Asunnottomuus on ongelma myös Suomessa. Vailla vakinaista asuntoa ry:n (Vva ry) sivuilta selviää, että vuoden 2019 lopulla asunnottomia oli 4600, joista yli puolet pääkaupunkiseudulla. Asunnottomien määrä on onneksi laskenut vuosikymmenien aikana, eikä pitkäaikaisasunnottomia ollut vuonna 2019 kuin alle 1 000, mikä on huomattava ero kymmenen vuoden takaiseen yli 3 000 pitkäaikaisasunnottomaan. Kehitys on siis ollut positiivista. Tilastoinnin ulkopuolelle tosin jäävät paperittomat siirtolaiset, jotka ovat palveluiden ulkopuolella.
Tilastoiduista 4600:sta asunnottomasta kuitenkin suurimpana ryhmänä on vapautuvat vangit, joita positiivinen kehitys ei koske. Vuosittain Suomen vankiloista vapautuu yli 5000 vankia, joista noin joka kolmas vapautuu asunnottomana. Monet päätyvätkin majoittumaan kaverin, sukulaisen tai tuttavan sohvalle. Kriminaalihuollon tukisäätiön verkostokoordinaattori Mäkinen kertoo, että tällaisten asunnottomien vankien on todella vaikea päästä normaaliin arkeen kiinni, mikä osaltaan voi johtaa siihen, että vanki palaa tuttuihin vanhoihin kuvioihin. On tutkittu, että asunnottomana vapautuva saattaa joutua jopa vuosikausiksi jatkuvien vankilatuomioiden ja asunnottomuuden kierteeseen. Vapautuvien vankien tukemiseen onkin syytä kiinnittää erityistä huomiota, jotta se tukisi motivaatiota uuteen, rikoksettomaan elämään vankilan ulkopuolella.
Valmistautuminen vapauteen
Siitä huolimatta, että vankien kanssa tehdään hyvissä ajoin suunnitelma vapautumista ajatellen, ja heitä motivoidaan etsimään asuntoja, ei sekään yleensä riitä. Ennen vapautuvia vankeja työkseen asuttanut Arvelin epäilee suurimmaksi ongelmaksi sitä, että vangit elävät vankilassa päivä kerrallaan, eivätkä halua miettiä vapautumisen jälkeistä aikaa. Lopulta joitakin päiviä ennen vapautumista he havahtuvat tilanteeseen, jolloin asunnon löytäminen on jo mahdotonta. Vapautuvat vangit saavat halutessaan tukea sosiaalitoimesta, vankilasta tai järjestöiltä, mutta Arvelin arvioi, että vapautuneet vangit tarvitsisivat enemmän sosiaaliohjausta vapautumisen jälkeen asumisen tueksi. Valtaosalla vangeista on päihdeongelma, minkä seurauksena normaaliin asumiseen liittyvät asiat ovat usein hukassa.
Asumiseen tai asunnon löytämiseen vaikuttavat tekijät eivät kuitenkaan aina ole henkilöstä kiinni. Useilla paikkakunnilla haasteeksi tulee kohtuuhintaisen vuokra- asunnon löytäminen; Kriminaalihuollon tukisäätiön asumispalvelukoordinaattori Juselius kertoo, että Kelalta saatavat asumisen tuet harvoin riittävät kattamaan asumiskustannuksia, ja maksuhäiriömerkinnät vaikeuttavat vuokra -asunnon saamista entisestään.
Toivottavaa muutosta on kuitenkin näkyvissä; suuret kaupungit, palveluntuottajat, valtion toimijat ja järjestöt ovat lähteneet mukaan ympäristöministeriön käynnistämään asunnottomuuden yhteistyöohjelmaan, jonka tavoitteena on puolittaa asunnottomuus vuoden 2023 loppuun mennessä.
Lähteet:
https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/1250461
https://vvary.fi/asunnottomuus/
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Surullista luettavaa, suuria lukuja Suomen kokoiseen maahan. On mahdotonta yrittää edes kuvitella minkälaista on olla asunnoton. Pitkäaikaisasunnottomuus on joskus oma valinta mutta suurimmaksi osaksi ei. Suomen ilmasto ei anna armoa asunnottomille. Vapautuvien vankien on varmasti hyvin hankala päästä irti kierteestä, tutuista kaveripiireistä ja toisaalta takaisin kiinni yhteiskunnan “normaaliin” arkeen. Heräsi kysymys että voisiko järjestelmää muuttaa niin että yksi ehto vapautumiselle olisi yhteistyössä sosiaalityöntekijän kanssa hankittu asunto. Asiakassuunnitelma jossa asiakkaan vapautumiseen liittyvielä asioita alettaisiin hoitamaan jo pidemmän aikaa ennen vapautumista? Käydä keskusteluja vapautuvan vangin kanssa tulevaisuudesta ja siihen liittyvistä odotuksista, peloista ja toiveista. Toivo paremmasta tulevaisuudesta vie usein pitkälle.
Hei Anna ja kiitos kommentista!
Ennen vankilasta vapautumista vangin kanssahan tehdään vapauttamissuunnitelma, jossa käydään läpi tulevaa ja tässä tilanteessa vangin onkin hyvä kertoa, mikäli ei ole tiedossa paikkaa johon muuttaa vapautumisen jälkeen. On kuitenkin paljon myös vangin omasta aktiivisuudesta kiinni, millaiset mahdollisuudet asunnon löytymiseen on, ja tässä ilmeneekin tuo ongelma, etteivät vangit välttämättä osaa ajatella vapautumisen jälkeistä aikaa, ja havahtuvat tähän liian myöhään. Olet ihan oikeassa tuossa, että vankien kanssa olisi hyvä aloittaa keskustelut jo hyvissä ajoin tulevaisuutta ajatellen, ja olisikin todella tärkeää panostaa vielä enemmän tuohon aikaan ennen vapautumista, ja lisätä tukea useammilta tahoilta, ei vain vapautumisen jälkeiselle ajalle vaan myös hyvissä ajoin jo vankeusaikana.
Ajatuksena olisi toki hienoa, että jokaisella vapautuvalla vangilla olisi jo asunto valmiina odottamassa kun pääsee takaisin siviilielämään, mutta valitettava, surullinen totuus on myös se ettei asuntoja välttämättä vain yksinkertaisesti riitä kaikille. Onneksi on olemassa myös näitä tuettuja asuntoja, jotka ovat lisäksi vielä päihteettömiä, ja joissa on henkilökuntaa paikalla auttamassa arjessa selviytymistä. Tätä kautta on myös lopulta mahdollista saada oma vuokra- asunto.
Toivottavasti tuo tänä vuonna aloitettu asunnottomuuden yhteistyöohjelma toisi muutosta asioihin, ja saataisiin useammalle asunnottomalle katto pään päälle!