En tiedä teistä, mutta itse en kovinkaan usein näe mainoksia esimerkiksi deittailusta tai treffisovelluksista, jotka olisivat suunnattu jo seniori iän saavuttaneille ihmisille. Mainoksissa näkyy yleensä nuoria ihmisiä ja niissä voi esimerkiksi olla sanonta “etsitkö ihmistä, jonka kanssa perustaa perhe” tai muuta vastaavaa. Tietenkin tämän kaltaiset mainokset voivat tuntua tökeröiltä myös ihmisistä, jotka eivät etsi kumppania perustaakseen perhettä/saadakseen lapsia, mutta tässä kirjoituksessa keskityn tähän asiaan nimenomaan senioreiden näkökulmasta. Ikääntyessä ei rakkauden ja seksin tarve katoa mihinkään. Silti näistä asioista ei kauheasti meidän yhteiskunnassa puhuta.
Ikääntyessä myös toiveet ja tarpeet uudelta suhteelta voivat olla erilaiset. Yleensä tähän ikään mennessä on jo lapset saatu, jos lapsia ylipäätään haluaa. Uuteen suhteeseen tulee mukaan siis mahdollisesti lapsia ja jopa lapsenlapsia. Myös monet pitkän ajan tähtäimen haaveet muun muassa uralla voivat olla jo saavutettu tai seniori voi olla jo eläkkeellä, jolloin arkeen ei tule työn tuomaa rasitusta. Taloudellinen vakaus voi olla myös erilainen kuin nuoruusvuosina, joka vaikuttaa esimerkiksi ajanviettotapoihin. Senioreilla voi olla myös jo useampi tai ainakin yksi pidempi suhde takana, joten parisuhteelle asetetut odotukset voivat olla jo erilaiset. Seniori voi olla myös omasta tahdostaan sinkku, mikä yleensä tuppaa unohtumaan näistä keskusteluista. Seniori voi etsiä itselleen seuraa myös esimerkiksi kohdattuaan ison surun, kuten leskeksi jäämisen jälkeen, jolloin suru tulee myös mukaan uuteen suhteeseen. Muita syitä uudelle parisuhteelle tai suhteille voi olla esimerkiksi ero pitkästä avioliitosta tai ylipäätään ero. Myös halu avata suhdetta tai olla polyamorisessa suhteessa voivat tuoda ikääntyneen uudestaan niin sanotusti treffailun maailmaan. Joten miksi näistä asioista ei puhuta, vaikka meillä on useita ihmisiä, joita nämä asiat koskettavat?
Syynä voi muun muassa olla se, että meillä on yhteiskunnassa vielä tiukassa ajatus pitkistä avioliitoista heterosuhteissa. Ikääntyneiden muuttuvat suhteet, erot ja haaveiden ja tarpeiden tuominen esille haastavat normeja parisuhteista ja seksuaalisuudesta. Ikääntyneiden ihmisten välisistä suhteista ei siis vielä tiedetä tarpeeksi, koska kautta aikojen olemme keskittäneet huomion pitkälti hedelmällisessä iässä olevien miesten ja naisten välisiin suhteisiin. Ikääntyneiden solmimat uudet avioliitot ovat olleet nousussa samaan aikaan, kun avioliiton suosio on laskenut. Kuitenkin yhteiskunnassa on vielä vahvassa ajatus, että nainen hoitaa miestään, tämän ikääntyessä, jonka johdosta naiset haluavat harvemmin solmia uutta avioliittoa vanhetessaan. (Väestöliitto.fi 2021.)
Mistä sitten löytää uusi kumppani tai kumppaneita? Ja onko ikääntyneiden seksielämä meidän yhteiskunnassa tabu? Tähän ei edes google antanut minulle suoraa vastausta. Ehkä tämä kertoo siitä, kuinka vähän tästä asiasta puhutaan. Suoraa vastausta en siis siihen löydä, missä seniorit voisivat helposti tutustua toiseen/toisiin suhdetta etsiviin ikääntyneisiin. Erilaiset deittisovellukset ovat ikääntyneille myös tarjolla ja niitä monet käyttävätkin, mutta siinä tulee ottaa huomioon, että kaikille tämän hetkisille senioreille ei tietotekninen osaaminen ole sillä tasolla, mitä nettitreffailuun ehkä tarvitsisi. Pohdittuani asiaa tulen siihen lopputulokseen, että ikääntyneet voivat samalla tavalla tavata uusia kumppaneita esimerkiksi harrastuksissa ja tapahtumissa, aivan kuten nuoremmatkin. Ikääntyneiden syrjäytymiseen pitää kuitenkin kiinnittää huomiota, jotta ihmisiä saadaan sosiaalisesti aktivoitumaan.
Entäs sitten seksi? Varsinkin tämän hetken senioreilta on puuttunut seksuaalikasvatus nuoruudessa, joka näkyy heidän asenteissaan edelleen. Varsinkin sosiaalialan ammattilaisilla on merkittävä rooli välittää ikäihmisille hyväksyvää asennetta seksuaalisuuteen ja esimerkiksi itsetyydytykseen liittyen. Seksuaalisuus tulee ottaa myös huomioon keskustellessa seniorin kanssa tyytyväisyydestä elämään. Seksuaalisuus on hyvä ottaa puheeksi varsinkin missä tahansa elämäntilanteessa, kun elämäntilanne muuttuu esimerkiksi sairauden tai puolison kuoleman vuoksi. Ketään ei kuitenkaan näistä asioista tule pakottaa puhumaan, mutta puheeksi ottamisella ammattilainen antaa pallon asiakkaalle. Seksuaalisuudesta puhuminen on tärkeää, koska muutosten mukana tulee yleensä myös muutoksia seksuaalisuuteen ja, jos näitä asioita pidetään tabuna, pitää asiakas kaikki ajatukset itsellään, mikä taas heikentää hyvinvointia. Seksuaalisuus ja mistä asioista nauttii, muuttuu iän myötä. Tästä olisikin tärkeää puhua enemmän, että ikääntyminen ei meinaa sitä, että seksi loppuu vaan se voi olosuhteiden myötä vain muuttua. (Tehy 2021.)
Lähteet:
Hägglund, A. E. Yhteen vai erilleen? Muutoksia ikääntyvän väestön parisuhteissa. 2021. Väestöliitto. Viitattu 2.1.2023. https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/yhteen-vai-erilleen-muutoksia-ikaantyvan-vaeston-parisuhteissa/
Järvinen, V. Seksuaalisuus säilyy, vaikka keho muuttuu – ota seksi puheeksi myös ikäihmisen kanssa. 2021. Tehy. Viitattu 2.1.2023. https://www.tehylehti.fi/fi/terveys/seksuaalisuus-sailyy-vaikka-keho-muuttuu-ota-seksi-puheeksi-myos-ikaihmisen-kanssa
https://pixabay.com/fi/photos/k%c3%a4det-104-vuotta-el%c3%a4kel%c3%a4inen-1408480/
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Hyvä aihevalinta! Tämä asia todellakin kaipaisi enemmän näkyvyyttä ja ymmärrystä meiltä ihan kaikilta. Olen kanssasi samaa mieltä, että ikääntyneiden seksuaalisuus on tabu yhteiskunnassamme. Ja uskoisin, että tiedonpuute vaivaa monia ikääntyneitäkin, sillä tämän päivän seniori-ikäiset eivät ole saaneet seksuaalikasvatusta koulussa, eivätkä he ole eläneet elämäänsä internetin loputtoman tietotulvan ympäröiminä. Mielestäni seksuaaliterveyteen liittyvien asioiden esille nostaminen kuuluisikin ehdottomasti terveys- ja sosiaalialan ammattilaisille, kun he ovat ikääntyneiden hyvinvoinnin kanssa tekemisissä.
Olen itse hiukan surullisenakin seurannut 88-vuotiasta isoäitiäni, joka jäi leskeksi yli kymmenen vuotta sitten ja on sen jälkeen elänyt yksiksensä. Hänen sosiaalinen verkostonsa on hyvin pieni, eikä siihen kuulu juuri muita, kuin kaksi lasta ja meitä lastenlapsia. Toivoisin todella, että hänellä olisi enemmän omanikäistä seuraa, mitä kautta voisi löytyä ehkä hellyyttä, läheisyyttä ja rakkauttakin. Nyt hänen elämänsä kuluu katkerana vanhoja asioita muistellen ja pappavainaata ylistäen (joka ei todellakaan ollut kaiken sen ylistämisen arvoinen).
Moni ikääntynyt, mummini mukaan lukien, kaipaisi opastusta siihen, että omaa onnea on lupa etsiä ja omaa seksuaalisuutta on lupa toteuttaa myös vanhoilla päivillä. Eikä puolison kuolema tarkoita sitä, että täytyy lopettaa oman elämän eläminen. Enkä nyt tarkoita väheksyä surutyön merkitystä, vaan pikemminkin haluaisin valaa kaikkiin ihmisiin uskoa, että vaikka elämässä tapahtuu muutoksia, niin jotain tulee aina menetetyn asian tilalle, jos vain antaa sille mahdollisuuden. Uskon myös, että ikääntyneille tulisi tarjota nykyistä enemmän tietoa kaikista seksuaalisuuden puolista. Tieto lisäisi ihan varmasti ymmärrystä ja hyväksyntää erilaisia mielihaluja kohtaan. Lisäksi tietoa ikääntyneiden seksuaalisuudesta tulisi jakaa myös meille nuoremmille sukupolville, jotta se ei enää olisi sellainen tabu, kuin se nyt on.
Monen ikääntyneen kohdalla, ennen kuin voi ruveta edes miettimään oman seksuaalisuuden toteuttamista, tulisi ensin kuitenkin lisätä heidän sosiaalisia kontaktejaan. Yksinäisiä ja yksin asuvia vanhuksia on valtava määrä. Tarvitsemme enemmän toimintaa, jossa ikääntyneet voivat kohdata toisiansa. Sen myötä kasvaisivat mahdollisuudet uusien partnereiden, sielun kumppaneiden tai vaikka satunnaisten suhteidenkin löytämiseksi. Ja vaikka oman seksuaalisuuden toteuttamiseksi ei aina tarvita toista ihmistä, niin läheisyyttä, kosketusta, arvostavaa keskustelua ja toisen antamia hellyydenosoituksia ei koskaan voi korvata mikään.
Olipas tärkeä aihevalinta!
Olen työskennellyt kotihoidossa ja siellä ihmisten yksinäisyys korostuu. Moni asiakkaani oli leskeksi jäänyt tai muuten vain yksin asuva. Useilla iäkkäistä ei ollut edes välttämättä perhettä tai lapsia, jotka olisivat voineet käydä kyläilemässä silloin tällöin. Valtaosalle siis hoitajan käynti 1-4 krt vuorokaudessa saattoi olla ainoa sosiaalinen kontakti elämässä.
Tein huomion, että useampi fyysisesti huonossa kunnossa oleva henkilö oli niin sanotusti oman kotinsa vanki. Useat saattoivat asua kerrostalossa, jossa ei ollut hissiä ja sehän tarkoittaa automattisesti sitä etteivät he voi poistua kodistaan itsenäisesti, vaikka vielä henkinen vointi olisi hyvä. Useat iäkkäät olivat todella puheliaita ja selkeästi heidän sosiaaliset tarpeet eivät täyttyneet.
Sitten oli niitä muutamia paikkoja joissa asui pariskunta. Tunnelma taloudessa oli hyvin erilainen ja paljon vapautuneempi. Ihminen on sosiaalinen ja jokainen meistä tarvitsee juttu kaveria silloin tällöin. Se ajatus miten paljon meillä on Suomessakin iäkkäitä ihmisiä jossa ei käy edes kotihoito, joten he saattavat olla useita viikkoja sanomatta sanaakaan.
Deittailu maailmaa iäkkäiden näkökulmasta olen joutunut viime aikoina paljon pohtimaan. Minun paappani kuoli muutama vuosi sitten ja minun todella sosiaalinen ja hyvässä kunnossa oleva mummoni jäi yksin. Tottakai hänen lapset ja me lapsenlapset yritimme käydä aktiivisesti kylässä, mutta todellisuus on ettemme mekään pysty käydä hänen luona päivittäin ja viettämään siellä useaa tuntia. Huomasin mummastani masentuneisuuden merkkejä. Hän kävi edelleen tanssiharrastuksessa ja seurakunnalla, mutta useasti näiden käyntien jälkeen hän oli vielä huonommalla tuulella. Juttelimme joskus aiheesta ja mummani kertoi tuntevansa syvää surua ja yksinäisyyttä niissä tilanteissa vaikka huone onkin täynnä ihmisiä. Hän ei voi jakaa sitä yhteisöllisyyttä enää oman rakkaansa kanssa ja useat ihmiset jotka näissä käyvät ovat pariskuntia.
Jokunen kuukausi sitten mummani oli katsonut telkkaria ja nähnyt mainoksen kristillisestä deittisivustosta. Mummani ajatteli tämän olevan hänelle hyvä sovellus, koska uskon asiat ovat lähellä hänen sydäntään. Latasimme hänelle sovelluksen ja positiiviseksi yllätykseksi tarjontaa oli yllättävän paljon. Mummani intoutui käymään muutamilla treffeillä ja sieltä sitten löytyikin hänelle yksi mukava “kaveri”.
Tämän kaverin kanssa hän on saanut jakaa taas uusia elämyksiä ja tehdä myös niitä vanhoja tuttuja ja turvallisia juttuja. Hän on nauttinut, että on ihminen joka jakaa samanlaista maailman katsomusta ja samanlaisia mielenkiinnon kohteita hänen kanssaan.
Mummani ja myös tämä hänen kaverinsa ovat leskiä. Mumma kertoo minulle miten he elävät arkea välillä vähän niinkuin neljästään. Molemmat osapuolet puhuvat paljon heidän edesmenneistä kumppaneistaan, jolloin se tuntuu, että he elävät hengessä mukana.
On niin hienoa seurata sivusta miten mummani tuntee ihastumisen tunteita ja kertoo tuntevansa olonsa välillä taas teini-ikäiseksi.
Mummani tilanne on hieno, mutta valitettavasti tilanne ei ole kaikilla ihmisillä näin hyvä. Mummani pystyy ajamaan vielä autoa, käymään elokuvissa ja käyttämään älypuhelinta. Useat ikääntyneet eivät kuitenkaan omista älypuhelinta tai näin hyviä mahdollisuuksia laajentaa omaa sosiaalista verkostoa. Koen, että nykyisten ikääntyneiden tilanne on ongelmallinen ja se vaatisi toimintaa. Uskon kuitenkin, että tilanne tulee muuttumaan myös omalla painollaan tulevaisuudessa. Ajatellen vaikka omien vanhempieni ikääntymistä. He ovat jo opetelleet älylaitteiden toiminnan ja näin ollen heidän ikääntyessään se taito säilyy.
Todella mielenkiintoinen aihe ja herätti paljon ajatuksia!
Mietin, miten tärkeää läheisyys on ja yhteys toiseen ihmiseen. Se miten paljon siitä on terveydelle ja hyvinvoinnille hyötyä. Jos tähän aiheeseen paneuduttaisiin enemmän, miten merkityksellistä ja vaikuttavaa se olisikaan meidän yhteiskunnan senioreiden elämän laatuun ja terveyteen.
Olet tosi hienosti ja monipuolisesti pohtinut aihetta! Kiitos!
Niin tärkeä aihe!
Ei se läheisyyden kaipuu minnekään katoa, vaikka ikää tuleekin lisää. Tekstiä lukiessa tuli mieleen omat isovanhemmat. He olivat loisto parivaljakko. Aamuisin hyvän aamun suukottelut, iltapäivänokoset kainalossa ja illalla hyvän yön suukotukset. He opettivat meille lapsenlapsille ettei toisen huomioiminen tai heidän välinen lämmin läheisyys ollut mitenkään ällöttävää. Olen aina kokenut sen normaalina ja asiaan kuuluvana ja tiedostanut, ettei suhteen läheisyys ja tarpeet katoa ikääntyessä, vaan ovat muuttaneet hieman muotoaan vuosien varrella. Se että sinulla on siinä vieressä joku kenen kanssa keskustella, osoittaa pienillä hellyydenosoituksilla rakkautta on juuri sitä läheisyyttä mitä he halusivat ja tarvitsivat.
Vaarini jäi leskeksi 10vuotta sitten ja se jätti häneen suuren aukon. Yhtäkkiä pitäisi oppia olemaan itsenäinen ja aivan yksin melkein 60 avioliittovuoden jälkeen.
Vaarini on aina ollut hyvin sosiaalinen myös kodin ulkopuolella, hyvin aktiivinen omissa eläkeläisporukoissa. Siitä olenkin iloinen, ettei hän lopettanut niissä käymistä. He kävivät eri tapaamisissa, ruskaretkillä sekä risteilyillä. Näillä reissuilla vaarini tutustui uusiin ihmisiin ja saikin uusia ystäviä, muutaman kanssa ollut syvällisempää ystävyyttä ja he pitivät säännöllisesti yhteyttä.
Vaarini puhui aina meidän mummusta, hänen suurimmastaan rakkaudestaan. Hän ei ikinä halunnut jättää häntä pois keskusteluista, vaikka koki suuria tunteita myös toista kohtaan. Iäkkäiden uudet parisuhteet voi olla myös samalla kovin tärkeä vertaistuki. Vaari sekä hänen ystävätär olivat molemmat jääneet leskeksi, rakastivat puolisoitaan vieläkin todella paljon. Sitä oli ihana seurata, kun molemmat kunnioittivat toisen rakkautta ja ikävää toista kohtaan, mutta silti olivat onnellisia siitä mitä heillä oli täällä tällä hetkellä. 1,5vuotta sitten vaarini 90vuotis juhlissa oli ihana seurata heitä, tätä “nuorta” pariskuntaa, jotka sylikkäin istui ulkona auringonlaskun aikaan, hihittelivät yhdessä ja olivat ihan niin kuin muutkin nuoremmat vastarakastuneet parit.