Iltalehti julkaisi keväällä 2021 artikkelin, jossa esitettiin lukijoiden kokemuksia syrjinnästä työnhaussa. Lukijat olivat kokeneet työnhaussa syrjintää varsinkin ikänsä vuoksi, mutta myös sukupuolensa ja etnisen taustansa vuoksi.
“Olisit täydellinen kouluttaja, mutta miten voit motivoida nuoria työntekoon, kun olet itse jo 50-vuotias.” –Iltalehti 8.4.2021.
Tässä kirjoituksessa pohdin ikäsyrjinnän läsnäoloa työmarkkinoilla erilaisten lukujen pohjalta.
Talouselämä-lehti esitti artikkelissaan kahden eri kyselyn tuloksia siitä, että koetaanko työmarkkinoilla ikäsyrjintää. Suomen Ekonomien tekemään kyselyyn vastasi lähes 1800 liiton jäsentä ja sen mukaan lähes 90 % yli 55-vuotiasta koki, että ikäsyrjintää on olemassa. Talouselämä-lehden toteuttamaan kyselyyn osallistui 800 henkilöä ja heistä yli 93 % koki ikäsyrjinnän olevan ongelma Suomessa.
KD-lehden mukaan Suomessa koetaan ikäsyrjintää muita pohjoismaita enemmän. Verrattuna muihin pohjoismaihin, Suomessa yli 55-vuotiaiden työllisyysaste on huomattavasti alhaisempi. Eurostatin tilasto 55–64-vuotiaiden työllisyysasteesta vuonna 2020 näytti tältä: Suomessa se oli 62,5 %, Ruotsissa 76,4 % ja Islannissa 84 %.
TEM:n työllisyyskatsauksen mukaan elokuun 2021 lopulla Uudellamaalla oli 35 772 yli 50-vuotiasta työtöntä. Vertailun vuoksi alle 25-vuotiaita työttömiä oli 10 349. Pitkäaikaistyöttömistä 46.4 % oli yli 50-vuotiaita ja alle 30-vuotiaita oli vajaa 11 %. Näiden lukujen mukaan työttömyys on yleisempää yli 50-vuotiailla kuin alle 30-vuotialla.
En ole mikään numeroiden ystävä, mutta näitä lukuja katsellessa ei voi kiistää sitä, että luvut eivät ole yli 50-vuotiaiden puolella. Syitä näihin lukuihin on varmasti monia, mutta uskon, että ikäsyrjinnälläkin on jotain osuutta lukuihin. Uskomustani perustelen omalla kokemuksellani. Vuosia sitten työskentelin erään yhtiön rekrytointitiimissä. Silloin tein havainnon siitä, että vanhemmat työnhakijat olivat poikkeuksetta valmistautuneet haastatteluihin paremmin kuin nuoremmat hakijat. Vanhemmilla työnhakijoilla oli myös nöyrempi asenne. Silti noin 95 % palkatuista edusti nuorta hakijakuntaa. Meiltä rekrytoijilta toivottiin, että valitsisimme ensisijaisesti nuorempia työnhakijoita tehtäviin. Huomasin melko pian, että kyseinen työpaikka ei ollut minua varten.
Syrjintää esiintyy paljon työnhaussa vielä nykyaikanakin. Se on silti laitonta. Yhdenvertaisuuslain mukaan työnantaja ei saa asettaa työnhakijaa/työntekijää eri asemaan esim. iän, sukupuolen, uskonnon tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Vaikka ikäsyrjintä on laitonta, niin miksi sitä on? En koe, että iällä tai muilla yhdenvertaisuuslaissa esitellyillä ominaisuuksilla on merkitystä yleisesti ottaen sille, millainen työntekijä on. Omasta mielestäni työntekijän tai työnhakijan asenne on pääroolissa.
Lähteet:
https://www.iltalehti.fi/tyoelama/a/0abd991c-1361-451d-9ebc-ba178c4c2caa
https://www.kdlehti.fi/2020/12/08/ikasyrjinta-on-isoin-este-yli-50-vuotiaiden-tyollistamisessa/
https://www.temtyöllisyyskatsaus.fi/Textbase/Tkat-02/Pdf/Tkat_fi.pdf
https://tyosuojelu.fi/tyosuhde/yhdenvertaisuus/syrjinta
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Erittäin tärkeän ja myös hankalan aiheen nostit esille! Olen miettinyt itsekin olisiko tähän ratkaisuna se, että työhakemuksissa ei enää kävisi ilmi ikä, sukupuoli, etninen tausta yms? Kuitenkin työhaastattelua ei voi jättää mielestäni tekemättä, sillä hyvä työntekijä on paljon muutakin kuin hyvä todistus tai pitkä kokemus. Esimerkiksi paperilla kokenut ja koulutettu ihminen voi olla aivan sietämätön työkaveri ja myrkyttää ilmapiirin niin, että muut työntekijät eivät jaksa ja ottava lopputilin (esimerkki omasta elämästä). Niin kuin itsekin sanoit, asenne on etunenässä, tiettyyn pisteeseen jopa koulutusta ja kokemustakin tärkeämpi. Tottakai tiettyihin tehtäviin täytyy olla jokin pohjakoulutus, mutta esimerkiksi 10 vuotta alalla työskennellyt laiskotteleva työtävieroksuja ei ole parempi kuin 3 vuotta työskennellyt jonka asenne on kohdillaan. Tämän huomaa helpommin kasvotusten työhaastattelussa. Kuitenkin esimerkeissäsi, jossa on kehotettu rekryämään nuorempia, on toimittu selkeästi väärin. Tässä toivoisin vain yleisen ajattelutavan muutosta sen suhteen, että painotus on henkilön asenteessa työntekoon, hänen kokemuksessaan ja koulutuksessaan.
Aiheena ikäsyrjintä ja syrjintä työmarkkinoilla on mielenkiintoinen, mutta todella harmillinen ilmiö. Järjellä kun itse asiaa ajattelen olisi 50-vuotiaat loistavia ehdokkaita työhön. Heille on varmasti jo kertynyt erilaista osaamista ja niin sanotut “ruuhkavuodet” ovat takana päin.
Aloin myös pohtimaan onko ilmiö kuinka sukupuolittunutta. Koska tällä hetkellä yhteiskunnassamme, tunnumme näkevän miesten vain paranevan heidän vanhetessaan, kun taas naiset nähdään eräällä tavoin arvottomina.
Tuossakin asiassa voisi auttaa toisen Alma Heman kirjoittama anonymiteetti työhakemusvaiheessa. Toki ei sekään täysin toimiva ratkaisu varmasti ole, sillä haastatteluvaiheessa ei anonymiteettiä enää olisikaan.
Mielestäni nostit esille todella tärkeän aiheen! Suomessa koettu ikäsyrjintä työmarkkinoilla on todella epäoikeudenmukaista. En pysty käsittämään sitä, millä perusteilla väitetään, että kokemusta omaava 50v ei olisi yhtä hyvä tai jopa parempi työntekijä, kuin esimerkiksi juuri valmistunut 30v. Olen pohtinut hieman samaa, kuin yllä oleva kommentoija, että auttaisiko tähän ongelmaan anonyymi hakemus. Jos kaikki hakijat lähtisivätkin ns. samalta viivalta ja ainoastaan oma kokemus ja taustat vaikuttaisivat työn saantii, olisiko silloin tilanne toinen? Noh, vaikea sanoa ja en sitten tiedä miten tämmöinen käytännössä toimisi, mutta todella toivon, että tähän systeemiin saataisiin muutosta! Tiedän monia vanhempia henkilöitä, jotka ovat työskennelleet useamman kymmenen vuotta samassa työpaikassa ja haluaisivat kokeilla jotain uutta, mutta eivät vain yksinkertaisesti uskalla, sillä pelkäävätkin jäävänsä työttömiksi. Surullista, mutta tällä hetkellä se tuntuu olevan ihan aiheellinen pelko…
Kiitos hyvistä kommenteista! Tämä on harmillinen ja valitettava ilmiö.
Syrjintää esiintyy työmarkkinoilla valitettavan monessa muodossa. Toivottavasti tähän keksittäisiin hyvä ratkaisu, että tämän saisi loppumaan.
Kiitos, kun nostit esille tämän tärkeän aiheen!
Nykyään työurat ovat pitkiä ja tulevaisuudessa ne tulevat vain pitenemään. Viisikymppisellä on vielä vajaa 15-vuotta työuraa jäljellä ja ajattelen, että hän todennäköisesti tuossa iässä etsii sitä viimeistä työpaikkaa. Sen sijaan luulen, että nuoremmat työntekijät helpommin vaihtavat jossain vaiheessa työpaikkaa, sillä mediassakin on uutisoitu siitä, kuinka työpaikkaa vaihdetaan tänä päivänä useammin eikä toimita samassa tai muutamassa eri työpaikassa lähes koko uraa. Viisikymppisellä on usein myös takanaan rautainen ammatittaito, josta uskon olevan hyötyä koko työyhteisölle. Ajatellaankohan, että nämä viisikymppiset ova jämähtäneet vanhaan tai ovat hankalia työntekijöitä totuttelemaan talon tavoille, kun heitä ei palkata?
Mielestäni on surullista, että merkittävä enemmistö yli 55-vuotiaista on kokenut työpaikkaa etsiessä ikäsyrjintää. Tämä ilmiö eriarvoistaa heitä valtavasti työmarkkinoilla ja vaikuttaa suuresti työttömyyteen tuossa ikäluokassa. Harva tuskin uskaltaa kouluttautuakaan uudelle alalle tuossa iässä, sillä todennäköisyys työllistyä valmistumisen jälkeen on epävarmaa, sillä samoja tehtäviä hakevat huomattavasti nuoremmatkin.
Minusta olisi tärkeää, että rekrytointitilanteessa ei liikaa tuijoteltaisi ikää, vaan rohkeasti kutsuttaisiin eri ikäisiä ihmisiä työhaastatteluihin. Vanhemmalla työnhakijalla voi olla paljon ammatin kannalta hyödyllisiä ominaisuuksia, joita paperilta ei suoraan tule huomattua.