Elin lapsuuteni 90-luvulla. Kun muistelen lapsuuttani ja miten alkoholi näkyi tuolloin lasten elämässä vanhempien ja läheisten aikuisten kautta, oli se mielestäni hyvinkin avointa. Alkoholin käyttöä ei peitelty ja mielestäni se kuului monenkin aikuisen elämään. Kerrostaloyhtiön pihatalkoissa oli aina tarjolla lapsille limua ja aikuisille alkoholia. Tiesimme lapsina, kenen perheissä käytetään enemmän alkoholia ja kenen perheissä oli ongelmia alkoholiin liittyen. Näimme aikuisia humalassa sekä oli juhlia, joissa aikuiset käyttivät alkoholia ja lapset juhlivat, leikkivät tai tekivät omia juttujaan. Keskustellessani ikäisteni kanssa, on kokemukset hyvin samanlaisia. Keskustelin aiheesta myös 85-vuotiaan rouvan kanssa, joka kertoi omasta kokemuksestaan alkoholin käyttöön lapsiperheissä. Hän myös yhtyi kokemukseen, että ennen alkoholin käyttöä ei piilotettu ja se kuului moniin juhliin. Hänen nuoruudessaan ei puhuttu tai ajateltu kuinka vanhemman alkoholinkäyttö voisi vaikuttaa lapsiin. Hän oli tyytyväinen nykyiseen kulttuuriin, jossa pyritään suojaamaan lapsia alkoholiin liittyviltä haitoilta.
Tänä päivänä nämä 90-luvun lapset vaikuttavat olevan hyvin tietoisia alkoholin käytöstä ja sen vaikutuksista lapsiin. Pohditaan paljon, miten halutaan alkoholin näkyvän omassa perheessä ja ympäristössä, jos ollenkaan. Omat kokemukset lapsuudesta sekä ympäristöstä tuleva informaatio vaikuttaa paljon omiin ajatuksiin.
Vaikuttaa, että alkoholia käytettäisiin vähemmän, mutta onko näin? THL:n tilastoraportti vuodelta 2022 alkoholin kokonaiskulutuksesta ei näytä alkoholin kulutuksessa suurta laskua. 1960-luvun lopulla alkoholin kulutus lähti reippaaseen nousuun, jonka jälkeen käytössä näkyy piikkejä 80-luvun lopulla sekä 90-luvun puolesta välistä 2000-luvulle, jolloin kulutus hetkeksi laski ja sitten nousi ennätys lukuihin vuosina 2005-2009. Tämän jälkeen alkoholin kokonaiskulutus on laskenut pikkuhiljaa 1980-luvun tasoille.(THL 2022)
Mutta missä alkoholi näkyy? Suomalaisten anniskelukulutus on vähentynyt reilusti 90-luvun lopusta lähtien. Alkoholin kulutus on siis siirtynyt osittain ravintoloista koteihin. 10 prosentin osuus alkoholin kuluttajista juo noin puolet kaikesta alkoholista ja miesten osuus alkoholin kokonaiskulutuksesta on kolme neljäsosaa. Suomalaisten alkoholin kulutus ei ole painottunut arkeen. Viikonloppuna juominen on lisääntynyt. Alkoholin kulutus lisääntyy erityisesti loma- ja juhlakuukausina.(Päihdelinkki 2022.)
Voiko näistä tilastoista päätellä, että suomalaisten alkoholinkäyttö ei ole niinkään hävinnyt, vaan se on piilossa? Oma kokemus alkoholin käytön vähenemisestä johtuukin vain siitä, ettei sitä enää näe. Vaikka kulttuuri, jossa alkoholi ei kuulu lainkaan elämään on lisääntynyt on myös suurkuluttajien osuus lisääntynyt. Kulutus jakautuu epätasaisesti. (Päihdelinkki 2022.) Voiko lisääntynyt tietoisuus alkoholin haitoista ja siihen liittyvä keskustelu vaikuttaa siihen, ettei alkoholia haluta juoda näkyvästi? Sitä ei haluta tuoda esille eikä muiden näkyville? Pelätäänkö arvostelua tai ehkä ongelmien kohtaamista?
Tulevana sosionomina näen tämän tiedon merkittävänä. Näen, että on perheitä, joissa alkoholi voi olla ongelma, mutta piilossa. Omaa tai läheisen alkoholin kulutusta voidaan hävetä ja vähätellä. Mietin myös, onko esimerkiksi neuvoloissa tai kouluissa vanhemmille tehtävä alkoholin käytön riskejä mittaava AUDIT-kysely miten hyödyllinen näissä perheissä? Vastaavatko perheet, joissa alkoholia käytetään runsaammin, rehellisesti? Mikä muu voisi olla vaikuttavampi tapa selvittää perheen alkoholin kulutusta ja tuoda apua perheille? Onko sellaista vai onko vain tyydyttävä korjaamaan ongelmasta seuranneet ongelmat? Ja nyt kun tätä pohdin, niin ongelmathan usein on lähteneet käyntiin jo ennen kuin alkoholi on tullut mukaan… Tässä riittääkin pohdittavaa kaikille.
Lähteet:
THL 2022. Tilastoraportti. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/144431/Tr17_22.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Päihdelinkki 2022. Alkoholin käyttö Suomessa. https://paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/alkoholi/alkoholinkaytto-suomessa
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Pohdituttava aihe kyllä!
Itsekin 90-luvulla lapsuuteni viettäneenä yhdyn myös tuohon, että alkoholin käyttö oli silloin jotenkin hyväksytympää ja avoimempaa. Oman kokemukseni mukaan lasten kanssa saatettiin mennä myös baariin istuskelemaan. Uskon myös, että alkoholin käyttämistä lasten seurassa ei nähty niin ongelmallisena, kuin nykyisin. Nykyisin tiedetään, että vanhempien alkoholinkäytöllä voi olla kauaskantoiset vaikutukset lapsen koko elämään.
Voi olla, että alkoholin käyttö on siirtynyt ravintoloista enemmän suljettujen seinien sisälle. Tähän voi tietysti vaikuttaa myös se, että alkoholin hinta on noussut roimasti, mikä ei tietenkään ole huono asia. Osansa on kyllä varmasti silläkin, että alkoholin nauttiminen ei ole ehkä enää niin hyväksyttyä, kuin aiemmin. Mielenkiintoista kuitenkin on, että moni toivoisi esim. viinejä ruokakaupan hyllyille. Toimisikohan tällainen Keski-Eurooppalainen käytäntö Suomessa vai lisäisikö se vain alkoholista koituvia haittoja?
On hyvä kysymys, kuinka ammattilainen voisi selvittää alkoholinkäyttöä perheissä. Usein ongelmakäyttö aiheuttaa häpeää sekä käyttäjälle itselleen, että hänen läheisilleen. Ongelmaa voi olla sen takia vaikeaa myöntää ja määriä saatetaan vähätellä. Olet oikeassa siinä, että usein alkoholi on seuraus, eikä alkuperäinen syy. Vanhemmilla voi olla omia käsittelemättömiä mielenterveysongelmia, traumoja tai muita ongelmia, mitkä näkyvät alkoholin ongelmakäyttönä. Onneksi nykyisin esimerkiksi mielenterveysongelmat eivät ole enää niin suuri tabu ja moni uskaltaa hakea apua ongelmiinsa. Eri asia on, saako apua, varsinkaan jos käyttää päihteitä, mutta se onkin sitten aivan eri keskustelu.
Nykyisin päihteistä kieltäytyminen on onneksi hyväksytympää ja alkoholittomia vaihtoehtoja on saatavilla paljon. Moni on vähentänyt alkoholinkäyttöään tai lopettanut kokonaan. Nähtäväksi jää, millaista alkoholinkäyttö on tulevaisuudessa. Paljon merkitystä on varmasti sillä, miten me ja meistä nuoremmat sukupolvet suhtautuvat alkoholinkäyttöön.
Paljon ajatuksia herättävä aihe.
Näin 90-luvun lapsena itsekin yhdyn tekstiin sekä Leenan kommenttiin. Lapsuudessa alkoholin huomasi olevan suuressakin roolissa aikuisten sosiaalista elämää, eikä tätä tullut silloin kyseenalaistettua. Itsekin muistan istuneeni lähikuppilassa juomassa cokista, kun aikuiset seurustelivat ja joivat olutta. Siihen aikaan tämä tuntui olevan aivan normaalia, kun nykymaailmassa ei näin voisi kuvitella tapahtuvan.
Tässä hakiessani omaa uutta rooliani vanhempana, olen miettinytkin miten alkoholi tulee näyttäytymään omalle lapselleni. En halua sen olevan tabu mistä ei voi puhua, mutta myöskään en halua siitä “normia”.
Mutta juurikin se kokemus alkoholistivanhemman lapsena olosta on jättänyt suuret jäljet omaan mieleen. Samaa en halua omalle lapselleni ja teen varmasti valinnat joista ei ole haittaa.
Lähipiirin nuorisoa seuratessa on ollut ilo huomata, kuinka päihteiden käyttöä ei juuri esiinny. Mutta tokkopa sitä aikuinen aina huomaakaan. Toivottavaa olisikin, että päihteistä käytäisiin avointa keskustelua niin kotona, koulussa kuin ystävienkin kesken.
Kiitos paljon tästä tekstistä, joka sisältää tärkeitä tietoja.
Haluaisin puhua Turkin tilanteesta alkoholin käytön suhteen ja sen seurauksista. Kuten tiedätte, alkoholi ei ole kovin hyväksytty turkkilaisessa yhteiskunnassa. Jotkut ihmiset eivät halua ostaa mitään markkinoilta, joilla myydään alkoholia, eivät tee ostoksia tai ystävysty alkoholia juovien ihmisten kanssa islamin uskonnon vaatimuksena. Jotkut ihmiset esimerkiksi ostavat alkoholia, piilottavat sen sanomalehtipaperiin ja juovat sitä salaisessa paikassa. Alkoholia julkisilla paikoilla juovia ihmisiä ei oteta hyvin vastaan. Valtio ei kiellä alkoholin myyntiä, kuten esimerkiksi Afganistanissa tai Iranissa. Mutta toisaalta Turkissa on naapuruston paineita alkoholinkäyttöä vastaan. Alkoholijuomien hintaan lisätään tavallisen veron lisäksi erityisvero. Monien alkoholijuomien hinnat ovat korkeammat kuin Suomessa. Toisin sanoen valtio ja uskonto taistelevat alkoholia vastaan, mutta alkoholin kulutus ei vähene, ja rekisteröimättömän alkoholin kulutuksen tiedetään olevan erittäin korkea. Toisin sanoen monet ihmiset jatkavat oluen, turkkilaisen rakin ja viinin tuotantoa ja kuluttamista kotonaan. Tietysti alkoholinkäyttö on seuraus maassa, jossa hyvinvointivaltio on heikko, tasa-arvoa ei ole ja ihmiset ovat työttömiä ja onnettomia.
Minun ei tarvitse kertoa kuinka haitallista alkoholin käyttö on yksilölle ja yhteiskunnalle, mutta nyt kerron mielenkiintoisen datan;
Tutkimuksen mukaan Turkin 7 eniten alkoholia kuluttavaa kaupunkia ovat Edirne, Muğla, Kırıkkale, Tekirdağ, Tunceli, Aydın ja İzmir. Nämä maakunnat ovat myös kaupunkeja, joissa rikollisuus on alhaisempi. Perheväkivaltaa ja naistenmurhia on näissä kaupungeissa vähemmän. Esimerkiksi joka vuosi järjestetään keskeinen tentti kaikkialla Turkissa yliopistokoulutuksen saamiseksi. Näissä 7 kaupungissa asuvat nuoret saavat parempia tuloksia tässä kokeessa.
Kuten ohjaaja Thomas Vinterbergin elokuvassa Drunk todettiin, 0,05 % alkoholia ihmisten veressä antaa mielestäni positiivisia tuloksia maassani.
Itse elin myös lapsuuteni 90-luvulla ja muistan hyvin lapsuuden sukulaisjuhlat missä alkoholia oli tarjolla. Myös mainonta alkoholien ja tupakan suhteen oli paljon näkyvämpää ja osa ”normaalia”. Omassa perheessäni alkoholia ei juurikaan käytetty ja se esitettiin vaarallisena ja pahana mörkönä. Tämä oli ristiriitaista, koska omassa perheessä se oli tabu, mutta silti kävimme juhlissa missä alkoholia oli tarjolla runsaasti. Tämä varmaankin vaikutti nuoruudessa sitten omaan mielenkiintoon viinaa kohtaan. Kielletty hedelmä kiehtoi. Nykypäivänä yritän opettaa omille lapsilleni alkoholin huonot piirteet, mutta myös vähentämään sitä tabun leimaa. Voin ottaa lapsieni seurassa alkoholia, mutta en kuitenkaan niin, että humaltuisin. Ruuan kanssa on ok ottaa silloin tällöin lasi hyvää viiniä. Seuraan mielenkiinnolla uuden sukupolven suhtautumista päihteisiin.
Toit tekstissä esiin myös THL:n tilastoraportin ja huomasin, että siinä kulutuksen kasvut liittyvät vahvasti maamme talouteen. Talouden vajotessa taantumaan ja lamaan ihmisten huono-osaisuus ja hyvinvointi laski. Tämä on varmasti omalta osaltaan nostanut alkoholin kokonaiskulutusta raportissa esitettyinä ajanjaksoina.
Tuot myös tekstissä hyvin näkyviin nykyisen piilojuoja ongelman. Alkoholin nauttiminen on varsinkin nyt näin korona-ajan aikana siirtynyt enemmän ravintoloista oman kodin seinien sisäpuolelle. Tähän meidän pitää tulevaisuudessa myös varautua työelämää ajatellen ja puuttua mahdollisiin huolenaiheisiin herkemmin. En myöskään itse usko, että AUDIT-kyselyt ovat hyödyllisiä ongelmakäyttäjien selvittämisessä. Kyselyihin vastataan mitä vastataan ja mikäli täyttäjä tiedostaa nauttivansa runsaasti alkoholia, niin miksi vastata rehellisesti ja saada itselleen lisää ongelmia.
Kiitos hyvästä ja ajankohtaisesta tekstistä!