Naiset työskentelevät huomattavasti useammin määräaikaisissa ja osa-aikaisissa tehtävissä kuin miehet. Tilastokeskuksen tietojen mukaan kuitenkin suurin osa määräaikaisissa työsuhteissa olevista haluaisi vakituisen työn, jos sellainen olisi mahdollista saada. Talouden heilahtelut vaikuttavat työllisyystilanteeseen, mutta on muitakin työllistymistä jarruttavia asioita. Työttömyyden takaa voi löytyä myös syrjintää. (Pääkkönen 2020, 13.)
Suomi on korkean työsyrjinnän maa ja täällä korostuvat erityisesti ikä- ja naisten sukupuolisyrjintä. Työsyrjintä ilmenee monin eri tavoin esimerkiksi tiettyjen työntekijöiden suosimisella, työsuhteen tilapäisyytenä tai osa-aikaisuutena, naisten sekä ikääntyvien syrjimisenä. Eniten syrjintää erilaisissa työtilanteissa kokevat keski-ikäiset sekä naiset ja tämä ilmenee erityisesti työn arvostuksen puutteena. Toiseksi eniten syrjintää on nuorten naisten kohdalla esimerkiksi raskauden tai perheenlisäyksen vuoksi. (Pääkkönen 2020, 45.)
Nuorten kohdalla ei uskota heidän osaamiseensa ja heidän kohdallaan törmää asenteelliseen syrjintään. Nuorten naisten odotetaan keittävän kahvia miesvaltaisella työpaikalla ja heille annetaan heidän osaamiseensa nähden liian helppoja työtehtäviä. Naiset saavat kokea raskaussyrjintää, eikä työnantaja välttämättä palkkaa ”raskausriskin” takia. Nuorilta naisilta kysellään työhaastatteluissa kysymyksiä perheenperustamiseen liittyen, vaikka ne ovat tasa-arvolain mukaan kiellettyjä. (Pääkkönen 2020, 45–46.)
Olen itse nähnyt aiemmalla työpaikallani työsyrjintää ja se ilmeni monin eri tavoin. Tietyille työntekijöille laitettiin aina heille sopimattomia vuoroja esimerkiksi iltavuoroja, vaikka he nimenomaisesti olivat pyytäneet aamuvuoroja. Lomien järjestely ei yleensä tuntunut onnistuvan, mutta suosikkityöntekijät pitivät lomansa silloin kun halusivat. Minun työpaikaltani jäi muutamia työntekijöitä toistuvasti pitkille sairauslomille, ja he voivat työpaikalla erittäin huonosti.
Akava Works teki selvityksen työssä koetusta syrjinnästä ja kyselyn tulokset viittaavat siihen, että yli 55- vuotiaat naiset kokevat useammin ikäsyrjintää kuin miehet. Ikä havaittiin olevan yhteydessä nimenomaan naisilla, mutta miesten iän ja ikäsyrjinnän välillä ei havaittu yhteyttä. Syrjintä ilmenee erityisesti asenteissa ja arvostuksen saamisessa. (Miettinen, 2020.)
Pätkiä ja potkuja- kirjassa Marjaana kertoo kokeneensa syrjintää sekä vanhempainvapaalla ollessaan, että yli 50- vuotiaana. Hänen työnantajansa kieltäytyi maksamasta vanhempainvapaaseen liittyviä korvauksia ja halusi irtisanoa työsuhteen. Marjaana olisi vienyt asian oikeuteen asti, mutta työnantaja perääntyi ja hän sai lainmukaisen vanhempainvapaansa. Myöhemmin Marjaana lomautettiin ja sitä ennen ja sen jälkeen häntä jatkuvasti syrjittiin sekä kiusattiin työpaikallaan. Lopulta työpaikan ahdistava ilmapiiri johti siihen, että Marjaanan oli pakko irtisanoutua pitääkseen mielenterveytensä. (Pääkkönen 2020, 64–65.)
Marjaana oli irtisanoutuessaan yli 60- vuotias ja ennen pois lähtöään hän kävi kuitenkin juttelemassa esimiehensä kanssa asiasta. Esimies totesi, että talossa on jo noin 60 yli 58- vuotiasta työntekijää ja pyysi Marjaanaa ymmärtämään tilanteen. Kokonaisuudessaan henkilöstömäärä oli noin 300. Marjaana lähti pois yli 32 työvuoden jälkeen ja kukaan ei hyvästellyt tai toivottanut hyviä eläkepäiviä. (Pääkkönen 2020, 67.)
Marjaanan tarina sai minut miettimään, että syrjintätilanteiden jälkeen työllistyminen voi olla erityisen vaikeaa. Irtisanomisen jälkeen uuden työn haku voi tuntua ahdistavalta ja helposti voi olla helpompaa jäädä pois kokonaan työelämästä. 60- vuotias työstään irtisanottu Eija kertoo tarinassaan, että haki satoja työpaikkoja tuloksetta. Hän koki myös TE-toimiston toiminnan turhauttavaksi, sillä hän ei kokenut saavansa sieltä tarvittavaa tukea, vaan enemmänkin syyllistystä ja laiskaksi leimaamista. (Pääkkönen 2020, 97–98.)
Suomen tavoitteena on pidentää työuria, mutta ikäsyrjintä osaltaan estää tämän tavoitteen toteutumista. Ikääntyneiden tulisi pysyä entistä pidempään työelämässä, mutta pitkä työura voi jäädä helposti haaveeksi. (Pääkkönen 2020, 71.) Tutkimusten mukaan työnantajan kiinnostus hiipuu jo 40-vuotiaiden hakijoiden kohdalla ja erityisesti 40- vuotta täyttäneet naiset saavat vähemmän yhteydenottoja kuin miehet. Työnantajat epäilevät yli 40-vuotiaiden kykyä oppia uutta, kykyä innostua ja ideoida. Nuoret suostuvat myös todennäköisesti heikompaan palkkatasoon ja ovat paremmassa kunnossa. (Pääkkönen 2020, 73.)
Kuinka ihmeessä pitkäaikainen työllistyminen voi onnistua, jos ”liian” vanhat heitetään pois, mutta toisaalta nuorten kokemus ei riitä?
Lähteet:
Miettinen, J. 2020. Yli 55-vuotiaat naiset kokevat miehiä useammin ikäsyrjintää työssä. Viitattu 1.11.2022.
https://akavaworks.fi/blogit/ikasyrjinta-on-sukupuolittunut-ilmio/
Pääkkönen, S. 2020. Pätkiä & potkuja – Naisten kokema ikäsyrjintä työelämässä. Avisado. Viitattu 1.11.2022.
Kuva: https://akavaworks.fi/blogit/ikasyrjinta-on-sukupuolittunut-ilmio/
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Hei Saamaton! Kiitos silmiä avaavasta tekstistäsi. Oli kertakaikkisen pöyristyttävää nähdä konkreettisina lukuina erot siinä, kuinka paljon naisia syrjitään miehiä enemmän korkean iän perusteella. Mieleeni ei ollut tullut lainkaan, että sukupuoleen perustuvaa syrjintää esiintyisi yhdessä ikään perustuvan syrjinnän kanssa. Eikö edes syrjintää onnistuta pitämään tasa-arvoisena? Juuri eilen juttelin työpaikallani naishenkilön kanssa, joka oli vaihtanut työpaikkaa viisikymppisenä. Hän kertoi hakeneensa useisiin eri paikkoihin saamatta yhtään kutsua haastatteluihin, ja hän koki olevansa käsittämättömän onnekas, että pääsi edes yhteen haastatteluun ja sai vielä työpaikankin. Ajattelin tuolloin, siis eilen, että kyllä, ”iäkkäämmillä” ihmisillä saattaa olla haasteita saada työpaikkaa, mutta ei se varmasti nyt ihan noin kamalaa ole, että yhdestä haastattelukutsusta kuuluu kokea itsensä äärimmäisen onnekkaaksi. Sinä, Saamaton, ja tekstissäsi esitelty Eija, taisitte todistaa minun olleen väärässä. Oli myös erinomainen huomio, että myös liian nuoria syrjitään kokemattomuuden vuoksi. Kuinka todella kartuttaa kokemusta, kun ei saa siihen tilaisuutta kokemattomuuden vuoksi? Tilanne on sietämätön, epäoikeudenmukainen ja kestämätön. Toivottavasti tälle asialle saadaan näkyvyyttä tarpeeksi, jotta tilanteeseen saadaan muutos ja ikään sekä sukupuoleen perustuvat syrjinnät jäisivät historiaan.
Kiitos kommentistasi Lauri, mukavaa kuulla blogipostaukseni herättäneen sinussa ajatuksia. Konkreettiset luvut tästä aiheesta aiheuttivat minullekin muutaman sydämen tykytyksen lisää. Syrjintää voi tosiaan ilmetä myös moniperusteisesti eli useamman ominaisuuden perusteella ja silloin ongelmat yleensä vain syvenevät. Työpaikkasi naishenkilön tarina on ikävän yleinen ikääntyvien naisten kohdalla ja tästä syystä onkin erityisen tärkeää tuoda näitä asioita näkyviksi.
Hei Saamaton! Komppaan Lauria, todella hyvä kirjoitus ja varsin kattava. Tilastot ja luvut puhuvat puolestaan. Itse nuorena ihmisenä olen hyvin tietoinen nuorten kokemasta ikäsyrjinnästä, juurikin kokemuksen puutteeseen viitattuna. Olenkin miettinyt mikä on pointtina, kun karsitaan kokemattomat pois. Jostainhan meidän kaikkien kuitenkin tulee aloittaa? Tässä kuukausi takaperin kuulin ystävältäni, että hänelle oli kerrottu sama kommentti ”sinussa ei ollut mitään vikaa ja mielellämme olisimme sinut palkanneet, mutta päädyimme kuitenkin valitse-maan henkilön, jolla on enemmän kokemusta”. Missä menee se kultainen keskitie? Milloin olemme tarpeeksi vanhoja ja kokemuksineen, kuitenkaan olematta liian vanha? Kirjoituksessasi Marjaanan tarina pysäytti. Kama-laa ajatella, että työpaikalla työolojen voidaan antaa mennä niin kurjaksi, että työntekijällä ei ole muuta vaih-toehtoa kuin irtisanoutua… Onko tämä työnantajalle voitontilanne, kun työntekijä päättää omasta tahdostaan lähteä. Toivon todella, että työkulttuurit ovat murroksessa ja johtamistyyli kehittyy, jotta myös hyvinvoinnin merkitys saadaan korostettua myös työpaikoilla.
Heippa Sini!
Hienoa huomata, että postaukseni aihe puhuttelee. Mielestäni on älytöntä karsia kokemattomuuden perusteella hakijoita, kun työnantajalla olisi mahdollisuus kouluttaa kokematon työntekijä haluamallaan tavalla. Näen siinä todella paljon potentiaalia, että ei ole vielä niin sanotusti piintyneitä tapoja työssä. Minutkin on muutamaan kertaan jätetty valitsematta kokemattomuuteni takia ja ystäväsi saama perustelu kuulostaa ikävän tutulta. Marjaanan tapaus jäi minuakin mietityttämään ja tuollainen työpaikalta savustaminen tuntuu aivan kohtuuttomalta.