Mistä tietää

Kuva: Pixabay

Tällä viikolla vietetään Mielenterveyden keskusliiton koordinoimaa valtakunnallista Mielenterveysviikkoa, joka on järjestetty vuodesta 1974 lähtien viikolla 47. Tämän vuoden teemana on Mistä tietää? Teeman on tarkoitus herätellä pohtimaan omaa sekä läheisten vointia ja jaksamista. Mistä tietää esimerkiksi, että läheinen ei voi hyvin? Sivusin edellisessä blogikirjoituksessani toisen ihmisen kohtaamista ja uskon aidon kiinnostuksen ja kuuntelemisen olevan tärkeässä roolissa tässäkin.

Joudun työssäni kiinnittämään päivittäin huomiota siihen, miten kohtaan toiset -varsinkin asiakkaat, mutta myös työkaverit. Aamun ensimmäiset kohtaamiset asiakasta vastaanottaessa ovat tärkeimmät, iltapäivän erkanemisia kuitenkaan väheksymättä. Useamman kerran peräkkäin toistaessani ”Hyvää huomenta”, ”Mitä kuuluu?” jne. korostuu jokaisen kohtaamisen ainutkertaisuus, kuten myös oma läsnäoloni ja kehonkieleni tilanteessa.

Oman kokemukseni kautta pidän kiirettä yhtenä pahimpana kuuntelemaan keskittymisen esteenä. Mari Friskin kuuntelemisen taitoa työelämässä käsittelevässä artikkelissa teologian tohtori ja dosentti Raili Gothóni mainitsee kuuntelemisen esteinä lisäksi mielessä pyörivät ajatukset, huolet ja ennakkoluulot. Hän myös muistuttaa kehonkielen tärkeydestä ja sen kautta helposti välittyvästä väsymyksestä, turhautumisesta ja ärtymyksestä. Joudun myöntämään, että varsinkin väsyneenä kohtaamisissani olisi toisinaan parantamisen varaa.

Kuulluksi tulemisen merkitystä ihmisen hyvinvoinnille ei voi väheksyä. Ylen nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tärkeyttä käsittelevässä artikkelissa Juho Mertanen, Mieli ry:n asiantuntijapsykologi, kertookin kuuntelemisen edistävän sekä omaa että toisten hyvinvointia. Hän sanoo aitojen kohtaamisten, jotka saavat olon hyväksytyksi, olevan tärkeitä arjen voimavaroja. Tämä kertoo mielestäni kuulluksi tulemisen tärkeydestä kaikissa arjen ympäristöissä.

Mistä tietää, olenko hyvä kuuntelija esimerkiksi kotioloissa. Liian usein huomaan jälkikäteen, että en taida kunnolla muistaa, mitä lapseni tai mieheni hetkeä aikaisemmin puhui minulle. Tämähän johtuu varmasti siitä, että en ole pysähtynyt kuuntelemaan. Gothónin mainitsemat mielessä pyörivät ajatukset on vaikea siirtää taka-alalle, kun tekemistä on paljon. Lohduttaudun kuitenkin sillä, että huomiotani ei tällöin vie kännykkä ja sosiaalinen media. Sillä itse koen kovin ärsyttävänä, jos keskustelukumppani keskittyy puhuessani kännykkäänsä. Ilman katsekontaktia ja kiinnostunutta kuuntelijaa ei tule kovin merkittävä olo. Lohduttavaa on sekin, että Gothónin mukaan kuuntelemista voi opetella.

Mieli ry:n sivuilta löytyy materiaaleja kuuntelemiseen ja vuorovaikutukseen https://mieli.fi/fi/kymppikymppi/materiaalit

Lopuksi vielä Mertasen viisi vinkkiä parempaan kuuntelemiseen ja kohtaamiseen:

  1. Pysähdy ja ole läsnä
  2. Kysy avoimia kysymyksiä
  3. Anna tilaa tunteille ja hiljaisuudelle
  4. Varmista, että olet ymmärtänyt oikein
  5. Ilmaise erimielisyytesikin ystävällisesti

Lähteet:

Frisk, M. 2020. Kuuntelemisen taito hioutuu elämänkokemuksen myötä. Super. https://www.superlehti.fi/tyoelama/osaatko-kuunnella/

Pelo, M. 2020. Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen on mielenterveydelle supertärkeää, siksi aitoa kuuntelemista voi ja kannattaa opetella. Yle. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/10/10/nahdyksi-ja-kuulluksi-tuleminen-on-mielenterveydelle-supertarkeaa-siksi-aitoa

6 kommenttia artikkeliin ”Mistä tietää

  1. Nauristo

    Hei Jysky,

    Kirjoitat todella hyvin tärkeästä aiheesta. Olen itse huomannut varsinkin nyt korona-aikana, että keskittyminen aitoon ja avoimeen vuorovaikutukseen ja kuuntelemiseen on muuttunut hankalemmaksi, kun mahdollisuudet nähdä ihmisiä livenä rajoittuvat. Olen omasta mielestäni aina ollut aika hyvä kuuntelija, ja olen kiinnostunut muiden mielipiteistä ja heidän asioistaan. Koen kyllä samaa, että väsyneenä omassa vuorovaikutuksessani ja kehonkielessäni olisi parannettavaa.

    Vaikka kännykällä pelaaminen, sosiaalisen median scrollaus tai TV:n katsominen onkin kivaa, tulisi jokaisen ottaa päivästään aikaa vuorovaikutukseen ilman häiriötekijöitä. Kohtaamisista saa paljon enemmän irti, kun molemmat osapuolet ovat paikalla sekä henkisesti että fyysisesti.

  2. Anni Siitonen

    Hei,
    Kiitos blogipostauksestasi, kirjoitit tärkeästä aiheesta!

    Etenkin mielenterveyteen liittyvissä asioissa monesti tuntuu varmasti vaikealta tuoda omia haasteita esiin. Syitä varmasti tähän on hyvin monia, yhtenä ehkäpä mielenterveyden häiriöiden stigma. On ollut ilo seurata, kuinka mielenterveyteen liittyvä stigma on selkeästi vähentynyt viimeisten vuosien aikana – ja tästä voi kiittää erityisesti aiheen laajempaa käsittelyä muun muassa sosiaalisessa mediassa ja blogeissa.

    Liian usein moni asia jää havaitsematta, sillä en ole kuunnellut tarpeeksi hyvin. Keskustelutaitoja olisikin hyvä harjoittaa etenkin harjoittelemalla kuuntelemista. Mielestäni puhumisen taitoon keskitytään usein ihan liikaa esimerkiksi vuorovaikutustaitoja harjoitellessa.

    Loppujen lopuksi ihmisistä voi saada yllättävänkin paljon “irti”, mikäli oikeasti osoittaa aitoa kiinnostusta ja kuuntelee mitä toisella on sanottavaa. Itse olen huomannut, että etenkin vähäpuheisempien ihmisten kanssa avoimet kysymykset ovat tärkeitä, sillä niiden avulla on helppo päästä tutustumaan toiseen paremmin.

  3. TinaL

    Kiitos tärkeästä tekstin aiheesta. Kiireen ohella itse näen rutiininomaisen käytöksen esteenä hetkessä ja tilanteessa läsnäololle. On eriasia huikkaako huomenet velvollisuuden tunteesta, kun näin nyt tähän vuorokauden aikaan tehdään vai kohtaako jokaisen ihmisen ajatuksella, vaikka vain ohimennen ja tervehtii lämmöllä juuri häntä. Silti tästäkään ei pidä ottaa taakkaa, vaan pyrkimys ja tilanteeseen havahtuminen on tärkeintä. Edeeten itseen ja omaan toimintaan armollisesti suhtautuen.

    Aidolla läsnololla saa paljon aikaan. Hyvä mieli leviää, kun jokainen tuntee tulevansa kohdatuksi, itse saa virtaa, kun omalla tekemisellä on merkitystä ja sen huomaa selkeämmin, kun ei vain kulje jossakin kiireen sanelemassa tahdissa ja ajatukset jo seuraavassa tehtävässä. Tämä koskee tosiaan, kuten kirjoitit, niin kodin arkea kuin vaikka työelämää.

    Myös tuo, on tärkeää, että antaa tilaa hiljaisuudelle, ajatuksien virralle ja vastavuoroisuudelle. Meitä on moneen junaan. Jotkut ovat nopeita, toiset hitaammin tai harkitummin prosessoivia, niin antamalla aikaa ja läsnäoloa, saattaa saada huomata eri puolia ihan tutuissakin ihmisissä 😊 Ei anneta oman ensimmäisen ajatuksen (kenties aiempien kokemusten värittämän) määrittää vuorovaikutusta, vaan annetaan toiselle mahdollisuus ja tilaa selittää ja kertoa asioita. Kuunnellen ja kysellen pääsee pitkälle!

  4. Jysky

    Kiitos kommenteistanne Nauristo, Anni ja TinaL.
    Mukava huomata, että muutkin kokevat tärkeänä minussa paljon ajatuksia ja tunteitakin herättävän aiheen.

    Olen samaa mieltä kanssasi Nauristo, että koronan rajoittaessa tapaamisia on kuunteleminen hankaloitunut. Kun keskustellaan ruutua tuijottaen tai pelkkää ääntä kuunnellen, lähtevät ajatukset liian helposti harhailemaan keskustelun ulkopuolelle. Tämä varmasti nostaa perheen keskinäiset ja muut vuorovaikutustilanteet, joissa ollaan fyysisesti läsnä, entistä tärkeämmiksi.

    Otit Anni esille puhumisen taitoon keskittymisen vuorovaikutustaitojen harjoittelussa. Minulla on myös näkemys, että kovin usein keskitytään itsensä ilmaisemiseen kuuntelemisen taitojen opettelun sijaan. Tämä saa miettimään, pidetäänkö kuuntelemista liiankin itsestäänselvyytenä.

    Ihanaa TinaL, että muistutit armollisuudesta itseään kohtaan. Itseltään vaatii helposti niin paljon enemmän kuin toisilta. Tuntuu, että on helpompi olla myötätuntoinen toisia ihmisiä kohtaan. Tämä on kuuntelemisen tavoin taito, jota voi ja kannattaa opetella. Itse työstän tätäkin koko ajan, mutta elämähän on jatkuvaa oppimista 😊

  5. E S

    Hei!

    Kiitos tästä blogikirjoituksesta! Samaistun edellisiin kommentteihin. Aihe on todella tärkeä, varsinkin sosiaalialan opiskelijoille. Tykkäsin ihan hirveästi viidestä kuuntelemisen ja kohtaamisen vinkeistä. On todella tärkeä pysähtyä ja näyttää toiselle, että olet täällä läsnä ja juuri häntä varten (huolimatta siitä, onko se asiakas tai läheinen). Itse kaipaan sellaista omassa perheessä, jossa on kiirettä koko ajan, eikä aikaa ole pysähtyä ja kuunnella…

    Avoimet kysymykset ovat myös tosi oleellisia, sillä niillä pystyy jatkamaan keskustelua niin pitkään kuin se on mahdollista. Itse käytän niitä jatkuvasti työssä ja omassa elämässä.

    Henkilökohtaisesti tykkään kolmannesta vinkistä kaikesta eniten, “Anna tilaa tunteille ja hiljaisuudelle”. Usein huomaan, että monet eivät tykkää näyttämään omia tunteita ja tuntevat häpeää. Ehkä se voi johtua siitä, että ei juuri ole niille tilaa keskustelun aikana. Itse yritän aina varmistaa ja analysoida, miltä toisesta tuntuu, koska tunteilla on todella suuri rooli elämässä ja ihmissuhteissa. Samalla aina muistan näyttää tai sanoa ääneen, miltä minusta tuntuu, ettei tulisi mitään väärinkäsityksiä.
    Hiljaisuus on myös sellainen asia, jota itse joskus kaipaan. Liiallisesta ja aktiivisesta keskustelusta voi oikeasti väsyä, huolimatta siitä kuinka sosiaalinen ihminen on.

    On todella tärkeä huomata kaikki nämä asiat ja käyttää näitä vinkkejä itse. Kirjoitan ne itselle mielellään muistiin 🙂

    Kiitos!

    1. Jysky

      Kiitos kommentistasi ES.
      Ilahduttavaa kuulla, että koet Mertasen vinkit hyödyllisiksi. Reflektoidessa omaa vuorovaikutusta suhteessa näihin, huomaa, että ne eivät olekaan niin itsestään selviä kuin ensilukemalta voi tuntua.
      Olet oikeassa, että tunteiden merkitystä ei voi vähätellä. Omien tunteiden ymmärtäminen auttaa huomioimaan toistenkin tunteita. Tunnetaidot ovat tärkeitä itsetuntemuksen ja hyvän mielenterveyden kannalta. Onkin hienoa, että esimerkiksi lasten tunnetaitojen vahvistamiseen kiinnitetään nykypäivänä huomiota.

Vastaa