Moi!
Julkisuudessa on ollut parin viime vuoden aikana melko laajasti esillä tapaus, jossa mies määrättiin maksamaan elatusmaksuja lapselle, jonka isä hän ei kuitenkaan ole. Isyystutkimus vahvisti tämän varmaksi tiedoksi. Oikeudessa isyyden kumoaminen kuitenkin hylättiin, koska se tehtiin liian myöhään tietyn takarajan jälkeen. Tapaukseen liittyy paljon hämmentäviä ja absurdejakin käänteitä, eikä se ole missään nimessä yksiselitteistä. En mene tällä kertaa tähän erikoiseen vyyhtiin sen tarkemmin, mutta tämä juttu sai pohtimaan lapsen huoltajuuteen liittyviä huomioita hieman laajemmin.
Itselleni oli aluksi tarpeellista kerrata hieman perusasioita siitä, miten lapsen huoltajuus määräytyy ja mitä toimenpiteitä se mahdollisesti vaatii. Kun lapsen äiti ja isä ovat keskenään avioliitossa, he ovat automaattisesti molemmat lapsen huoltajia. Muussa tapauksessa isyys tunnustetaan joko ennen lapsen syntymää äitiysneuvolassa tai syntymän jälkeen lastenvalvojalle. Digi ja väestötietovirasto vahvistaa lopulta isyyden. Lapselle voidaan vahvistaa myös toinen äiti, mikäli isää ei voida todeta ja vahvistaa. (STM 2023.)
Kaikissa huoltajuuskiistoissa ja riitatilanteissa pitäisi mielestäni aina olla etusijalla lapsen etu. Kuten alussa mainitsemani esimerkkitapaus osoittaa, kyse on vanhempien välisistä kiistoista, joihin lapsella ei ole tietenkään osaa eikä arpaa. Siksi on hyvin järkyttävää, kuinka monissa tapauksissa lapsi on vanhempien riidan väline ja itse asiassa lapsen hyvinvoinnin varmistaminen saattaa jäädä taka-alalle. Ihmisen on varmasti vaikea suhtautua esimerkiksi vaikeaan eroon rauhallisesti ja rationaalisesti. Uskoakseni moni pyrkii nimenomaan toimimaan lapsen edun mukaisesti, mutta vaikutus saattaa olla silti päinvastainen, kun taustalla on oma agenda ja vallitseva ”kilpailutilanne” toista aikuista kohtaan.
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983) kertoo, että huoltosopimuksen mukaan vanhemmat voivat sopia, että lapsi voi asua toisen vanhemman luona, kun he asuvat eri osoitteissa. Vuoroasuminen on myös vaihtoehto, kuten ainoastaan toisen vanhemman asettaminen huoltajaksi. Erilaisia lakipykäliä tähän on valtava määrä, ja tuntuukin että monissa ongelmallisissa tilanteissa vanhemmat saattavat kompastua liian tarkkaan tulkintaan eri säännöistä. Tarkoitan lähinnä sitä, että näissäkin on vaarana lipsua lapsen edun huomioimisesta. Omista oikeuksista ja velvollisuuksista on toki tärkeää olla perillä. Lapsen omat toivomukset ja mielipiteet asumisestaan on otettava huomioon siinä määrin, kun se on mahdollista hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden (THL 2022).
Tämän hieman rönsyilevän tekstin johtopäätöksenä voisi olla muistutus siitä, että on meidän kaikkien aikuisten ja etenkin vanhempien vastuulla huolehtia, että lapsen hyvinvointi on keskiössä. Kaikissa ero- ja huoltajuuskiistoissa pitäisi pystyä miettimään, onko nämä toimet tarpeellisia ja pystyisikö asiaa sopimaan niin, että kaikki voittaisi, etenkin lapsi.
Lähteet
Sosiaali- ja terveysministeriö. 2023. Viitattu 7.2.2023. https://stm.fi/huoltajuus
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 1983/361. Viitattu 7.2.2023. https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1983/19830361
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2022. Viitattu 7.2.2023. https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/sote-palvelut/perheoikeudelliset-palvelut/lapsen-huolto-tapaaminen-ja-asuminen
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kiitos aiheen jakamisesta. Olen samaa mieltä lapsen hyvinvoinnin säilyttämisestä näissä riita-asioissa. Äskettäin työpaikallani kohtasimme tilanteen, jossa monikulttuurinen pariskunta, jonka isä on suomalainen, oli heidän kaksivuotiaan tyttärensä huoltaja. Tilanne ei ollut meille selvä, vain se, että ero ei ollut sovinnollinen ja miksi isä ei antanut lupaa äidin mennä tapaamaan perheitä tyttärensä kanssa ilman sosiaaliviranomaisten valvontaa. Ongelmana oli, että tämä ulkomaalainen äiti katseli tytärtään videolinkin kautta puhelimessa, kunnes heidän väliset oikeudelliset ongelmat ratkaisivat sosiaaliviranomaisen toimesta, koska aviomies niin päätti. Tuli mieleen kuinka psykologinen tukipalvelu hoidettiin tämän lapsen ja tämän äidin kanssa. Jopa isälle. Minun oli erittäin vaikea käsitellä tilannetta, koska meillä oli vain äidin versio. Olen sitä mieltä, että riippumatta siitä, kuinka paha hänen ongelmansa miehensä kanssa oli, tosiasia on, että tytär ei ollut yhteydessä äitiinsä. Se oli tosiasia. Kuinka kaksivuotiaan lapsen, joka ei vieläkään ymmärrä tai ilmaise tunteitaan, oikeuksiaan ja hyvinvointia voidaan kunnioittaa tässä tilanteessa? Tasapaino, etäisyys ja lasten oikeuksien täysi tunteminen vaikuttavat suoraan heidän hyvinvointiinsa. Toisaalta minun kaltaiset ammattilaiset, jotka työskentelevät matalan kynnyksen paikoissa, altistuvat myötätunnon tunteille, kun koemme tällaisia hetkiä ilman, että meillä on pääsy koko tarinaan. Muistin pitkään tätä perhettä ja varsinkin tätä lasta tietämättä, miten kaikki päättyi.