Olen 1960-luvulla syntynyt ja omassa lapsuudessani ja nuoruudessani ei olisi tullut mieleenikään, että kumpikaan isoäitini olisi nauttinut alkoholia saati ollut humalassa. Itse asiassa lähipiirissäni ei tainnut olla yhtäkään serkkua tai ystävää, jolla olisi ollut juopotteleva isoäiti. Joku sherry-pullo saattoi jonkun kaapista löytyä. Isoisät olivat sitten asia erikseen.
Ikääntyneiden alkoholinkäyttö on lisääntynyt 1980-luvulta alkaen. Tähän on ollut vaikuttamassa mm. vapaampi alkoholikulttuuri kuin edeltäneillä sukupolvilla, elinajanodotteen kasvu, parantunut terveydentila ja tulojen nousu. Alkoholinkäyttökulttuurin muutokset näkyvät etenkin naisten kohdalla ja raittiita naisia on suhteessa vähemmän kuin ennen. Useimmiten tavat käyttää alkoholia muodostuvat jo nuorempina ikävuosina ja vain noin kolmasosalla alkoholin runsaampi käyttö on alkanut eläkkeelle
jäämisen jälkeen. (Strand, Aho & Rapeli 2022, 22.)
Suurin osa ikääntyneistä hallitsee alkoholin käyttönsä. On olemassa kuitenkin riskikäytön rajat ylittävä ryhmä, joka täytyy osata huomioida palvelujärjestelmissä. Tästä riskikäyttöryhmästä 2/3 on käyttänyt alkoholia runsaasti koko elämän, 1/3:lla runsaampi käyttö on alkanut eläkkeelle jäämisen yhteydessä ja lisäksi on kolmas pieni ryhmä, joka käyttää maltillisesti alkoholia, mutta samaan aikaan yhteisvaikutusta aiheuttavia lääkkeitä. (Ikääntyneiden päihdetyö.fi 2022.)
Ikääntyneitä lähellä työskentelevät, esim. kotihoidon työntekijät, näkevät lisääntyneen alkoholinkäytön aiheuttamia ongelmia konkreettisesti. Ikäviin tilanteisiin joutuvat esimerkiksi yksin jääneet iäkkäät, jotka hakevat alkoholista lohtua yksinäisyyteen. Voidaan hakea myös apua nukahtamiseen, mutta ongelmat vain lisääntyvät, koska alkoholi itse asiassa aiheuttaa unettomuutta, ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta. Kotihoidon työntekijät voivat kotikäynneillä törmätä humaltuneeseen asiakkaaseen, jolla on jäänyt lääkkeet ottamatta, ruokakaupassa käymättä ja hän on saattanut kaatua ja loukkaantua. (Vuorela 2017.)
Runsas alkoholinkäyttö voi vaikuttaa haitallisesti myös ikääntyneen taloudelliseen tilanteeseen. Alkoholi on Suomessa kallista etenkin suhteessa pienituloisen eläkeläisen tuloihin. Jos arki keskittyy pitkälti alkoholin hankkimiseen ja käyttämiseen, saattaa myös laskuja jäädä maksamatta ja kierre on valmis.
Päihteidenkäytön puheeksiotto ei välttämättä ole helpoimpia asioita sosiaalialan ammattilaisen työssä, eikä varsinkaan ikääntyneiden kanssa. Tilanteisiin saattaa liittyä häpeää ja ongelmien salaamista. Puheeksioton tulisikin liittyä rutiininomaisesti eri toimenpiteisiin ja palveluihin. Kun asia otetaan puheeksi kaikkien kanssa eri tilanteissa, sitä ei koeta leimaavana vaan neutraalina keskustelunavauksena. Lähtökohtana on hyvä olla lyhytneuvonta (valistamisen sijaan), muutokseen motivointi ja ikäeettinen kohtaaminen. Tällöin pyritään mahdollistamaan muutos ja antamaan siihen välineitä kunnioittaen ikääntyneen itsemääräämisoikeutta. (Strand, Aho & Rapeli 2022, 14.)
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kiitos kun sinä otit asian puheeksi. Koronapandemialla vielä varmasti oma osansa ikääntyneiden alkoholin käytön lisääntymiseen kun yksinäisyyskin on lisääntynyt. Olin itse terveyskeskuksen aulassa klo 8 aamulla, ja viereeni istui hyvin siististi pukeutunut mummeli pappansa kanssa. Papan mennessä röntgeniin, mummo kaivoi käsilaukustaan viinapullon ja huitaisi sen kurkkuunsa yhdeltä istumalta. Tämänkin mummon kohtalo jäi mietityttämään, miksi en avannut suutani ja kysynyt vaikka kuulumisia? On surullista, kuinka paljon juuri näitä yksinäisiä vanhuksia jääkin kotiin, ja ainoa kontakti päivän aikana voi olla tämä kotihoidon (kiireinen) työntekijä.
Puheeksi ottaminen voi olla vaikeaa, oli sitten kyseessä oma läheinen, tuttu tai asiakas. Asia tulee esittää hienovaraisesti, toista loukkaamatta ja kunnioittaen, mutta kuitenkin avoimesti ja rohkeasti. Oman huolen sanoittaminen ääneen voisi olla yksi hyvä lähestymistapa. (THL, 2022.) nhttps://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/kehittyvat-kaytannot/dialogiset-toimintavat/dialoginen-huolen-puheeksi-ottaminen
Hei,
ja kiitos kirjoituksestasi. Aihe on ajankohtainen ja lisääntynee jatkossa. Juomiskulttuurin muutoksen myötä ikääntyvät taxfree-hamstraajat ovat tottuneet kuluttamaan alkoholia enemmän kuin omat vanhempansa. Viiniä ruoan kanssa, konjakkia avecina, saunaolut jne. ovat normaalia arkea. Ystävien kanssa ravintolassa, yksillä töiden jälkeen, terassille kesällä. Alkoholista on tullut uusi normaali, pientä tissuttelua ja siemailua viikoittain. Työ rytmittää ja estää yleensä liikakäytön, mutta eläkeikäisten viikko-ohjelman muutos ja mahdollinen yksinäisyys antavat uudenlaisen aikataulun alkoholille: ei tarvitse miettiä promilleja, kun ei välttämättä tarvitse istua auton rattiin heti aamusta! Alkoholi tunnetusti turruttaa.
Audit-testejä on tullut tehtyä entistä iäkkäämmille -etenkin rouville- viime aikoina. “Ennen vanhaanhan” alkoholistit olivat lähinnä miespuolisia laitapuolenkulkijoita eivätkä hyvin puettuja rouvaihmisiä. Ikääntyminen voi olla raskasta eikä yksinäisyyttä ainakaan helpota tosiasia, että nykyihmiset elävät melko vanhoiksi hyvän terveydenhuollon ansiosta. Lapsien olisi hyvä välillä seurata ja tiedustella vanhempiensa alkoholin käyttöä, ja myös uskaltaa puuttua siihen ajoissa. Uskaltaminen on vaikeaa, koska vastassa voi olla kiukkua, raivoa ja kieltämistä. Yleensä kaikkia yhtäaikaa. Toivottavasti nuorempien sukupolvien järkevämmäksi muuttumassa oleva alkoholin käyttötapa tarttuisi myös ikääntyneeseen väestöön, ja eläkeläiset pystyisivät nauttimaan oloneuvospäivistään kirkkain silmin.
Hei!
Kiitos blogi- kirjoituksestasi. Aiheena se on edelleenkin varmasti osittain tabu, mutta sellainen joka kaikkien pitäisi tiedostaa. Ongelma ei ole näkyvä, se ilmenee etenkin yksinäisten vanhuksien suljettujen ovien sisällä. Vanhusten yksinäisyys on lisääntynty huomattavasti pidempien välimatkojen, urakeskeisyyden ja perhe- elämään kohdistuvien paineiden kasvettua. Silloin aikaa ei välttämättä jää huomioida iäkkäitä sukulaisia. Perhekeskeisyys on muuttunut koskemaan vain omaa ydinperhettä sen sijaan, että siihen kuuluisi luonnollisesti useampi sukupolvi.
Omalla kohdalla olen joutunut todistamaan isän äitini ja isäni alkoholisoitumista eläkkeellä. Toivoisin ja uskoisin itselläni olevan mahdollisuus rikkoa ketju.
Isän äidilläni oli tapana eläkkeellä ottaa päivittäin pieni snapsi konjakkia sydänlääkkeeksi. Monta vuotta tilanne pysyi tässä, mutta alzhaimerin myötä tilanne alkoi riistäytyä käsistä. Mummolla oli pulloja piilossa ja hän naukkaili niistä salaa pitkin päivää. Tilanteeseen puuttuminen oli minulle vaikeaa, koska tunsin mummoni tuntevan asiasta häpeää, enkä halunnut lisätä enää hänen häpeäänsä. Lisäksi välimatkamme oli sen verran pitkä, että tapasimme harvoin. Tilanne meni lopulta niin pahaksi, että mummoni joi niin paljon kuin vain käsiinsä sai ja sitten kutsui ambulanssin avukseen ollessaan jo niin pahoinvoiva. Tilanne ratkesi mummoni päädyttyä osastohoitoon.
Isäni joi eri syistä. Hänelle oli aina maistunut alkoholi, mutta sairaseläkkeelle päästyään tilanne lähti luisumaan käsistä. Hänellä oli kipuja ja lääkkeet eivät tuntuneet auttavan niihin. Kipujen takia hän ei pystynyt elämään täysin sitä elämää, mitä oli tottunut elämään. Hän lääkitsi itseään viinalla. Muutettuaan takaisin synnyinseudulleen hän koki myös suurta yksinäisyyttä. Joskus hän totesi minulle, että viina on hänen ainoa ilonsa elämässä ja siitä hän ei aio luopua. Silti hän ei ikinä myöntänyt olevansa alkoholisti tai että viina olisi ollut hänelle ongelma tai että hän olisi ollut masentunut. Lopulta hän menehtyi sydänkohtaukseen ja maksakirroosiin vähän yli kuusikymppisenä. Sukulaiset, ystävät ja naapurit eivät olleet tajunneet hänen juoneen niin paljon.
En usko, että olisin millään pystynyt lopettamaan kummankaan juomista, tilanteet menivät niinkuin menivät. Kumpikaan ei olisi ollut valmis myöntämään minulle tai kenellekkään ongelmaansa. Ainoa mitä pystyin tekemään oli olla osa heidän elämäänsä niin hyvinä kuin huonoina hetkinä, yrittää lievittää heidän yksinäisyyttään ja pahaaoloaan tuomitsematta heitä.
Pitäkää yhteyttä sukulaisiinne vaikka he eivät olisikaan osa ydinperhettänne, olkaa kiinnostuneita heidän asioistaan, tavatkaa heitä, selvittäkää mitä eläkeläisten palveluita heidän alueellaan on ja rohkaiskaa heitä osallistumaan niihin. Näin ehkä he eivät tule kokemaan yksinäisyyttä, joka altistaa alkoholismille.