Kiitos, kun kuljitte Mieron tiellä kanssamme!

Aiheemme oli Mieron tiellä ja käsittelimme blogeissamme päihteidenkäyttöä eri näkökulmista. 

Päihderiippuvainen kohtaa huonoa kohtelua ja syrjäytyneisyyttä. Monesti syynä on ympärillä olevien ihmisten tiedon puute. Tämä aiheuttaa ennakkoluuloja ja pelkoa päihteidenkäyttäjiä kohtaan. Toki on viisautta ymmärtää, milloin on hyvä hetki keskustella päihderiippuvaisen kanssa. Voimakkaan käytön seurauksena voi käytös olla arvaamatonta ja aggressiivista. Lisäksi päihteiden vaikutuksen loputtua, seuraa monesti mielialalaskut ja fyysiset vieroitusoireet. Näissäkin tilanteissa ammattilainen osaa varmasti käsitellä oikein, kun on saanut tarvittavat tiedot ja taidot. Puhumattakaan moniongelmaisista erityisryhmistä. 

Haluaisimme muistuttaa kaikkia, että päihderiippuvuus ei ole oma valinta. 2 tyypin diabetes ei ole oma valinta. Molempiin voi omilla teoillaan vaikuttaa. Lääkäriliiton sivulla sanotaan, että moni hyväksyy osittain omilla elämänvalinnoillaan syntyneen ylipainon, verenpainetaudin, diabeteksen ja urheiluvamman, mutta päihderiippuvaiset saavat kokea häpeää ja leimautumista. Tämän blogin myötä ajatuksemme siitä, että teitä päihteiden käyttöön on yhtä monta kuin on käyttäjää, on vahvistunut. Ehkä tässä piileekin myös päihteidenkäytön hoitomuotojen ja hoitopolkujen ongelmallisuus. Hoidon täytyy olla yksilöllistä ja omia tarpeita vastaava. Päihdetyössä se on eritoten tärkeää, sillä onnistunut hoito on yleensä eri tahojen hyvän yhteistyön summa.  

Päihteidenkäyttöön liittyen joskus sanotaan, että kyseessä on yksilön oma päätös ja valinta. Blogissamme on kuitenkin käsitelty paljon myös päihderiippuvaisten läheisten hätää, ja voidaankin todeta, ettei riippuvuus ja siihen liittyvät ongelmat kosketa koskaan vaan käyttäjää itseään, vaan niistä kärsii myös käyttäjän lähipiiri. Helsingin Sanomissa julkaistiin tällä viikolla koskettava artikkeli liittyen juurikin huumeita käyttäneen pojan äidin kokemuksiin ja tuskaan. Osa päihderiippuvaisen omaisista ja läheisistä voi itse olla läheisriippuvaisia, jolloin heidän hoitamisensa olisi hyvin tärkeää.  

Koimme blogin kirjoittamisen hyvin antoisana ja opettavaisena. Muiden blogien lukeminen kehitti taitoamme tulkita, mikä tekstissä on rakentavaa ja mitä kohtia olisi voinut jättää pois. Toki omalle tekstille sokeuduimme helpommin ja olikin kehittävää saada ryhmältä palautetta ja vinkkejä. Tehtävänanto oli mielestämme sopivan mittainen. Hieman meitä jäi harmittamaan, kun kaikki postaukset eivät keränneet kommentteja. Johtuuko tämä kenties siitä, että postauksia tuli yhteensä niin paljon, että kaikkia ei ehditty lukea? Toisaalta tämä kerryttää tietoa siitä, mitkä aiheet ovat kiinnostaneet eniten lukijoita.  

Pidimme myös siitä, että blogin myötä oli mahdollisuus tutustua samaan aiheeseen 12 eri näkökulmasta. Koemme, että tämän tehtävän myötä meillä on laajentunut käsitys päihteidenkäyttäjästä ja heidän maailmastaan. Samaan hengenvetoon voimme todeta, että 12 eri blogikirjoitusta, ei todellakaan ollut tarpeeksi avaamaan päihteidenkäyttäjien koko maailmaa. Olemme kaikki erittäin tyytyväisiä, että valitsimme aiheen, josta meillä oli erittäin vähän tietoa lähtökohtaisesti ja haastoimme itseämme heittäytymällä tuntemattomaan. 

Lopuksi haluamme kiittää kaikkia teitä lukijoita ja kommentoijia siitä, että olette kulkeneet kanssamme Mieron tiellä.

Kiitos!

Noora, Laura, Karba & Summer

Jätä kommentti

Vastaa