Törmäsin mielenkiintoiseen iltalehden (2022) artikkeliin, jossa käsiteltiin Helsingin pahimpia huumekeskittymiä ja haastateltiin säännöllisesti huumeita käyttäviä henkilöitä sekä A-klinikkasäätiön työntekijöitä, jotka pyörivät näillä huumealueilla ja auttavat päihtyneitä. Artikkelissa huumeita käyttävien henkilöiden huumeiden käyttö on alkanut hyvin nuorena ja nyt heidän ollessa noin 30-vuotiaita, on huumeiden käytöstä tullut heille elämäntapa. Tähän elämäntapaan kuuluu liikkuminen Helsingin huumekeskittymien välillä, joita ovat Sörnäinen, Itäkeskus, Kontula sekä Vuosaari. A-Klinikkasäätiön työntekijä kertoo paikkojen suosion johtuvan hyvistä liikenneyhteyksistä sekä Helsingin kaupungin päiväkeskukset päihde- ja mielenterveysongelmaisille ovat näiden keskittymien lähellä.
Kun vien tytärtäni harrastukseen, ajamme Sörnäisen Mäkelänkatua pitkin ja näemme usein päihtyneitä nuorempia ja vanhempia ihmisiä kadulla. Tyypillisesti nämä kadulla hengaavat päihtyneet henkilöt ovat miespuolisia ja tämän asian vahvistaakin A-klinikkasäätiön työntekijä mainitsemalla artikkelissa, että käyttäjistä puolet on naisia ja puolet miehiä, mutta kadulla näkyy enemmän miehiä, sillä naiset pysyvät yksityisasunnoissa enemmän ja vähemmän omasta tahdostaan. Tästä voi päätellä, että huumeiden ja muiden päihteiden käyttö voi tuoda elämään paljon muutakin kuin riippuvuuden. Rahan tarve huumeita varten voi ajaa huumeriippuvaiset rikolliselle tielle tai itsensä myymisen. Rikollinen tie vie vankilaan, jossa huumeiden käyttö voi jatkua tai jopa pahentua ja avunsaanti huumeiden lopettamiseen on huomattavasti vaikeampaa. Asiasta puhutaan myös paljon kirjassa Immu Vanki numero 1861, jonka mieheni juuri luki ja kertoi minulle yksityiskohtia. Kirjassa kerrotaan Sörkän vankilan arjesta ja mm. siellä tapahtuvasta huumeiden käytöstä. Kirjan mukaan huumeiden käyttö vankilassa oli hyvin yleistä ja huumeiden saanti vankilaan oli suhteellisen helppoa.
“Lapsi on paras muuli”
Iltalehden artikkelista tulee ilmi myös huumemaailman kosketus lasten elämään ja elämän alkumetrien tapahtumien vaikutus elämän juoksuun. Eräs haastateltavista kertoi, miten aikuinen oli piikittänyt häneen heroiinia hänen ollessaan 13-vuotias ja mainitsi, että lapsi on paras muuli (eli huumeiden kuljetusväline). Voin vain spekuloida mikä yhtälö aiheutti tämän toimenpiteen…
” Hoitoon pitäisi päästä helpommin”
Artikkeli tuo raadollisesti huumeiden käytön arjen sekä ikävät kokemukset ja vaikka huumeiden käyttäjiä yritetään auttaa eri tavoin, on heidän vaikeaa päästä hoitoon omin voimin. Yksi artikkelin haastateltavista kertookin, että hoitoon pitäisi päästä helpommin. Tällä hän tarkoittaa myös terveydellisten hoitoja, kuten haavat ja paiseet, joita voi tulla esimerkiksi likaisista neuloista. Hoitoon voi olla vaikea päästä, koska huumeiden käyttö on naisen mukaan vieläkin tabu.
“Päivän positiivinen asia on, että olen tähän aikaan ylipäätään hengissä”
Artikkelissa haastateltiin viranomaisten sekä politiikkojen sijasta huumeiden käyttäjiä ja heitä auttavia työntekijöitä. Tämä toikin artikkeliin aitoutta sekä mielenkiintoa. Artikkeli herätti minussa paljon ajatuksia ja sääliä huumeiden käyttäjiä kohtaan. Haastateltavista heijastuu se, miten helposti huumeisiin jää koukkuun ja miten vaikeaa on päästä kuiville edes osittain.
Kirjalliset lähteet:
Lotila S. Immu Vanki numero 1861. 2019. Eu: Bazar.
Sähköiset lähteet:
Iltalehti. 2022. Helsingissä on kolme pahamaineista huumekeskittymää – tältä niissä näyttää. Viitattu 27.9.2022 https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/7392b5a1-4bc2-4f5f-85bc-00c353e0a6a0
Kuva: Pixabay.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Moikka Marie!
Olipa ikävä lukea, kuinka myös lapset altistetaan huumemaailman elämään “muulin” roolissa. Altistuminen varhain huumemaailman sekaan vaikuttaa kielteisesti lapsen elämänkatsomukseen, elämän asenteeseen ja tärkeimpänä mahdollisesti kielteisellä tavalla lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin. On huolestuttavaa ja surullista, kuinka aikuinen tietoisesti asettaa lapsen vaaraan oman tarpeen tyydyttämiseksi huumeiden saamiseksi (keksi parempi kuvaus). Luin myös yllätyksellä, kuinka vankilassa huumeiden käyttö jatkuu ilman mitään suurempia ongelmia esimerkiksi huumeiden saatavuuden suhteen.
Huumeiden eroon pääsemiseen vaikuttavassa työssä tulisi artikkelin tapaan kuunnella enemmän itse huumeiden käyttäjiä ja antaa heille mahdollisuuden tulla kuulluksi. Vain he tietävät kokemuksen kautta millaista elämä huumemaailmassa on ja, kuinka huumeista eroon pääseminen on raskas kokemus ja voimavaroja syövä. Näin ammattilaiset ja yhteiskunta saisi enemmän tietoja, kuinka kohdistaa resurssit huumetyössä paremmin, niin että se tavottaisi useamman käyttäjän helpommin, nopeammin ja matalammalla kynnyksellä.
Mainitsit tekstissä kirjan (Vanki numero 1861), joka herätti mielenkiintoni. Pääsin lukemaan mielenkiintoista ja hyvin kirjoitettua tekstiä ja samalla sain uuden kirjavinkin!
Moi Eveliina 🙂
Kolmen lapsen äitinä, joita rakastan yli kaiken ja haluan suojella kaikelta pahalta, minun hyvin vaikeaa ymmärtää sitä, että joku voi käyttää lasta tällä tavalla hyväksi. Vanki numero 1861 on tosiaan lukemisen arvoinen 🙂
Koskaan ei voida mielestäni kirjoittaa tarpeeksi siitä, miten moninaisia syitä ihmisten päihdeongelmien taustalla on! Jokainen tällainen avaus tuo meitä kauemmas siitä perinteisestä “itseppä se on päättänyt alkaa käyttää huumeita” -ajattelusta siihen faktaan, että hyvin moni on alkanut lääkitä päihteillä aivan jotain muuta ongelmaa alun perin, ja tuo ongelma harvemmin on tämän ihmisen itsensä aiheuttama. Meidän pitäisi varsinkin ammattilaisina pystyä kohtaamaan päihdeongelmaisia ihmisiä empaattisesti ja arvostavasti, ja myöskin näyttää esimerkkiä ja viedä tietoa eteenpäin niillekin, jotka eivät työnsä puolesta ole tietoisia päihteidenkäytön juurisyistä.
Hienoa, että nostit postauksessa esiin myös vankilat ja huumeiden käytön vankeusrangaistuksen aikana. Monihan edelleen luulee, ettei vankilassa pysty käyttämään huumeita, vaikka juuri siellä monen päihdeongelma saattaa nimenomaan ryöpsähtää valloilleen koska huumeita on niin helppo saada. Ja kun vankilassa ei pysty maksamaan huumeista heti, tapahtuu velkaantumista, ja vapautumisen jälkeen ongelmien noidankehä on valmis, kun jostain pitäisi hankkia rahat velkojen maksamiseen. Huumeiden vastainen työ on kallista ja vaatii paljon resursseja, mutta voisin vaikka vannoa, että se maksaa itseään myös koko ajan ihmisten myöhemmissä elämissä takaisin.
Moi 🙂
Näinhän se on, että päihdeongelmien taustalla voi olla vaikka mitä. Ja vaikka sitä olisikin ¨itse alkanut käyttämään huumeita¨, niin jokainen ansaitsee kunnon kohtelua.
Vankiloissa tapahtuvasta huumeiden käytöstä puhutaan aivan liian vähän. Minäkään en ole tätä syksyä ennen osannut kuvitellakaan miten paljon huumeiden käyttöä vankiloissa on. Ehdottomasti komppaan, että huumevastaista työtä pitäisi olla enemmän.