Tässä blogi postauksessa pohdin perheen sisäistä kaaosta viitaten ensimmäiseen kirjoituksiani, joten suosittelen tutustua siihen ensimmäiseen postaukseen, missä pohdin lapsiperheen mielenterveys haasteita korona-aikana, voit lukee sen tästä.
Kyseessä on perhe, jolla on lapsi. Ensimmäisessä postauksessa mainitsemani UNICEFin raportin mukaan, kannattaa paneutua vanhemmuuden tukemista, tarkemmat tiedot löytyy tästä.
Me kaikki tiedämme lapsuuden traumat voi tulla esille aikuisikäisenä, ja vaikuttaa koko loppu elämää. Tilanne vaikuttaa myös perheen lapsille, jos huoltajan lapsuuden trauma paljastuu esim. lapsen syntymisen jälkeen, ja hyvin mahdollista, että se vaikuttaa.
Pitkittynyt mielenterveys ongelma voi johtaa moneen eri ongelmiin, esimerkiksi väkivaltaan, masennukseen, päihteiden käyttö, poissaoleminen kotoa jne. Tällöin se vaikuttaa lapsen kehitykseen, kun kiintymissuhde heikkenee.
Lapsen selviytymiskyky on riippuvainen saamasta turvasta ja hoivasta. Lapsen keinot selviytyä vaikeiden kokemusten kanssa ovat vielä kypsymättömiä, siksi lapsi saa turvaa aikuisilta.
Lapsen kokema trauma ei välttämättä ulkoisesti näy, kuten fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Myös vanhemman poissaolevuus, henkinen väkivalta, avuttomuus ja laiminlyönti voivat johtaa kehitykselliseen traumaan.
Aikuisikäisenä nämä kokemukset voivat tulla näkyville ihmisen suhtautumisessa itseensä ja toisiin. Eli ihminen saattaa taantua avuttomuuteen tai pyrkiä vihamielisesti ja kontrolloivasti vaikuttamaan kumppaniinsa.
Mutta on tärkeää saada apua ennen kuin tilanne menee huonompaan suuntaan. Avun saaminen voi tapahtua perheen omasta toimesta, eli molemmat vanhemmat voi päättää hakea yhdessä apua tai joskus yksi heistä hakeutuu. Hyvin mahdollista myös, että joku tekee lastensuojeluilmoitus ja siitä kautta etenee. Tärkeintä on se, että uskaltaa kysyä apua.
Jokaisella kunnalla on velvollisuus järjestää asukkaille sosiaalipalvelua ja tukea perheitä.
Perheille suunnattu osa palveluita ovat esimerkiksi tukiperheet, lastenvalvoja, päivähoito, perhetyö, lastensuojelu, kasvatus- ja perheneuvontaa. Varsinkin kotipalvelu voi olla aika hyvä ennaltaehkäisevä tuki perheelle (Mielenterveystalo 2022).
Kuten ensimmäisessä kirjoituksessani mainitsin, yli puolet kansalaiset hakisivat apua järjestöjen kautta. Suomen sosiaali ja terveys alan valtakunnallinen kattojärjestö SOSTE on listannut yli 200 järjestöä, missä kaikki voi helposti löytää oman tarpeensa sopiva tuki järjestönsä (SOSTE 2022). Tämän linkin kautta pääsee etsimään sopivan järjestön.
Lähteet:
Mielenterveystalo 2022. Perheiden tukeminen. Viitattu 10.2.2022
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/sosiaalipalvelut/Pages/perheiden_tukeminen.aspx
SOSTE 2022. SOSTEn jäsenet. Viitattu 10.2.2022
https://www.soste.fi/sosten-jasenet/
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kiitos Gegi, kun nostit esiin lasten mielenterveyden haasteet, ja siitä aiheutuvat seuraukset.
Kuten totesit, kunnilla on sosiaalihuoltolain mukainen velvollisuus järjestää palvelua perheille, ja pyrkiä tukemaan koko perheen hyvinvointia.
Perhetyötä ja sen historiaa tarkemmin tuntematta olen ymmärtänyt, että 1970-luvulla perhetyö oli kodinhoidollista apua, jossa olennaista oli toiminnan ja työn sijoittuminen asiakkaan kotiin. Eli auttaminen oli arkista ja kestoltaan pidempää. 1980 luvulla- kodinhoito apu muuttui kotipalveluksi, jota voitiin toisissa tapauksessa tuottaa myös kodin ulkopuolelle. 1990- luvulla taas leikattiin erityisesti kotona auttamisesta, ja lapsiperheiden kotipalvelu väheni selkeästi.
Tämän jälkeen perhetyötä on varmasti kehitetty lukuisissa projekteissa ja eri-laisissa hankkeissa. Perhetyön alkuperäisestä sisällöstä, arjen tukemisesta, on jäljellä melko vähän. Tämän hetken perhetyö on terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan asiakkaan ja hänen perheensä hyvinvoinnin tukemista, jonka tarkoituksena on koko perheen voimavarojen vahvistaminen ja vuorovaikutuksen parantaminen. Perhetyöllä siis lähtökohtaisesti tarkoitetaan perheen kotona tehtävää työtä ja se on parhaimmillaan käytännön avun ja psykososiaalisen tuen yhdistelmä. Jos olen tulkinnut tarjottua palvelua oikein, perhetyötä tehdään useimmiten virka-aikana, klo:8–16 välillä, ja perhetyö on pääsääntöisesti keskustelevaa, ja jonka avulla pyritään ratkomaan esimerkiksi perheen sisäiseen vuorovaikutukseen tai kasvatukseen liittyviä haasteita.
On havaittu, että eri kunnissa ja kaupungeissa perhetyötä toteutetaan hyvin eri tavoin, eri nimillä, ja eri ammattinimikkeillä. Perhetyön lisäämisen myötä perheiden saama konkreettinen, käytännön ja kodinhoidollinen, kotipalvelun tarjoama apu on vähentynyt selvästi. Sen tarve olisi mielestäni kuitenkin ilmeinen, perheiden jaksamisen tueksi. Jos perhe saa keskusteluavun lisäksi konkreettista apua, kuten lasten hoitoa, siivousta tai ruoan valmistusta, uskoisin, että vanhempien voimavarat keskittyä lapsen mahdollisiin haasteisiin lisääntyvät.
Perhepalveluiden kehittäminen ja resursointi sekä suuntaaminen siten, että kaikki perheet saavat tarvitse-maansa apua ja tukea, on vahvasti myös poliittinen asia. Onko oikein, että perheille tarjotaan palvelua X, vaikka tarve olisi asialle Y, mutta sitä ei ole saatavilla? Ja jos kieltäydyt palvelusta X sen tarpeettomuuden vuoksi, kirjataanko perheen tietoihin ”kieltäytyy tuesta”? Mikä on oikeaa auttamista, kenelle se kohdennetaan? Ja kuka määrittelee, mitä apua on tarjolla ja mitä tarvitaan?
Monta kysymystä, johon varmasti kaikilla on hyvä tahto löytää vastaus. Päämääränä on kuitenkin lapsen hyvinvointi ja koko perheen hyvä sekä turvallinen arki. Häiriökysynnälle ei perhetyössä ole varaa.
Lähteet:
Perhetyö ja tehostettu perhetyö. https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/lastensuojelun-avohuolto/lastensuojelun-avohuollon-tukitoimet/perhetyo-ja-tehostettu-perhetyo