Uupumisen uhka

Opiskelua on jäljellä vielä jokunen vuosi, mutta niiden takana ja jopa lomassa siintää työelämä ja arki sosiaalialalla. Se ei läheskään aina näytä houkuttelevalta.

Sosiaalialan työ on ihmislähtöistä ja vuorovaikutteista, monipuolista ja monimutkaista, haastavaa ja henkilökohtaisia resursseja vaativaa.

Ja uuvuttavaa. Tehyn artikkeli toteaa, että työuupumuksen vaara on noussut vuodesta 2013 yli kymmenen prosenttiyksikköä. Työuupumus on pitkittyneen työstressin seurauksena kehittyvä häiriötila, jota luonnehtii uupumusasteinen väsymys, kyynistynyt asenne työtä kohtaan ja heikentynyt ammatillinen itsetunto.

Opiskelijatkin kokevat uupumista. Suomessa jopa 56 prosenttia korkeakouluopiskelijoista uupuu alkuinnostuksen laannuttua. Myös voimakkaasti uupuneiden määrä on lisääntynyt. Oireet ovat samoja kuin työperäisessä uupumuksessa: stressi, väsymys, kyynisyys ja riittämättömyys.

Oireet ovat samoja kuin työperäisessä uupumuksessa: stressi, väsymys, kyynisyys ja riittämättömyys.

Työuupumusta voi torjua pitämällä itsestään huolta sekä työpaikoilla huolehtimalla työolosuhteiden arvionnista ja kehittämisestä. Tulevaisuudessa saatamme päästä kokemaan hyvinvointia lisääviä rakenteellisia uudistuksia työelämässä, esimerkiksi siirtymisen kuusituntiseen työpäivään.

Koen tärkeänä sen, että pystyn vastaamaan työelämän haasteisiin ilman, että oma terveyteni siitä kärsii. Omien rajojen asettaminen, palautumisesta huolehtiminen, hyvä kommunikointi ja oma panostus hyvän työilmapiirin luomiseen ovat työelämätaitoja, joita voi alkaa harjoitella jo opiskelun aikana.

Vaikka välillä omaan urakohtaiseen kristallipalloon kurkkiessa näkymät vaikuttavat jokseenkin synkiltä, ei kannata menettää toivoaan tulevaisuuden suhteen. Paremmat työolosuhteet ja parempi jaksaminen työelämässä ovat mielestäni myös sosiaalialalla realistisia tavoitteita, joihin kannattaa pyrkiä.

Kiinnostuneille suosittelen artikkelia: Työuupumuksen torjumiseksi voi tehdä vaikka mitä

kuva: pixabay

2 kommenttia artikkeliin ”Uupumisen uhka

  1. Sini Heino

    Tärkeä aihe ja hyvin kirjoitettu teksti!

    Työssä jaksaminen ja työuupumus ovat hyvin ajankohtaisia aiheita. Ihmisten työhyvinvointi ei aina ole paras mahdollinen ja työhyvinvoinnissa korostuu hyvä esimiestyö. Jos esimies ei ole työtehtäviensä tasalla tai ei osaa toimia esimiehenä, on riski suurempi sille, että työyhteisössä ilmapiiri ja hyvinvointi heikkenevät.
    Olen kokenut työuupumuksen ja huonon työilmapiirin vaikutukset ja omalla kohdallani ainoa ratkaisu oli enää alan- ja työpaikan vaihto. Uupumuksesta oli vaikeaa rämpiä ylös, mutta kokemus vahvisti minua itseäni ja antoi voimaa uusille suunnitelmille.

  2. Sirius

    Kiitos Mina puhuttelevasta ja ajankohtaisesta postauksesta!

    Näin syksyn pimetessä ja vaihtuessa pikkuhiljaa talveen, koen ainakin itse opiskelijana uupumusta ja väsymystä. Näiden tuntemusten takana kolkuttelee stressi deadlineista ja ajan riittämättömyys. Tuot postauksessasi esiin monia tärkeitä työelämätaitoja, joihin lukeutuvat muun muassa omien rajojen asettaminen, palautumisesta huolehtiminen ja panostus kommunikointiin ja työilmapiiriin. Jäin pohtimaan näitä ja sitä, kuinka jo opiskeluaikoina näihin asioihin tulisi kiinnittää yhä enemmän huomiota.

    Kirjoitat julkaisussasi myös siitä, kuinka paremmat työolosuhteet ja parempi jaksaminen ovat sosiaalialalla realistisia tavoitteita, joita kohti tulisikin kulkea. Itse näen tässäkin kohtaa ennakoivan otteen olevan paras tapa estää työuupumusta ja siksi jo opiskelijana olisi hyvä opetella taitoja, joilla tukea omaa jaksamistaan ja hyvinvointia. Löytämällä itselleen sopivia ja toimivia keinoja, voi niitä myös jakaa niin opiskelu- kuin työkavereillekin.

    Näiden työelämätaitojen harjoittelun kohdalla ainakin itseäni auttaa se, että pyrin tunnistamaan epäkohtia niiden ollessa vielä siedettävissä rajoissa. Kääntämällä katseen esimerkiksi siihen, että nyt tulee nähtyä liian vähän läheisiä ja perhettä tai kalenteri näyttää tyhjältä, mutta oikeasti on paljon hoidettavia asioita ja tapaamisia voi huomata paremmin mihin tulisi tarttua ja ennakoida uupuminen ja työn alle hukkuminen. Pitää siis muuttaa suuntaa ja löytää aikaa läheisille sekä aikatauluttaa ja suunnitella tekemisiään kirjaamalla tiedot esimerkiksi kalenteriin.

    Ja tähän loppuun vielä: Sini olen kanssasi samaa mieltä siitä, että myös esimiehellä on tärkeä rooli työyhteisössä työntekijöiden jaksamisen ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Itselläni on tällä hetkellä esihenkilö, joka tukee alaisiaan ja huomio heidät myös yksilöinä. Tämä luo hyvää ja avointa ilmapiiriä, jossa myös omaan jaksamiseen liittyvät asiat uskalletaan ottaa puheeksi.

    -Sirius

Vastaa