiset ovat kylmiä ja niitä todella vaikea lähestyä. Myös olin kokenut paljon rasismia itsensä koska olen ulkomaalainen, vaikka tulin juurien perusteella Suomeen. Työpaikassa myös olen kokenut rasismia tai sanotusti Mikroagressioita ja kateutta. Kommunikoin suomalaisten kanssa ongelmitta työpaikalla tai koulussa mutta ei ole yhtään kavereita. Jotenkin on helpompi olla ulkomaalaisten kesken koska me tuemme toisiamme ja ymmärrämme hyvin. Valitettavasti tänäkin päivänä, vaikka on jo 2022 rasismia ja syrjintä on olemassa mitä on todella ikävä juttu. Vaikka sitä ei näytetään enää niin avoimesti, kuitenkin minä aistin sitä aina välillä. Myös mielestäni on kiva, että maahanmuuttajille pidetään erilaisia kerhoja missä ne voi ystävystyä. Just toisessa kurssissa vähän aika sitten oli pitänyt ohjausta ja aktiviteettia ulkomaalaisille naisryhmälle, palaute oli positiivinen ja he halusivat, että ohjaus olisi jatkunut.