Suomalainen yhteiskunta on erittäin työkeskeinen ja kaikki ovat kuulleet sanonnan: “Kyllä tekevälle aina työtä löytyy”. Tämä sanonta samaan aikaan syyllistää, sekä vähättelee työtöntä. Tekevälle löytyy kyllä työtä, mutta työtön ei selkeästi ole riittävän kykenevä työtehtäviin. Työtä löytyy aina, joten työtön ei ole vain etsinyt työtä tosissaan.
Työttömyyteen liittyy edelleen stigmaa ja häpeää. Työtöntä ihmistä saatetaan edelleen pitää laiskana, vaikka todellisuus voi olla aivan toinen. Tekevälle ei todellakaan aina löydy työtä, vaikka sitä kuinka haluaisi. Työttömyyden taustalla voi olla monenlaisia syitä ja ihmisen leimaaminen vain laiskaksi on mielestäni melkoista oikomista.
Työttömyys voi olla todella iso kriisi ja tulla kohdalle yllättäen. Keskustelin jokin aika sitten TE-toimistossa työskennelleen henkilön kanssa ja hänen kertomansa herätteli minuakin. Hän kertoi, että saattoi olla ensimmäinen ihminen, jolle työtön kertoo olevansa ilman työtä. Osa työttömistä ei ollut kehdannut kertoa työttömyydestään vielä edes puolisolleen, sillä häpeä oli niin suurta. Tuon keskustelun jälkeen jäin miettimään työttömyyteen liittyvää häpeää. Mistä tuon kaltainen häpeän tunne kumpuaa? Rakennammeko itse itsellemme häpeästä häkin?
Häpeä voimavarana tai elämää kahlitsevana tunteena
Häpeä voi olla meille voimavara tai pahimmassa tapauksessa elämää rajoittava tunne. Hyvä häpeä saa meidät toimimaan, ottamaan vastuuta ja miettimään ennalta toimintamme seurauksia. Kahlitseva häpeän tunne on aivan erilainen kuin rakentava ja elämää suojeleva häpeä. Hallitsevana tunnetilana häpeä ei ole enää voimavara ja se määrittää mitä tehdä tai tuntea. (Malinen 2003, 88-89.)
Työttömyyden kohtaaminen ei ole välttämättä helppoa, mutta siitä on mahdollista päästä eteenpäin. Häpeän tunteen tunnistaminen ja tunnustaminen on tärkeä osa vapautumisprosessia. Tätäkin tunnetilaa on mahdollista oppia hallitsemaan ja sen käsittelyn avulla elämä helpottuu. Tunnistamalla häpeäntunteeseen liittyvät käyttäytymismallit, ihminen voi ymmärtää paremmin häpeää aiheuttavia tilanteita ja päästä niiden herraksi. (Malinen 2003, 221.)
Rajoittavasta häpeästä on mahdollista päästä irti
Miiru Vehkala kirjoitti työttömyytensä aiheuttamasta häpeästä avoimesti blogissaan ja sai osakseen paljon myötätuntoa sekä rohkaisevia kommentteja. Miiru ymmärsi, ettei ollut yksin tilanteessa ja monet muut olivat kokeneet samanlaisia tuntemuksia.
“Olin varautunut siihen, että sieltä tulee sellaista kommenttia, että mitä siellä mariset, mene töihin, kyllä tekevälle töitä riittää. Kaikki kommentit ovat kuitenkin olleet positiivisia ja kannustavia. Tekstini on selvästi koskettanut monia, ja se tietysti tuntuu äärettömän hyvältä.”
Häpeä on voimakas tunne ja tuo tuskallinen tunne on toisinaan erittäin vaikea tunnustaa edes itselleen. Mitä useammin uskallamme puhua häpeää tuottavasta tilanteesta, sitä pienemmäksi se muuttuu. Ihminen pystyy helpottamaan omaa häpeän tunnettaan ja kun pystymme erottamaan häpeää aiheuttavat tilanteet, eivät häpeäkokemukset tule enää kohdalle niin yllättäen. Miirun tapauksessa hän sai ulkopuolisilta paljon myötätuntoa ja häpeää käsitellessä tilannetta on hyvä katsoa ulkopuolisen silmin. Muiden silmillä tilannetta katsoessaan, henkilö saa tilanteeseen välimatkaa.
Työttömyyteen liittyvä häpeä kumpuaa yhteiskunnan asettamista normeista, mutta ihminen pystyy vaikuttamaan tunnetiloihinsa. Kahlitseva häpeän tunne työttömyyteen liittyen on hyvin usein ihmisen itsensä rakentama ja siitä on myös mahdollista päästä irti. Häpeän käsittely voi olla pitkä prosessi, mutta on varmasti sen arvoista.
Lähteet:
Malinen, B. 2003. Häpeän monet kasvot. 2. painos. Helsinki: Kirjapaja Oy. Viitattu 17.9.2022.
Mäkelä, A. 2021. Miiru häpesi työttömyyttä niin paljon, ettei kehdannut viedä roskia keskellä päivää – ”Ennen ajattelin, että kyllä hakevalle töitä löytyy”. Viitattu 17.9.2022.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Postaus oli silmiä avaava. En ole ennen pohtinut työttömyyttä näin syvällisesti ja kuinka siihen liittyy stigmaa – kiitos tästä!
Tämän saman huomasin itsekin, että en tosiaan ollut miettinyt asiaa tuosta näkökulmasta aiemmin. Tekee ihan hyvää välillä pyöritellä ja lähestyä eri suunnista asioita 🙂
Hei tekstin kirjoittaja nimimerkillä Saamaton!
Olit ottanut aiheeksesi todella tärkeä asian. On harmi, että työttömyyteen liittyy niin paljon häpeää ja leimaamista. Kaikille ihmisille kun työttömyys ei ole valinta, vaan sen taustalla saattaa olla paljon muutakin. Olen itse pohtinut myös tätä samaa lausahdusta: “Kyllä tekevälle aina töitä löytyy!”. Näin sanotaan, mutta vaikka henkilö olisikin työkykyinen, onko tarjolla oleva työ sen kaiken ajan ja vaivan arvoista juuri kyseiselle henkilölle? Nauttiiko työstä? Mielestäni on tärkeää, että työ tuntuu oikealta ja riittävän mukavalta. Jos tarjolla on ainoastaan työtä, joka ei itseä kiinnosta, eikä siitä saa irti muuta kuin rahaa, onko se sen arvoista? Ehkä itsekin tässä kohtaa valitsisin työttömän elämän onnellisempana, kuin että kituuttelisin tehdessäni jotain, mistä en nauti, ja joka vain saattaisi huonontaa elämänlaatuani ja pahimmassa tapauksessa terveyttäni. Meidän kaikkien tulisi kunnioittaa toistemme valintoja ja nähdä yhteiskunnan asettamien leimojen ja asenteiden läpi. Kiitos hyvästä postauksestasi tärkeästä aiheesta. Ei anneta kenenkään tuntuea häpeää omasta työttömyydestä!
Heljä