Työnteko on niin suuri osa ihmiselämää, että siihen liittyy aivan valtavasti erilaisia sananlaskuja, joita myös blogissamme on vilahdellut. Myös filosofit, runoilijat, tieteentekijät ja julkisuuden henkilöt ovat ilmaisseet kuolemattomia lausahduksia juuri työtä koskien kautta aikojen. Suurin osa alle kerätyistä melko tutuista sananlaskuista on suomalaisia. Sananlaskut ovat mielestäni todella mielenkiintoisia, sillä ne ovat osa suullisesti eteenpäin siirtyvää kansanperinnettä, joissa usein piilee jokin viisaus tai opetus. (peda.net). Ne myös heijastelevat tiettyä arvomaailmaa, joka kulttuurissamme on vallinnut ja niitä aktiivisesti käyttäessämme ylläpidämme huomaamattamme samoja ajatusmalleja jatkossakin.
- Työ on miehen kunnia.
- Työ tekijäänsä kiittää.
- Työ tekijäänsä opettaa.
- Työllä työn vaivat paranee.
- Työssä elo, haudassa lepo.
- Ensin työ, sitten huvi.
- Ei leikki leipää tuo.
- Töistä miestä mainitaan eikä suurista sanoista.
- Ahkeruus kovankin onnen voittaa.
- Ahkeruus on onnen äiti, sillä on vara vaivassakin.
- Työmies on palkkansa ansainnut.
- Ei raha puussa kasva.
- Ei työllä elä vaan ruualla.
- Kiitos on köyhän palkka.
- Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.
- Ei työt tekemällä lopu eikä järvi soutamalla kulu.
- Viikon kestää vaikka aidanseipäänä.
- Kyllä työtä tekevälle riittää.
- Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.
- Työn kun näkee, niin tekijän tuntee.
- Raskas työ vaatii raskaat huvit.
- Huono työ tulee kalliiksi.
- Rahaa se on lopputilikin.
- Katkerat on työn juuret mutta suloiset sen hedelmät.
- Tehkööt työt ne, joka ne on keksinyt.
- Ei makaavan kissan suuhun hiiri tule.
- Palkka juoksee, minä en.
- Perjantaina laiskat virkoo, rutilaiskat lauantaina.
- Joka ei tahdo töitä tehdä, sen ei syömänkään pidä.
- Hiki laiskan syödessä, kylmä työtä tehdessä.
- Luoja ei laiskoja elätä. (Tunturisusi.)
Kun listaa lukee, itselle herää ajatukset: työnteko ja ahkeruus on kunniakasta, tarpeellista ja ensisijaista. Työnteko on usein raskasta puurtamista, mutta saadakseen elannon ja rahaa sitä on tehtävä. Laiskuus ja työn karttelu on puolestaan häpeällistä käytöstä. Modernimmin sananlaskujen sarjaa jatkaa myös esimerkiksi Antti Tuisku varmasti monelle lukijallekin tutussa biisissään Rahan takii: ”Joten ylös ja duuniin rahan takii”, ”Ei rakkaudest lajiin vaan rahan takii”.
Suoraan työttömyyteen ja työttömiin liittyviä sananlaskuja olikin jo paljon vaikeampaa löytää:
- Arat työttömän kädet. (Wikipedia).
- Ei oo työtöntä hyvää. (Virittäjä).
Mistä nämä sananlaskuista löytyvät arvot ja asenteet niin työntekoa, laiskottelua kuin työttömyyttä kohtaan kumpuavat? Varmasti jo todella kaukaa, mutta tutkitaan hieman historiaa.
Ennen teollistumista oli palveluspakko
Maatalousyhteiskunnassa työttömyyttä ei samalla tavalla tunnettu kuin nykyään. Nykyisen kaltaisen työttömyyden ilmiönä voidaan ajatella syntyneen vähitellen kaupungistumisen ja teollistumisen myötä 1800-luvun loppupuolelta lähtien palkkatöiden yleistyessä tehtaissa, jolloin työttömyys oli yleensä kausiluontoista. Ennen teollistumista oli vuosina 1663-1883 voimassa palveluspakko, mikä tarkoitti pakkoa olla jonkun palkollisena, jos ei kuulunut säätyyn tai ollut itsenäisen yrittäjän asemassa tai maanviljelijä. (Timonen, 2017). Palvelusväki pestattiin yleensä kerran vuodessa pestuumarkkinoilla vuodeksi kerrallaan. (Wikipedia, 2022d). Sääty-yhteiskuntaan kuuluivat aateliset, papisto, porvaristo ja maata omistavat talonpojat. Suurin osa Suomen väestöstä ei kuitenkaan kuulunut mihinkään säätyyn. Tällaisia säädyttömiä olivat kaikki omaa maata omistamattomat maattomat eli tilattomat, johon kuuluivat niin torpparit, mäkitupalaiset, lampuodit, palvelusväestö, muonamiehet, loiset ja irtolaiset. (Nieminen, 2020.)
Yhteiskunnan alimpana olivat loiset ja irtolaiset. Loiset tekivät töitä lyhytaikaisesti eri tahoille ja asuivat talojen ja torppien nurkissa. (Nieminen, 2020.) Irtolaisten asema muistuttaa eniten nykyajan työttömiä (ja asunnottomia?). Irtolaisella ei ollut vakituista asuinpaikkaa, toimeentuloa tai laillista suojelua tarjoavaa työnantajaa, joka vastaisi hänestä yhteiskunnalle. Irtolaiseksi saattoi päätyä, jos esimerkiksi kieltäytyi vuosipalveluksesta. Heitä kohtaan on ollut kautta aikojen paljon ennakkoluuloja. Vuoden 1865 irtolaisasetuksessa irtolaiseksi määriteltiin henkilöt, jotka elivät ”pahatapaista laiskurielämää”. Vuoden 1883 irtolaisiksi määriteltiin ”työtä vieroksuvat työkykyiset sekä huonomaineiset kuljeskelevat henkilöt.” Jos henkilö saatiin kiinni irtolaisuudesta, hänet voitiin määrätä pakkotyöhön. (Arkistojen portti.)Vuoden 1879 vaivaishoitoasetuksessa vaadittiin, että kaikkien työhön kykenevien oli elätettävä itsensä ja perheensä.
Työttömyyttä hoidettiin työttömyystöillä
Ennen 1970-luvun öljykriisiä työttömyys on ollut yleisesti ottaen melko vähäinen ilmiö 1860-luvun suuria nälkävuosia ja 1930-luvun lamaa lukuunottamatta. 1960-luvulle saakka on vallinnut ajatus siitä, että taloudellinen turva edellyttää työntekoa. Työttömyyttä onkin hoidettu 1800-luvulta saakka järjestämällä työttömille fyysisesti raskaita hätäapu- tai työttömyystöitä aina 1970-luvulle asti. Julkinen valta on keksinyt hyödyllisiä ja vähemmän hyödyllisiä töitä, joista maksettiin yleensä 80% markkinapalkasta. Työttömien panoksella on rakennettu teitä, katuja, rautateitä, vesi- ja viemäriputkistoja ja satamia sekä kuivatettu soita metsämaaksi tai peltoviljelyyn. Etenkin 1950-luvulta 1970-luvulle saakka vallitsi ns. “lapiolinja”, jossa hätäaputöitä järjestettiin siirtotyömailla, jotka ovat voineet sijaita satojenkin kilometrien päässä työllistetyn kotipaikkakunnalta. (Jantunen 2020.) Työttömyystöistä ei voinut kieltäytyä menettämättä työttömyysavustusta. Työttömyysturvaa uudistettiin 1970-luvulla, jolloin työttömyystöistä luovuttiin.
Työttömyys lisääntyi voimakkaasti 1930-luvun lamavuosina. Tämä on todennäköisesti johtanut irtolaislain uudistamiseen, joka oli voimassa 1936-1989 ja jossa irtolaisella tarkoitettiin yhteiskunnan ulkopuolelle jättäytyneitä työtä vieroksuvia, prostituoituja tai kerjäläisiä. (Wikipedia.) ”Rehelliset työttömät työmiehet” haluttiin erottaa ”työhaluttomista irtolaisista”. (Myrnes, 2021, 43).
Irtolaiset on yleensä nähty uhkana yhteiskuntajärjestykselle ja he ovat joutuneet valtaapitävien kontrollin alle. Keinoina heidän kaitsemiseen on käytetty erilaisia varoituksia, valvontaa, ohjaavia ja tukevia toimenpiteitä ja esimerkiksi määräämistä yleiseen työhön, joka tarkoitti pakkotyötä yleisissä työlaitoksissa. (Lehtinen, 2021.) Kun vastikkeetonta sosiaaliturvaa ei vielä ollut, voitiin työlaitoksiin lähettää työn välttelijöitä, alkoholiongelmaisia ja elatusvelvollisuuden välttelijöitä ja heitä, jotka eivät pystyneet maksamaan kunnan köyhäinapua takaisin. ”Kunniattomia ja edesvastuuttomia henkilöitä, joiden katsottiin rasittavan yhteiskuntaa itse aiheutetulla köyhyydellä, työttömyydellä, juopottelulla ja epämääräisellä elämällä.” Arviolta yli puolella työlaitoksiin lähetetyistä saattoi olla rikostaustaa. Vuonna 1987 voimaan tullut päihdehuoltolaki kumosi irtolaislain. (Jokelin, 2021.)
Loppusanat
Tähän yritin tiivistää työttömiin liittyvää historiaa, jonka tutkiminen oli erittäin mielenkiintoista ja joka selittää myös nykyhetkeä. Työhön liittyvät arvot ovat peruja historiamme maatalousyhteiskunnasta, jossa suurin osa ihmisistä oli tottunut fyysisiin ja raskaisiin maataloustöihin. Työ oli luonteeltaan konkreettista,välttämätöntä ja vaikutuksiltaan suoraa: jos työtä ei tee, ei saada satoa ja nähdään nälkää. Vaikka säätyjärjestelmä on lakkautettu, kumpuaa eriarvoisuus yhteiskunnassa osittain edelleen niiltä ajoilta. Viimeiset 1700-luvulta asti vallinneet säätyjen erikoisoikeuksia koskeneet lait kumottiin vasta vuonna 1995! (Nieminen, 2020). Myös poliittinen päätöksenteko ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta ylläpitää eriarvoisuutta jakaen työttömät parempi- ja huonompiosaisiin.
On myös selvää, että yhteiskunnan valtaapitävät ovat halunneet Suomessa niin kontrolloida, rankaista kuin auttaa kaikkia huonompiosaisia kuten köyhiä, työttömiä, vammaisia, päihdeongelmaisia, rikollisia, irtolaisia, sairaita ja vanhuksia. Auttaminen on vain ollut ensimmäisissä julkisissa laitoksissa enemmän kuriin perustuvaa ja olot ovat usein olleet todella kurjat. Työlaitoksiin päätyneet irtolaiset ja työttömät ovat olleet hyvin monenkirjava joukko. Mukaan on voinut mahtua niin köyhiä, omasta tahdostaan työtä vältteleviä, vasten tahtoisesti työttömiä, syrjäytyneitä, pikkurikollisia, päihdeongelmaisia kuin sairaita. Irtolaisiin liittyvä historia oli mielestäni mielenkiintoista ja aika vierasta. Heihin liittyvä lainsäädäntö on ollut voimassa vielä 1986 asti, josta ei ole pitkä aika!
Minkäänlainen laiskottelu, työn vieroksuminen tai muu normien vastainen käytös ei ole ollut suotavaa. Asenteet ovat vasta lamojen massatyöttömyyden myötä muuttuneet vähitellen suuntaan, jossa työttömyyttä ei nähdä vain yksilön omana syynä, vaan rakenteisiin liittyvänä ongelmana. (Pakko)työ on nähty parantavana keinona monenlaiseen epäsuotuisaan käytökseen ja työttömyyteen. Historian tutkiminen antaa ymmärrystä siihen, mistä työttömiin ja työttömyyteen liittyvät asenteet sekä kontrollointi niin yleisesti kuin työllisyyspalveluissa ja työvoimapolitiikassa kumpuavat. Pitkäaikaistyöttömyys on myös hyvin uusi ilmiö, kun miettii Suomen historiaa.
Mielenkiintoista on, että “työn vieroksujista” on kirjoitettu historiassa pidempään. Toki taustalla on oikeasti tällaiseksi leimatun yksilön kohdalla todennäköisesti enimmäkseen kyse muista ongelmista ja poikkeavuudesta normeista eikä vain haluttomuudesta tehdä töitä. Työttömistä silti (pieni) osa lienee omasta halustaan työttömiä, vaikka sen myöntäminen on tabu. Onko työhaluttomuuden taustalla aina huonot kokemukset, jotka johtavat syrjäytyneisyyteen ja syrjäytetyksi tulemiseen, jolloin yksilö tarvitsisi tukea löytääkseen oman paikkaansa yhteisössä? Vai voiko se olla osa luonnon ja ihmisten monimuotoisuutta, että kaikki eivät vain luonnostaan haluaisi tehdä mitään töitä ja välttelevät niitä kaikin keinoin? Onko töitä pakko tehdä, jos ei halua? Onko pakko olla osallisena? Ennen (ja tavallaan nykyäänkin) vastaus on ollut selvä: töitä on pakko tehdä. Nykyään työttömiä ei lähetetä pakkotöihin toiselle puolelle Suomea rakentamaan maanteitä, mutta työttömyyteen liittyy edelleen tiettyjä velvoitteita eikä työttömyysturva ole vastikkeetonta. Näen kuitenkin epäkohtana sen, että työttömiä käytetään ilmaisena työvoimana työkokeiluissa, jolloin työtön jää helposti edelleen työttömyys- ja köyhyysloukkuun. Jokaiselle tulisi maksaa tehdystä työstä kunnollinen palkka. “Auttavissa” rakenteissa on edelleen ongelmia. Onko tämä kaikuja historiamme ajatuksista, jossa työttömät ja irtolaiset ovat laiskureita ja 2. luokan kansalaisia, jotka tulee parantaa pakkotyötä tekemällä?
Yhteiskunta ei tietenkään voi toimia, jos kukaan ei haluaisi tehdä työtä ja siksi onkin tärkeää siirtää eteenpäin arvoja työn tekemisen tärkeydestä. Työ voikin olla parhaimmillaan paikka, jossa käyttää omia lahjojaan, toteuttaa itseään ja omaa kutsumustaan samalla toisia hyödyttäen. Näin se ei kuitenkaan kaikilla ole. Jos on löytänyt oman paikkansa ja työstään nauttii, on etuoikeutetussa asemassa. Työn tekemisen ei pitäisi mielestäni olla myöskään itseisarvo eikä kaikki työ välttämättä ole yhtä arvokasta. Työn takana täytyy olla jokin yhteistä hyvää edistävä tarkoitus. Luontoa tuhoava ja ihmisoikeuksia välillisesti tai suoraan polkeva työ sairastuttaa. Suomen työ- ja hoitolaitosten historiasta löytyy myös paljon ihmisoikeuksien loukkaamista, joihin kannattaa tutustua lukemalla asiasta, ettei historia pääse toistamaan itseään. Onko lukijoiden mielestä olemassa turhia töitä? Miten itse suhtaudutte työntekoon ja miten siihen tulisi suhtautua? Miten yhteiskunta saataisiin toimimaan niin, että kaikki pääsisivät töihin, josta saa riittävän elannon ja joka tukee yksilön omaa ja muiden hyvinvointia (myös luonnon kannalta kestävällä tavalla)?
Kertaus on opintojen äiti ja pari muuta faktaa:
- 1664-1883 on voimassa palveluspakko, jonka mukaan jokaisen ei-veroja maksavan on oltava jonkun veroa maksavan palveluksessa. Jos palveluspakkoa laiminlöi voi saada tuomion irtolaisuudesta
- 1879-1923 on voimassa vaivaishoitoasetus, joka velvoittaa kaikkien työhön kykenevien elättävän itsensä ja perheensä. Kunnilla ei ole velvollisuutta auttaa työkykyistä ilman työvastinetta työlaitoksissa, jonne etenkin huonotapaiset irtolaiset sijoitettiin. Julkista apua saavat vain sairaat ja työkyvyttömät, jotka joutuivat vaivais- tai köyhäintaloihin
- 1886-1936 on voimassa irtolaisasetus, joka kumoaa palveluspakon ja määrittelee irtolaiseksi henkilön, joka ”saamatta elatusta omista varoistaan tai toisen huolenpidosta kuljeksii työttömänä harjoittaen siveetöntä tai säädytöntä elämää”
- 1895 säädetään laki työtapaturmavakuutuksesta. Suomen vanhimman ammattiliiton, Kirjailijaliiton yhteyteen perustetaan ensimmäinen työttömyyskassa
- 1922 voimaan köyhäinhoitolaki, joka korvaa aiemman vaivaishoitoasetuksen, joka velvoittaa kuntia antamaan apua kaikille sitä tarvitseville. Laki velvoitti myös kaikkia kuntia perustamaan työlaitoksen, jonne passitettiin “kunnottomat ja edesvastuuttomat” ihmiset, joiden nähtiin rasittavan yhteiskuntaa itseaiheutetulla köyhyydellään, työttömyydellään ja muulla edesvastuuttomalla käytöksellään
- 1936-1986 on voimassa irtolaislaki. Irtolaisten tunnusmerkkejä olivat kulkeminen paikasta toiseen hakematta työtä, työn vieroksuminen, kerjääminen, ammattimainen hauraudenharjoittaminen eli prostituutio tai muu huonotapainen elämä. Irtolaisia varoitettiin, ohjeistettiin ja määrättiin irtolaisvalvonnan alaiseksi. Jos heitä ei saatu palaamaan “säännölliseen ja kunnialliseen elämäntapaan” heidät voitiin lähettää työlaitoksiin
- 1946-1948 on voimassa pinnarilaki, joka lähettää työn välttelijät työleireille, jotka olivat myös osa ajan päihdepolitiikkaa
- 1800-luvulta 1960-luvulle asti työllisyyttä hoidetaan “lapiolinjalla” eli työttömyystöillä. Suuri osa Suomen tieverkostoista on työttömien rakentamia. Töistä kieltäytyminen johti työttömyysturvan menettämiseen
- 1971 säädökset lopettavat työttömyystyöt ja siirtomaatyöt. Siirrytään vain rahallisiin työttömyyskorvauksiin
- 1987 voimaan tullut päihdehuoltolaki kumoaa 1936-1986 voimassa olleen irtolaislain
- 1985 työttömyysturva jaetaan ansiosidonnaiseen päivärahaan ja peruspäivärahaan
Lähteet:
Arkistojen portti. 2022. Irtolaisuus. Palkollissäännöistä pahatapaisten kontrollointiin. Viitattu 6.11.2022. Teema: Irtolaisuus – Portti (narc.fi)
Jantunen, S. 2019. 50-luvulla töitä vaikka keksittiin ja työnvieroksujat vietiin “pinnarileirille”. Taloussanomat. Ilta-Sanomat. Viitattu 4.11.2022. 50-luvulla töitä vaikka keksittiin ja työnvieroksujat vietiin ”pinnarileirille” – Taloussanomat – Ilta-Sanomat (is.fi)
Jokelin, J. 2021. Löysäläiset on pantava töihin. Helsingin Sanomat. Viitattu 4.11.2022. Köyhät, työttömät, juopot ja kodittomat kerättiin vuosikymmenien ajan pakkotyöhön Suomessa: tällaista oli elämä pahamaineisissa työlaitoksissa – Sunnuntai | HS.fi
Lehtinen, E. 2021. Vuoden 1936 irtolaislaki. Miten irtolaisuutta valvottiin ja ehkäistiin? Opinnäytetyö. Poliisiammattikorkeakoulu. ON_Lehtinen.pdf (theseus.fi)
Myrnes, H. 2021. Yhteiskunnan hylänneet vai yhteiskunnan hylkäämät? Suomen viimeinen irtolaislaki ja siitä käyty keskustelu eduskunnassa 1930- ja 1980-luvuilla. nbnfioulu-202106038225.pdf
Nieminen, T. 2020. Aatelisto, papisto, muonamiehet…? Suomen säädyt selitettynä. Video. Viitattu 4.11.2022. https://www.youtube.com/watch?v=NuefXYYDmec
Peda.net. Pedagokiikkaa netissä. Mitä ovat sananlaskut ja sanonnat? Viitattu 4.11.2022. Mitä ovat sananlaskut ja sanonnat? (peda.net)
Timonen, S. 2017. Palveluspakosta työtoimintaan. Blogikirjoitus. Viitattu 6.11.2022. Palveluspakosta työtoimintaan – Uuninpankkopoika Saku Timonen | Apu
Tunturisusi. Aforismeja, viisauksia, sanontoja, sananlaskuja ja mietelauseita työstä. Viitattu 4.11.2022. https://www.tunturisusi.com/aforismit/tyo.htm
Virittäjä. Uusia sananlaskuja. Viitattu 4.11.2022. https://journal.fi/virittaja/article/download/21695/43688
Wikipedia 2022a. Irtolaislainsäädäntö. Viitattu 4.11.2022. https://fi.wikipedia.org/wiki/Irtolaislains%C3%A4%C3%A4d%C3%A4nt%C3%B6
Wikipedia. 2022b. Hätäaputyöt. Viitattu 4.11.2022. https://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%A4t%C3%A4aputy%C3%B6t
Wikipedia. 2022c. Päijäthämäläisiä sananlaskuja. Viitattu 4.11.2022. https://fi.wikiquote.org/wiki/P%C3%A4ij%C3%A4th%C3%A4m%C3%A4l%C3%A4isi%C3%A4_sananlaskuja
Wikipedia. 2022d. Pestuumarkkinat. Viitattu 6.11.2022. https://fi.wikipedia.org/wiki/Renki
Köyhäinhuolto – sosiaalihuollon alkuvaiheita (tyovaenliike.fi)
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!