Raskauden aikana naisen keho käy läpi paljon kasvattaessaan uutta elämää ja valmistaessaan äidin kehoa synnytykseen. Lapsen syntymä, se elämän ihme! Kipu, vastasyntyneen huuto, oman lapsen tunne rinnalla, ja helpotus siitä, että kaikki oli tämän arvoista. Mutta kaikille vauvan syntymä ei ole elämän onnellisinta aikaa. Suomessa noin 10–20 prosenttia äideistä kärsii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.
Aika synnytyksen jälkeen on monesti onnea ja onnitteluja täynnä. Vauvan tarvitsevuus saa vanhemmat kokemaan tarvetta hoivata ja helliä, mutta tällainen avuttomuus ja vastuu saattavat myös johtaa ahdistuksen tunteisiin.
Baby blues, eli synnytyksen jälkeinen herkistyminen vaikuttaa noin 50-80 % synnyttäneistä. Nopeat mielialan muutokset, itkuherkkyys sekä väsymys kestävät muutaman päivän ja yleensä baby blues menee itsestään ohi. Jos äiti ei koe saavansa tarpeeksi tukea ja apua tai esim. synnytyskokemus on ollut traumaattinen, voi baby blues kuitenkin johtaa synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
Tutkimusten mukaan 10–20 % äideistä kärsii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.
Selkeät masennuksen ja ahdistuneisuuden oireet, jotka ovat kestäneet muutaman viikon, ovat merkki synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Oireisiin kuuluvat mm. väsymys, ahdistus, mielialan lasku, elämän ilon katoaminen, sekä epävarmuus omasta äitiydestä. Yksilöllisyys vaikuttaa oireiden esiintymiseen ja masennuksen vakavuuteen.
Synnytyksen jälkeinen masennus ei ole yksin synnyttäjiin vaikuttava ilmiö, noin 10 prosenttia isistä kokee masennusta raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen.
Koronapandemian takia monet perheiden ja äitien hyvinvointia tukevat palvelut jäivät keväällä tauolle, esim. synnytysvalmennuksia on peruttu paljon. Tuen puute varsinkin ensisynnyttäjillä saattaa lisätä ahdistuksen ja turvattomuuden tunteita. Tilanne on uuvuttava monille ja on raskasta, jos ei ole tukiverkkoa tai sitä ei voi hyödyntää maailman tilanteen takia.
Vanhemman masennus vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin ja hoitamaton masennus voi vaikuttaa vauvan kehitykseen. Siksi ennaltaehkäisy, varhainen tunnistaminen ja hoito ovat tärkeitä. Moni masentunut äiti näyttää ulospäin hyvinvoivalta. Tällöin läheisimmillä, esim. puolisolla ja tukiverkostolla on tärkeä rooli masennuksen ennaltaehkäisyssä ja varhaisessa tunnistamisessa.
Masennusta hoidetaan yleisimmin keskusteluavulla, moni myös tarvitsee lääkityksen. Lisäksi vertaistuki voi auttaa toipumisessa. Jotta arki jatkaisi kulkuaan käytännön apu voi myös olla tarpeen kodin ja vauvan hoidon muodossa. Apua voi hakea mm. neuvolasta, terveydenhoitajalta, lääkäriltä tai psykologilta ja vertaistukea saa muun muassa asialle omistautuneiden yhdistysten kautta.
– Nauristo
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Todella tärkeä aihe!
Tuntuu muutenkin, että Suomessa juuri synnyttäneet äidit jätetään muutenkin vähän oman onnensa nojaan. Vähän kuin synnytyksen jälkeen kaikki olisi taas ennallaan, vaikka niin ei todellakaan ole. Paljon vaikuttaa myös neuvolatoiminta ja siellä työskentelevät terveydenhoitajat. Minulla itselläni on ollut molempien lasten kohdalla eri hoitajat ja ero on ollut valtaisa. Toivoisin itse synnytyksen jälkeiseen aikaan enemmän tukea, sillä monesti huomio kiinnittyy liian usein vain vastasyntyneeseen ja hänen hyvinvointiinsa.
Kiitos hyvästä kommentista,
Olen samaa mieltä kanssasi, että Suomessa tuntuu että synnyttäneet äidit jätetään vähän omien voimavarojensa nojaan. Synnytyksen jälkeen vanhempien tulisi saada enemmän tukea sillä heidän koko elämänsä ja arkensa on muuttunut. Vanhempien hyvinvointi edistää vauvan hyvinvointia, joten sitä tulisi ottaa huomioon enemmän.
Todella tärkeä aihe!
Olen Sirkun kanssa aivan samaa mieltä tuosta, että synnytyksen jälkeen äidille tai isälle tarjottava tuki jää mielestäni vähäiseksi. Yleensä kysytään ja pohditaan sitä miten vauvan kanssa arki on lähtenyt sujumaan, mutta ei niinkään keskustella äidin tai isän jaksamisesta. Ainakin omalla kohdalla neuvolassa toiminut hoitaja, oli epäammattiaminen eikä koskaan kysynyt miten itse voin tai jaksan.
Kiitos kommentista,
On harmillista kuulla, että olet kokenut tuollaista kohtelua neuvolassa. Jokaisen ihmisen hyvinvoinnilla on merkitystä ja lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta vanhempien oma hyvinvointi on erityisen kriittistä. Arjen sujuminen on tietenkin tärkeää, mutta jotta arki voi rullata eteenpäin täytyy vanhemmilla olla voimavaroja jaksaa pyörittää arkea.